AND I DON'T KNOW WHERE I'M GOING

Olen pieni ihminen

enkä sille mitään voi,

parhaat hetket juoksee nopeaan.

Maailma kulkee radallaan

se vähät välittää, 

mutta eikö voitais hidastaa?

Aika on niin julma,

se matelee

juuri silloin kun se saisi kiiruhtaa.

Nyt kun olet siinä

aika suinpäin ryntäilee.

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää,

kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää,

 kun maailma antaa kaikkein parastaan?

Kirjoittelen tätä täysin nyt fiilispohjalta, mulla ei siis ole mitään aihetta tai suunnitelmaa. Tää kaikki tulee täysin spontaanisti, näpyttelen vaan niitä sanoja mitä mieli käskee näpytellä. Voin sanoa että syvällistä purkautumista luvassa.

Mun mieliala tän vaihdon suhteen heittelee kyllä voltteja eteen, taakse ja sivulle, en oikeen osaa ottaa itsekään siitä selvää. Viikko sitten itkin ilosta, nyt taas en oikeen osaa sanoa juuta enkä jaata. Joo, tottakai olen innoissani ja tiedän että ihan hullun hieno kokemus on edessä! Mutta silti. Tätä oloa on jotenkin tosi hankalaa pukea sanoiksi. Ehkä sekava, hämmentynyt? Malttamaton? Tavallaan vähän hermostunut ja stressaantunutkin. Samalla kuitenkin onnellinen, kiitollinen ja seikkailunhaluinen. Haluan lähteä ja haluan jäädä. Asdfghjklöä.

Mä tiedän että oon lähdössä Ephrataan, nelihenkiseen lapsiperheeseen ja käyn koulua Ephrata High Schoolissa. Mutta mä en oikeesti tiedä mihin oon menossa. Tottakai oon luonut omat mielikuvani paikasta ja ihmisistä - tai ainakin alitajuntani on. Tiedän vaan, että lähden kauas pois pitkäksi aikaa. Yksin. En tiedä mitä on vastassa ja mitä jää perääni, mutta se tässä onkin juuri se viehätys. Pieni epävarmuus kaikesta, ei varmaa tietoa tulevasta. Jos olisin päättänyt jäädä kotiin, niin tietäisin että jatkaisin normisti Seinäjoen lukiossa ja treenaisin, hengailisin kavereiden kanssa ja nukahtaisin joka ilta omaan sänkyyni. Kavereilla on paljon suunnitelmia syksylle ja mä niitä kuuntelen aina hiljaa vierestä, koska mä pääsen rakentamaan omat suunnitelmani vasta elokuussa - Amerikassa. Toisaalta tää on tosi ihanaa kun ei ole mitään stressiä tulevasta, mutta toisaalta mä oon tosi järjestelmällinen ihminen ja haluan saada asiat ajoissa suunnitelluksi, joten välillä tuskastuttaa. Mutta ei se mitään, lainaan erään viisaan miehen sanoja: Kärsimys jalostaa ihmistä. :D

Viimepäivinä ihmiset on kysellyt aivan erityisen paljon tästä vaihtohommasta - myös vähän vähemmän tutut. Yleisimmät kysymykset ovat tottakai "Minne sä meet? Millanen perhe? Koska lähet? Eikö sua jännitä?" ja toteamukset "Voi vitsi miten siistiä! Sä saat ihan mielettömän kokemuksen! Ai niin pian jo lähet?!". 

Pari päivää sitten sain kuitenkin kysymyksen "Miks sä lähet?" ja ensimmäinen asia mitä sain syljettyä ulos oli "Emmätiiä". Hetken miettimisen jälkeen totesin, että se on vaan pienestä pitäen ollut mun unelma ja onhan se varmasti mahtava kokemus. Mut niinkun ihan oikeesti, miks mä lähen? Seikkailunhalu? Kokemus? Ehkä haluan tehdä kerrankin jotain tosi erilaista? Mulla ei oikeestaan ole mitään selvää syytä tai kai mulla oli vielä vuosi sitten, mutta sekin on jotenkin kadonnut. Mä vain haluan lähteä, en sen selvemmin voi sitä sanoa. Haluan nähdä maailmaa ja kokea asioita. Ja haluan myös päästä ehkä tästä rutinoituneesta suomiarjesta hetkeksi irti, täällä ei tunnu enää koskaan tapahtuvan mitään jännää tai erikoista.

