Tiedän, tiedän... Siitä on ihan luvattoman pitkä aika kun oon tänne viimeksi rupatellut. Kotona oon kuitenkin ollut pian puolitoista kuukautta ja elämä lähtenyt täällä rullaamaan paremmin kuin uskalsin edes toivoa! Oon nähnyt kavereita, kastellut sukkani lukemattomilla metsälenkeillä koiran kanssa, käynyt mökillä, grillannut, saunonut ihoni kuivaksi, nauttinut kuraisesta provinssista, leikannut nurmikon vaikka kuinka monta kertaa ja en vieläkään kyllästy, hömppäillyt riparilla vanhana, ruokkinut herkkusuonta kolmissa rippijuhlissa - huh mitähän vielä? Niin no, käynyt töissa ja treeneissä.
Suomielämä on oikein makoisaa ja höllinyt mua vähän liiaksikin. Kotona on tosi hyvä olla, ystävien kanssa rentoutuu ja en vaan saa kylliikseni Suomen raikkasta luonnosta. Ja ruuasta. SIIS RUOKA. Voi halleluujaaa, jos en jenkeissä saanu kiloja niin nyt kyllä senkin edestä kun ruisleipä ja karjalanpiirakat on maistunut vähän turhankin hyvin. Aluksi kaikki tuntu niin pieneltä ja keittiön tasotkin liian matalilta, suomen puhuminen oli maailman oudointa (ja takkuan toisinaan vieläkin sen kans joissain tilanteissa..), pyörällä liikkuminen oli vapauttavaa ja kaikki vaan oli taas niin erilaista. Mut samaan aikaan kaikki oli niin ihanan kotoisaa! En mielestäni kokenut sellasta "kotiinpalushokkia" mistä vaihtareita paljonkin varoitellaan ja varmaan ihan hyväkin niin.
No mitäs jenkkipäähän kuuluu? Oon yrittänyt kovasti pysyä yhteydessä, tosin vähän köyhästi siinä onnistuneena, kun en ole mikään kovin suuri chattailijä-tyyppi. Host momin kanssa tulee eniten kuulumisia vaihdeltua ja lähetellään paljon kuvia edestakaisin. Kavereiden kanssa oon snäppäillyt pikaisesti, mutta eipä sen kummempia - eikä se valitettavasti yllätä mua yhtään. Parin vaihtarikamun kanssa ollaan sitten enempi juteltu. Kaikenkaikkiaan tuntuu todella epätodelliselta et oon koskaan edes ollut vaihdossa. Siis ihan tosi epätodelliselta. Tuntuu kun olisin vaan skipannut yhden vuoden mun elämästä, ihan kuin se olis vaan kadonnut jonnekkin mustaan aukkoon. Vähän semmonen unen-tuntuinen fiilis. Olinko mä oikeasti kymmenen kuukautta toisella puolella maailmaa? Paljon mä yritän sitä itsekseni kelata, mutta kun on vaan vieläkin vaikea käsittää.
Kaipuuta tai ikävää Amerikkaa kohtaan en oikeastaan oo kohdannut, ainakaan vielä. Kyllä tulee välillä mieleen että "ei vitsi, täähän tehtii ihan erilailla jenkeissä!" mut samanlaista ikävää, mitä Suomea kohtaan koin, en ole kyllä läheskään potenut. Kaikki on siis aivan vallan mainiosti, vaikkei täällä nyt mikään viidentähden kesä ole ollutkaan ja sateenkin ystävä alkaa jo vähän kaipailla aurinkoa. Vielä on kaks viikkoa lomaa ja sitten takas koulun penkille. Jäiks. Kauhistuttaa ja isosti, mut ei auta. Kyllä se koulukin varmasti lähtee taas sujumaan, vaikka oon jo valmistautunut henkisesti alkuvuoden takkuiluun... :D
Elossa siispä, ehkä vähän enemmänkin. Blogi on ollut mun tärkeysjärjestyksessä ihan häntäpäässä, vaikkakin päivittäin oon potenut huonoa omatuntoa ajanpuuttesta. On pitänyt tehdä postausta Nykistä, vikoista viikoista Minnesotassa, kysymyspostausta, videota, vinkkejä uusille vaihtareille... Mutta enhän mä mitään ole saanut aikaan. Nyt siispä päätin, että jätän blogin ainakin hetkeksi kokonaan, jottei tosiaan tarvi sillä päätänsä vaivata ja roikuttaa riesana. Niin paljon kun mä kirjoittamisesta nautinkin, menee moni moni muu asia mun elämässä sen edelle.
Oikein rentottavaa ja onnellista loppukesää kaikille, isot tsempit koulunalkuun ja arkeenpaluuseen. Kauden 15-16 vaihtareille myös paljon lämpöisiä ajatuksia! Seurailen teitä innolla täältä ruudun takaa, mielenkiintoista nähdä millaisia vuosia pääsette viettelemään. Maailma on tehty meitä varten hiljenee nyt ainakin toviksi. Jos kuitenkin mun puuhastelut ja elämä vielä kiinnostaa, niin intagramissa pyörin nimimerkillä tuulieveliina_ ja snapchatissa postailen turhuuksia nimimerkillä tuulituomilehto. Viestiä ja kommentteja saa vieläkin tottakai laittaa, kyllä mä niitä lueskelen aina..:-)
Kiitos ihan jokaiselle lukijalle kun olitte matkassani mukana. Te, ja teidän sanat sekä kommentit, merkkas mulle enemmän kuin uskottekaan. Oli ihan mieletöntä päästä jakamaan tää vuosi just teidän kanssa. This is not a goodbye - this is only a see you later.
♥:llä Tuuli