lauantai 27. syyskuuta 2014

WE HAVE TOMORROWS FOR A REASON


Oon ollut aika vähäpuheinen viimeaikoina ja tuli semmonen olo, että nyt voisin tulla taas pikkasen raapasemaan pintaa syvemmältä. Vihdoin oon myös saanut selvitettyä alkuvuoden säädöistä sekaisin menneen pääkoppani ja haluan tulla siitäkin purkamaan pari sanaa.

IMG_4135
 "Älä kaunaa mennyttä kanna,
sen viimein jo lähteä anna.
Takkinsa ottaa ja ovella kiittää"

Koittakaapa kuvitella itsenne tilanteeseen, jolloin jätät kaiken tutun ja turvallisen vapaaehtosesti. Autossa kohti lentokenttää mietit jokaista metriä joka jää taaksesi. Pidättelet itkua kun radiosta pamahtaa soimaan maailman toisella puolen. Tuijotat pihalle, mietit kuinka kaunis maa Suomi vaan onkaa. Liian pian huomaat jo olevasi kentällä - ja ihan minuuttien päästä kävelet silmät sumussa kohti turvatarkastusta, etkä pysty kääntää katsetta portin toiselle puolelle jääneitä rakkaita kohti, koska se vihlasee liian kovaa sydämestä. Itket, naurat, täriset, hymyilet. Lentelet taivaalla monta tuntia ja lopulta, väsyneenä ja ehkä pelokkaanakin, näet ne kuvista tutut kasvot joita olet katsellut puoli vuotta. Oot ihan kahdessa maailmassa - kotona ja noh... uudessa "kodissa"

Mulle pahin shokki iski heti ensimmäisinä päivinä; Kymmenet uudet kasvot ja nimet, joita et vaan voi kertakaikkiaan muistaa, kieli jolla et pysty kertomaan asioita niinkuin haluaisit ja sut ymmärretään väärin ihan liian monesti, koti jossa et kuitenkaan voi heittäytyä sohvalle vaaka-asentoon vaikka pitkän päivän jälkeen mikään ei tuntuis paremmalta. Uudet kadut ja kujat, säännöt ja tavat. Mielessä vaan pyörii, että miksi mä koskaan halusin lähteä tekemään mitään tälläistä, oonko mä tyhmä vai tyhmä?

Ongelmat paisuvat, välit kiristyvät. Kaikki ahdistaa. Oot yksin. Myös mun oma asenne laski kun aasin häntä, eikä se todellakaan parantanut tilannetta. Soitin kotiin ja sanoin haluavani pakata tavarat sekä ottaa ensimmäisen lennon Suomeen - mä ihan oikeesti tein sen. Olin täysin valmis luovuttamaan - eihän missää enää ollu mitään järkeä? Mun ympärillä on kuitenkin ihan järjettömän vahvat tukipilarit, perhe ja ystävät, jotka pitivät mut kaikesta huolimatta pystyssä. Ilman teitä mä olisin todennäköisesti jo Suomessa, luovuttajana. Ja katuisin koko loppuelämäni.

IMG_3495
Ikävä parasta ystävää...

Täällä sitä kuitenkin vielä ollaan. Mä todellakin ylitin itseni niin korkealta etten olisi koskaan voinut kuvitella. Mun kärsivällisyys venyi ihan uusille leveleille ja sain sata kourallista rohkeutta lisää. Nyt jälkeenpäin kun mietin tota kaikkea, niin oon ilonen että maailma laitto mun kovaan paikkaan heti alkajaisiksi, koska nyt on helppo hymyillä. Opin arvostamaan mun kotia, perhettä, ystäviä ja niiiin ihanaa Suomea enemmän kuin koskaan ja tajusin kuinka onnekas mä oon. Ja jep, mun täytyi matkata kymmenen aikavyöhykkeen päähän asti tajuamaan se. Tänään host äiti sanoikin aika osuvasti, että en tuu ainoastaan oppimaan asioita USAsta, vaan tuun oppimaan myös paljon uutta Suomesta tän vuoden aikana. 