Mut mitä vikaa mun arjessa on? Öööm, no ei mitään. Tai en muuttaisi mitään. Mulla on just nyt kaikki mitä mä tarvin (paitsi niken rusherunit ja ripsienpidennykset........). Oon kuullut tän niin monen vaihtarin suusta että vois sanoa tän olevan jo vähän vaihtariklisee, mutta nyt on just semmoinen olo että miks pitää lähteä just nyt kun kaikki on täydellisesti? Miksei voi lähteä sillon kun kaikki tökkii ja tekee mieli vaan karata pois? Tjaa-a. Mä kyselen paljon, mutta löydän vain vähän vastauksia.

Tää teksti kuulostaa varmaan kauhealta masistelulta lukijan korvaan. Mut ei, mä oon onnellinen! :-) Yhäkin oon sata lasissa menossa kohti jenkkilää ja uusia haasteita. Päivät vaan on viimeaikoina tuntunut vähenevän järjettömällä vauhdilla, koska oon ollut kokoajan menossa tai tulossa. Nyt kun loma vihdoin starttasi, niin musta tuntuu etten ikinä halua enää lähteä tästä kotisohvalta mihinkään. Mutta ootetaas pari päivää niin hypin varmaan seinille kun ei ole mitään ohjelmaa ja aikataulua :D

Nyt 13-14 vaihtarit on pikkuhiljaa jokainen vuorolla palailemassa kotiin. Niitä paluupostauksia on ihan kamalaa lukea, oikeesti. Toiset ovat tulossa kotiin todella vastentahtoisesti ja toiset taas ovat odottaneet jo pitkään kotiinpaluuta. Mä en vielä yhtään osaa sanoa, että kumpaan kastiin mä tuun kuulumaan. En yleensä kärsi koti-ikävästä, en oikeestaan edes tiedä miltä tuntuu kun on oikeasti kova ikävä. Varmasti tulen ikävöimään ton vuoden aikana - ja varmasti myös pääsen kasvotusten tuon oikeasti kovan ikävän kanssa. Mutta sekin kuuluu tohon vuoteen, että sen ikävän osaa käsitellä ja sen kanssa elää.

Ja niin siis takaisin noihin paluupostauksiin (huomaa että kirjoitan tätä vaan ihan lennosta, tää on kaukana selkeästä postauksesta.:D): Mua inhottaa ajatus juurikin siitä, että mä lähen nyt vuodeksi rakentamaan uutta elämää herra ties kuinka monen kilometrin päähän (EDIT: Herran lisäksi tietää nyt myös Tuuli, oli pakko tsekata: 7333km) ja sit mä vaan jätän sen? Hyi kamala. Vihaan asioiden lopettamista tai jättämistä, siks oonkin viihtynyt samoissa harrastuksissa ja kavereissakin koko elämäni. Ehkä mä tavallaa yritän karttaa isoja muutoksia. Paitsi että mä oon itteni sellasen muutoksen äärelle just ajanut. Nojoo, mä uskon että toi vuosi on mulle aivan mahtava kasvattaja. Mä uskallan ensimmäistä kertaa elämässäni kunnolla irroittautua siitä mukavuusalueestani ja haastaa itteäni. Elämä näyttää mihin mä sitten päädyn, vai palaanko takaisin samaan vanhaan. En tiedä. En oikeen odota mitään ihmeellistä. Ainut mitä ttolta vuodelta odotan on kielitaito ja se, että pääsen elämään sitä arkea. Ja tottakai loppuelämän muisto :-)

ps. kuvat kaivoin jostain arkistojen kätköistä 

TELL EVERYBODY I'M ON MY WAY

Oi kyllä, koska disney ♥

Blogi - mikä ihana tekosyy heittää mantsan kirjan kannet hetkeksi säppiin! Tämä viikonloppu on ollut varmaan vaihtari-hössötys-täyteläisin mitä koskaan, enkä kyllä moiti. Mahtava fiilis, mahtava viikonloppu! :-)

Lauantaina meillä UP Educationin vaihtareilla oli orientaatio eli valmentautuistilaisuus ensvuotta varten. Ihan liian lyhyillä yöunilla mentiin tuo päivä, mutta ei se mitään - pääasia että selvisin. Päivä vietettiin Tampereella, Varalan Urheiluopistolla ja paikalla oli aboutirallaa 50 syksyllä maailmalle karkaavaa nuorta, sekä kymmenkunta ex-vaihtaria ja tottakai järjestön työntekijöitä.