"Mitä huominen ottaa, antaa,
sitä tänään vielä et voi kantaa"

Tällä hetkellä mun elämä on täällä parempaa kun osasin edes haaveilla. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa hymyillen mietin miten mahti päivä oli taas takana. Oon asettunut tänne mielestäni tosi nopeesti ja helposti - kiitos parhaan host perheen, ihanan kaupungin ja lämminhenkisen koulun. Arki on vihdoin alkanut rullaamaan, enkä kyllä moiti yhtään! Osaan olla ihan oma itteni ja pikkuhiljaa tuntuu että enkkukin syöpyy mun viimeisiinki aivosoluhin. Ette uskokaan kuinka ihanaa on keskustella jonkun kanssa ilman että tarvii oikeesti käyttää puolet energiasta keskittymiseen ja miettimiseen. Jaksan olla positiivinen vaikka väsyttäiski, se on asennekysymys. Oon mielestäni saanut nyt tosi hyvän asenteen kaikkea kohtaan, mikä on auttanut monissa monissa tilanteissa! Taustalla kokoajan kummittelee kuitenkin pieni kaipuu - mulle pahimpia on aamut. Mut kun päivä alkaa edetä niin kohtaa taas niitä asioita mitkä saa muistamaan kuinka onnekas mä oon. Välillä tottakai hetkiä jolloin hymy hyytyy - esim sillon kun psykan sanasto on täyttä hepreaa tai koulussa käytävillä et vielä oikein osaa ujuttautua omalta tuntuvaan porukkaan. Ne on kuiteski vaan hetkiä - eikä niitä edes pian muista.

Tajusin tossa viimeviikolla ei-ihan-parhaana-päivänä, että mä oon tehnyt ihan liikaa muutoksia elämääni. En enää tehnyt niitä juttuja mistä nautin ja mitkä toi mulle uutta puhtia. En ollu käynyt lenkillä tai treenaamassa melkein kuukauteen, en oo syönyt enää niitä ruokia mitä ennen - vaikka on ollut tarjolla, en oo kertaakaan viikonloppuna jättänyt asettamatta herätyskelloa herättämään aamulla. Päätin kokeilla taas napsia näitä arjen pieniä iloja mukaan mun jenkkielämään ja pystyn kyllä huomata muutoksen! Kaikki tuntuu heti paljon helpommalta.

Nyt kuuden viikon (mihin tää aika haihtuu?) jälkeen voin sanoa, että tähän seikkailuun lähteminen on ollut isoimpia, vaikeimpia mut silti parhaimpia päätöksiä mun elämässä. Tiiän että mä tarvitsen tän kokemuksen mun elämänkertaan. Mä aion nauttia näistä seuraavista kaheksasta ja puolesta kuukaudesta niin täysillä kun pystyn. Aion hymyillä aina kun sille on aihetta, aion nauraa jos vähänkin naurattaa, aion antaa asioiden edetä omalla painollaa ja jättää stressin huomisesta ihan kokonaan jonnekkin kaapin perälle. Aion myös rypeä koti-ikävässä ja aion oppia ne läksyt mitä elämä täällä meren toisella puolen tuo tullessaan. Olla kiitollinen jokasesta huomisesta.

"Meillä on aikaa vielä,
nauruun, leikkiin ja rakkauteen.
Iloon ja ukkosen jylinään"

IMG_3689

torstai 25. syyskuuta 2014

BASEBALL DAY

Eilen tylsän tavallinen keskiviikon koulupäivä korvattiin baseball pelillä! Peli pelattiin Minneapoliksessa, Twins'sien kotiareenalla ja pääsin ekaa kertaa käymään isommassa cityssä. Päivä oli kaikenkaikkiaan todella onnitunut - paljon naurua, euron hot dogeja, pikku sadekuuro ja hyvä näköala yläkatsomossa. Mä en oo ikinä ollut katsomassa ainuttakaan kokonaista pesispeliä Suomessa tai tajunnut sääntöjä - yläasteen liikkatunnilla palloon osuneet mailan heilautukset on laskettavissa kahden käden sormilla... Mutta oon taas yhtä kokemusta rikkaampi ja Amerikkalaisempi! 
IMG_5131 IMG_5136 IMG_5143 IMG_5150 IMG_5181 IMG_5188 IMG_5164 IMG_5191 IMG_5218 IMG_5165 IMG_5198 IMG_5209
IMG_5222IMG_5217
IMG_5219 IMG_5230
Tän kuvan johdattelemana rakennan aasinsillan yhteen aiheeseen mikä on herättänyt kysymyksiä. Eli kyllä, mä ja Ilari (alias poikaystäväni) ollaan nyt samassa osavaltiossa, tunnin ajomatkan päässä toisistamme. En ikinä, IKINÄ, olis osannut kuvitella että tää päättyis näin - olin ihan täysin valmistautunut vuoden etäsuhteeseen ja ikävöimiseen. Mutta se fakta ei oo muuttunut miksikään, että me molemmat eletään omia, hyvin erilaisia, vaihtovuosiamme. Me ei päästä näkemään viikottain, tuskin edes kuukausittain. Eikä se oo syy miksi tänne Minnesotaan päädyin. Oon tottakai tosi tosi onnellinen tän vuoksi, mutta oon myös ylpeä siitä, et me kuitenkin molemmat osataan antaa toisillemme tilaa elää omaa elämää tän vuoden ajan. 

maanantai 22. syyskuuta 2014

PHONE PHOTOS

Noin vaan taas vierähti viikonloppu. Miks ne menee aina niin nopeeta?! Mutta oli kyllä tosi antoisa sellainen, tehtiin paljon muttei kuitenkaan liikaa. Tänään on painanut melkonen maanantaiväsymys - matikan läksyjen tekoon meni varmaan kolme tuntia kun jokasen tehtävän jälkeen jäin vaan koomailemaan seiniä. Kaikki on kuitenkin oikein mainiosti ja yleisfiilis on reippaasti positiivisen puolella.
Mun kännykkään on kertynyt viikonlopulta (ja varmaan osa viikoltakin) paljon kuvia, joten ajattelin niitä vähän jakaa tännekin. Puhelin on melkein kokoajan mukana, joten sinne luonnollisestikkin kertyy enemmän arkisia räpsyjä pitkin päivää... Oon ihan liian laiska kantamaan kameraa mukana paikasta toiseen, mut I'm working on it!
1375016_736513316417112_8346611087034665058_n
1. Maanantaimasennusaamun pelastus kun enkuntunnilla luetussa novellissa puhuttiin Suomesta! Pieniä iloja... // 2. Opettajanpöytä enkunluokassa - Oonko ainut jonka mielestä tää on melkoista ala-aste-meininkiä? // 3. Homecoming-viikko ja 'Merica-day // 4. Kuka sano ettei jenkkikouluissa saa terveellistä ruokaa? 
10380912_736513289750448_7301171073667611170_n
1. Study hallin tylsyys saa jopa MUT tekemään sudokuja... // 2. Mun ja Makayalan posteri homecomin-peliin! // 3. Joka-aamuinen näky takapihalla - golffarit... // 4. Skypettelyä kotojoukkojen kanssa! 
10346441_736513219750455_511658831608622967_n
1. Syksy tulee ♥ // 2. Mall of America. Mikä on muuten vaarallisen 40minuutin ajomatkan päässä...... Oltiin pikavisiitillä (=neljä tuntia, uskokaa tai älkää muttei keretty kiertämään kuin yks neljäsosa koko rakennuksesta) momin ja toisen vaihtarin, Lydian, kanssa! // 3. No words needed - tai ehkä sen voi sanoa et rahaa paloi // 4. Shalalallaa. Materialismionnellisuus.
10703850_736513233083787_2149084265039415580_n
1. Matkalla ostoskeskukseen // 2. Frozen yoghurt ja Lydia. Lydia on siis kotoisin Faroe Islandsilta (Suom. Färsaaret) ja don't even ask. Ite en rehellisesti sanottuna ollut koskaan edes kuullut moisista, mutta siellä ne Norjan ja Islannin välissä möllöttää. Meillä synkkas heti tosi hyvin ja hiljasta hetkeä ei löytynyt! // 3. Because I love it // 4. Maailman söpöin VS'n kassi ja muut pakolliset jenkkiostokset - tsek!
10614368_736513266417117_6155780017310708768_n
1.& 2. Iltakävelyllä // 3. Down town Northfield // 4. Sunnuntain aamupala - American style. Ja oli muuten aika pirun hyvää!
10712886_736513206417123_2515413522846011677_n
1. Joo, en itsekään meinannut uskoa, mutta kyllä siellä Mall of Americassa oli oikeesti huvipuisto sisällä // 2. Random vessakuva // 3. Heinäpaaliajelu ilta-auringossa - niin yksinkertaista mut silti tuo vartin ajelu oli yksi mun parhaimmistä hetkistäni täällä jenkkilässä. Enkä tiedä miksi. // 4. Takaisinheitto Arizonan ilmatilaan. Lensin siis Washingtonista ensin Phoenixiin ja sieltä Minneapolikseen.