Oli ihanaa nähdä kaikki somen kautta tutuksi tulleet UPilaiset vihdoin face to face! Se oli ainakin mulle itelle ehkä se tärkein juttu päivässä. Tottakai käytiin myös PAAALJON asiaa läpi, mutta pitkälti se oli jo entuudestaan tuttua eikä mitään suuria ylläreitä tullut... Noh, kertaus on opintojen äiti. Päivän ohjelmaan kuului kaikennäköistä, mutta itselleni antoisinta oli entisten vaihtareiden jakamat kokemukset - hyvät ja huonot. He ovat oikeasti käyneet tän vuoden jo läpi ja osaavat kertoa kaikista realistisimmin miten asiat sielä sitten menevät. Summa summarum: Kauan odotettu päivä, joka vastasi hyvinkin pitkälti odotuksiani. Mukaan sain paljon hyvää ja rohkeaa mieltä, kansiollisen täynnä viisumilappuja ja muistikortin joka sisältää kaiken mitä mun tarvitsee tietää tuosta vuodesta!

 

Launtain jälkeen tää koko hösseli konkretisoitui mun pääkopassa. Tuli vihdoinkin semmonen olo, et hei hittovie mä oon oikeesti lähössä! Nyt se ei enää tunnu niin kaukaiselta, mikä helpottaa mun hetken kestänyttä sekavuutta ja ehkä pientä kiinnostuksen lopahtamistakin.

Jos pitäis sanoa mikä mun fiilinki on välillä 1-10 nii se olis vähintään 34! Oon niin innoissani tällähetkellä etten meinaa ollenkaan pysyä pöksyissäni. Ekat onnenkyyneleetkin oon vuodattanut (siis tän vaihdon takia!) ja ihan vain siksi, että oon niin onnelinen kun päätin lähteä mukaan tähän seikkailuun, joka ei tosin ole vielä edes alkanut :D Pian joku varmaan saa jonkun positiivisuusällötyskohtauksen kun lukee tätä tekstiä, antakaa anteeks! En vaan keksi nyt mitään negatiivista sanottavaa.

Mun hostit on myös aivan mahtavia, mun sijoituspaikka on ihana! Tuntuu että kaikki kokoajan vaihtareiden facebook-ryhmässä hehkuttaa et "Ihanaa, pääsin Floridaan!" tai "Mä meen 200 000 ihmisen kaupunkiin ja koulussa on 3000 oppilasta!!" ja en todella väitä etteikö tollainen paikka voisi olla aivan unelma jollekkin. Mut mua huvittaa se, että mä rakastan jo valmiiksi mun 7500 ihmisen pikkukaupunkia joka sijaitsee keskellä ei mitään. Se on vaan jotenkin niin muntyylinen paikka - värikäs, eloisa ja jotenkin erilainen.

Tänään tapahtui myös joku ihme suomivaihtareiden hyökkäys sellaiseen kansainväliseen vaihtariryhmään, josta osa bongaili sit samoihin kouluihin tai muualle lähistölle meneviä muunmaalaisia vaihtareita. Mäkin kovasti yritin etsiä, mutta ei tullut ketään Ephratalaista vastaan... Tän innoittamana laitoin sitten mun aluevalvojalle viestiä, että osaisiko hän sanoa onko mun kouluun tulossa muita vaihtareita. Nyt oottelen hänen vastausta innolla, koska olishan se siistiä päästä jo juttelemaan heidän kanssaan (jos siis sinne nyt edes on ketään muuta tulossa :D). Infoan varmasti jos jonkun toisen Ephrata-vaihtarin löydän.

Voisin hehkuttaa vielä vainka kuinka, mut ehkä mä säästän teidät siltä. Tuntuu että olisin nyt jo niin valmis lähtemään, ei millään malttaisi odotella. Tosin päivien määrä daycounterissa on jo jonkinaikaa hyörinyt kaksinumeroisissa eli ei enää paljoaa. Tai okei kyllä se on vielä paljon, mutta menee kuitenkin taas silmänräpäyksessä.

Nyt kuitenkin sänky kutsuu ja aamulla koulu - vielä kaks päivää pitäis jaksaa! Onneksi enää yks koe ja sitten se olis kuulkaas kesäloma. Mä oon niin loman tarpeessa!