Että semmosta. Mulla on paljon postauksia työn alla ja julkaisen niitä tässä heti kun löydän sopivan hetken. Joten stay turned!

torstai 18. syyskuuta 2014

GREEN DREAM

En tiedä teistä, mutta mun lempi vuodenaika on ehdottomasti syksy. Ei oo liian kuuma, eikä kylmä - just täydellinen sää ja voi vihdoin kuuman kesän jälkeen vetää lemppari neuleet sekä colleget niskaan. Ja kaikki ne värit puissa. Nothing better. Täällä Northfieldissä ei olla ihan sinne värisuoralle asti päästy, mutta silti ympäristö on kaunista - ja toistaiseksi vielä tosi vihreää. Nappasin kameran eilen kävelylle mukaan ja tässä alla on kuvia meidän naapurustosta. Mä vaan niin rakastan tätä paikkaa!

IMG_5112 IMG_5042
IMG_5091IMG_5068
IMG_5072
My home
IMG_5062
Täällä on ihan normia ajella golfkärryllä ympäri naapurustoa... Only in America.
IMG_5083IMG_5110
IMG_5058
IMG_5119IMG_5097

maanantai 15. syyskuuta 2014

NEW HOME


Oon nyt elänyt kuukauden täällä lätäkön toisella puolen, mutta musta tuntuu että mun vaihtovuosi alkoi oikeasti vasta eilen. Eli täällä sitä ollaan, Minnesotassa! Tänään on mun toinen päivä uudessa kodissa, mutta tää paikka tuntuu oikeasti jo kodilta. Oon ihan sanattoman onnellinen kun päädyin tänne...

Kuten jo mainitsinkin, hostperheeseen kuuluu äiti, isä, 2v ja 17v koira-muori. Näistä ihmisistä oikein huokuu semmonen vilpitön ystävällisyys ja lämppinhenkisyys. Ovat tosi huumorintajuisia ja musta tuntuu että ollaan aika samantyyppisiä perusluonteelta - positiivia, rentoja, puheliaita ja välillä laiskoja löhöilijöitä. Pystyn olemaan ihan oma itteni ja se, uskokaa tai älkää, on tosi helpottavaa. Hostdad on paikallisen rotary-clubin aktiivinen jäsen ja nää on hostannut aiemmin kaks kertaa eli tietävät miten hommat menee. Ja sen kyllä huomaa!! Pääsen tän vuoden ainaka osallistumaan kaikenlaisiin rotary-juttuihin ja muihin vapaaehtoishommiin jos haluan. 