THE SUN

Mun on pitäny koko viikonlopun ajan tulla kirjoittelemaan tänne kunnon postausta tän hetkisistä fiiliksistä vaihdon suhteen ja oikeen oksentaa kaikki tää sekavuus ulos. Olis mulle aivan mahtavaa hermoterapiaa kyllä, koska tunteet on nyt mennyt semmostakin hullunmyllyä että pitäis löytää jonkinlainen balance tähän. Nojoo, anyway, eipä mua kuitenkaan ole tänne koneen ääreen saanut (kun vasta nyt) koska KESÄ TULI!! tai no, ainakin toistaiseks... Ajattelin tuoda blogiinkin vähän kesäfiilistä elikkäs tässä tämmöinen kuvapläjäys mun viikonlopusta. 

UP EDUCATION - QUALITY OVER QUANTITY

Heräsin tuossa paripäivää sitten tämän mainoksen myötä taas todellisuuteen; Siitä on jo vuosi kun aloin tuumasta toimeen ja otin yhteyttä järjestöihin. Nyt alkaa siis 15-16' lukukauden vaihtareiden hakurumba, tsemppiä vaan matkaan! Pitkä ja kivinen tie, mutta varmasti sen arvoinen. 

Moni on tehnyt viimeaikoina postausta omasta järjestöstään, joten pakkohan munkin on! Huom: Tarkoituksenani ei ole mainostaa tai tyrkyttää (okei ehkä vähän :D) omaa järjestöäni saatika tietenkään haukkua toisten omia lyttyyn. Kaikkien järjestöjen kautta on varmasti vietetty mahtavia vaihtovuosia! Postauksen teksti pohjautuu vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini ja mielipiteisiini, enkä oleta kaikkien olevan samaa mieltä. Jos kuitenkin jotain tästä jää hampaankoloon, niin kommenttiboksiin saa purkaa risut ja ruusut :-)

Aloitetaas tästä: Mikä on järjestö?

- Järjestö on se, minkä avulla teet unelmastasi totta. Se mahdollistaa sun vaihtovuoden; On yhteydessä vastaanottavaan järjestöön, etsii sijoituspaikan ja hoitaa mahdollisesti myös lennot sekä viisumin. Tekee paperihommat ja huolehtii, että sinulla on kaikki tarvittava ennen lähtöä hoidettuna. Järjestö on sun tuki ja turva ennen vuotta ja sen aikana. On tärkeää, että yhteistyö järjestösi kanssa pelittää! Sen kautta saat myös paljon uusia vaihtarikavereita joiden kanssa voi jakaa niin huolet ja murheet, kuin myös ilot ja naurut. Järjestöjen tutkimiseen kannattaa panostaa ja käyttää ihan kunnolla aikaa, koska monesti järjestöllä on melko suuri merkitys vuotesi laadussa.

Suomessa toimii seuraavanlaisia järjestöjä:
- AFS
- Asse
- EF
- Expain
- Explorius
- Into High School
- Rotary
- STS
- Universal Players
- YFU
- UP Education

Osa järjestöjen nimistä on varmasti tuttuja, osa vieraampia. Kannattaa tutustua kaikkiin, sekä tilailla mahdollisimman monia esitteitä tai vaikka laittaa sähköpostia/soittaa jos jokin kiinnostaa erityisen paljon :-)

Okei, no miksi mä sitten valitsin näistä kaikista juuri UPin? 

- Junnasin todella pitkään tässä järjestövaiheessa. Pohdin pääni puhki monet kerrat, ennenkuin sain edes karsittua top kolmoset. 

STS ja EF oli melko ehdoton ei, ikävä kyllä. Olen kuullut liian paljon negatiivista palautetta ja kaikki positiivinen on tuntunut hukkuvan niihin. Toki pitää muistaa, että täällä netin ihmemaassa valitettavasti kaikki se ei-niin-kiva-palaute tulee helpommin esille, kuin kehut. Myös tämä dokumentti kauhistutti (suosittelen katsomaan!). YFUsta ja Intosta kuulin ja luin myös hyvin vaihtelevaa tekstiä.

Rotary on ainut täysin vapaaehtoistoiminnalla pyörivä järjestö. Arvostan tän ko. järjestön toimintaa hirmuisesti, mutta mua ei houkutellut ajatus kolmesta tai useammastakin perheesta vaihtovuoden aikana. Rotareille on myös aika vaikea päästä, koska oppilasmäärä on rajoitettu ja oppilaat valitaan tarkoin kriteerein. Myöskään kohdemaata ei saa itse valita, joten saatat joutua ihan minnetahansa maailmassa. 

Expain ja Universal Players eivät olleet mun tarpeiden mukaisia, joten jäljelle jäivät UPi, AFS ja Explorius.

AFS toimi vähän liian hitaasti kaiken kanssa, minkä vuoksi se tippui pelistä pois. Olen kuullut paljon hyvää tästä järjestöstä ja se on vieläkin mun semmonen toinen suosikkijärjestö. Exploriukselta ja UPilta sain haastatteluajat, mutta Expon haastatteluun en koskaan sitten kuitenkaan ennättänyt.

Ratkaiseva tekijä oli UPin yhteistyöhalu heti alusta saakka! Heiltä soitettiin kotiin heti seuraavana päivänä hakemuksen lähettämisestä ja alettiin sopia tapaamista. Heiltä tuli työntekijä Turusta asti tänne meille ihan kotiin juttelemaan pariksi tunniksi (Vertaa Exploriukseen: Sähköpostiyhteydenotto n. viikon päästä hakemuksesta, tapaaminen vapaaehtoisen entisen vaihtarin kanssa hänen kotonaan). Tuli heti semmoinen olo, että hei mut oikeesti halutaan tähän mukaan ja mulle yritetään tehdä mahdollisimman hyvä vuosi! UP panostaa yksilöihin, laatu ennen määrää. He tutustuvat kaikkiin oppilaisiinsa henkilökohtaisesti ja suunnittelevat vuoden oppilaan omien toiveiden mukaan. Me UPilaiset ei olla vaan miljoonia nimiä listoissa, vaan me ollaan oikeasti ihmisiä, nuoria, joiden unelmasta halutaan tehdä totta. Varsinkin siitä pidetään huoli, että kaikki ovat ajantasalla ja tarvittavat rokotukset sekä lippulappuset tsekattuna. Vanhempieni mielestä järjestöni tuntuu turvalliselta ja luotettavalta, joten he pystyvät lähettää mut hyvin mielin maailmalle. 

UP lähettää oppilaita pääsääntöisesti Amerikkaan, mutta myös Australiaan, Ecuadoriin, Etelä-Afrikkaan, Kanadaan, Kiinaan, Saksaan, Sveitsiin ja Uuteen-Seelantiin. Lisätietoa ja faktoja löydät järjestön nettisivuilta: www.upeducation.fi.

Miinuspuolena sanottakoon vaikka sen, että ohjelmahintoihin ei kuulu lennot eli ne täytyy ostaa itse. Mikä siis meinaa sitä, että sä myös todennäköisesti matkustat yksin. Toiset tykkää tästä tavasta, toiset ei. Mä kuulun jälkimmäisiin, nimimerkillä lentokammoinen... Mutta kaippa mäkin tuosta selviän. UPi ei myöskään järjestä ns. pehmeän aloituksen leiriä, missä oltaisiin ekat neljä-viisi päivää esim. New Yorkissa muiden vaihtareiden kanssa. Tottakai olis ollut mahtavaa päästä vaihtarikavereiden kanssa tuollaiselle leirille, mutta toisaalta mä meen ihan mielellään suoraa sinne perheeseen.

Loppujen lopuksi kuitenkin se oma asenne ratkaisee. UPi painottaa tätä paljon - It's UP to you! Vaikka järjestö onkin tärkeä ja iso tekijä, niin silti sä itse lopulta määräät vuotesi laadun. Pitää osata varautua kaikkee, ylä- ja alamäkiin. Pitää olla valmis olemaan vahva ja periksiantamaton, mutta pitää myös osata tulkita itseään ja tietää missä menee se oma raja.  Pitää muistaa olla avoin ja ennakkoluuloton. Helppoa se ei tule olemaan, eikä kukaan ole koskaan niin väittänytkään. Varsinkaan tälläiselle Pikkumyyn perikuvalle, joka ei miellellään koskaan antaisi periksi tai pyytäisi apua. Oon ns." eiku minä itse"-tyyppiä... Muttasiis, pointtini oli tässä se, että älä oleta järjestön tekevän kaikkea vaan keskity mieluummin omaan asennoittumiseesi. 

Kiitos mielenkiinnostasi jos jaksoit lukea tänne asti! Tsemppiä tuleville vaihtareille järjestömetsästykseen, mä suosittelen todella lämpimästi UPia kaikille :-)