Asun siis kaupungissa nimeltään Northfield. Ja tää paikka on niin Amerikkalainen kun vaan voin kuvitella; Isoja taloja vihreine pihoineen ja amerikan lippuineen. Oon ihan rakastunut tähän paikkaan jo nyt! Downtown on pieni, mutta tosi idyllinen ja vierellä kulkeva joki luo ihanan tunnelman. Mä lupaan ottaa siitä kuvia tässä pian, et saatte vähän paremmin käsitystä, mutta mun mielestä se on super viihtyisä ja nätti, eikä sitä oo pilattu mäkkäreillä ja subeilla, vaan siellä on paljon paikallisia liikkeitä ja kahviloita! Rakkaan ystävämme alias wikipedian mukaan asukkaita on n. 20 000. Minneapolikseen täältä on matkaa alle tunti eli jos kaipaa suurkaupungin vilinää niin sekään ei ole vaikeasti tavoiteltavissa!

Kouluni on Randolph High School, joka on vain n. 280 oppilaan käytössä tällähetkellä. Oon tavallaan tosi innoissani tästä! Monet ovat kehuneet koulun mahtavaa yhteishenkeä ja ystävällisyyttä. Vaihtareita koulussa on ollut aiemminkin, mutta silti se on aina ollut iso juttu heille ja rehtori kertoikin odottavansa mua innolla... On niiiin ihanan tervetullut olo! Huomenna on mun eka koulupäivä ja tuun kertomaan high schoolistani enemmän myöhemmin, koska jos totta puhutaan niin en tiedä siitä vielä kauheasti mitään itsekkään.

Ekat päivät täällä ovat olleen melkoisen tapahtumarikkaita; Lauantaina lentojen jälkeen (n. klo 10:30pm) mentiin käymään vielä joissain rotary-pippaloissa, koska hostmom halusi esitellä mut kaikille... :D Sit kun saavuttiin vihdoin uuteen kotiin niin lösähdin vaan lähinnä sänkyyn ja ilmoittelin kaikille olevani onnellisesti ja turvallisesti perillä. Sunnuntaina aamulla lähdettiin Oktoberfesteille (mikä on siis saksalainen olutjuhla....), koska se on ollut hostien perinne pian 15 vuotta ja meillä olikin tosi hauskaa! Mulle syötettiin kaikenmaailman saksalaisia makkaroita ja popcorneja, sekä kaikkea siltä väliltä. Ja ettei vaan ehtisi tulla nälkä, niin oktoberfesteiltä ajeltiin näiden kavereille illalliselle. Tai noh, se ei ehkä ollut mikään tyypillisin illallinen; Varmaan lähemmäs 20 ihmistä kokoontui isoon latoon syömään ja nauramaan, lapset ajelivat traktoreilla ja pihassa paloi nuotio. Sain esitellä itseni taas miljoonaan otteeseen ja kertoa mm. suomalaisista lampaista ja rakkaasta rajanaapuristamme Venäjästä (no hate). Kotona käytiin vielä läpi jotain rotarien "first night question":sseja ja saatiin sen myötä hyviä keskusteluja aikaan. Tänään piipahdettiin koululla rekisteröitymässä, ajeltiin vähän ympäri ämpäri ja kateltiin paikkoja, käytiin kaupassa ja tehtiin ruokaa sekä nyt illasta hostmom halusi viedä mut tutustumaan Northfieldin gymnastics clubiin! 

Mulla olis nyt niin hyvä flow tähän kirjottamiseen ja voisin rupatella vielä vaikka ja mitä, mutta kello juoksee taas nopeesti, enkä halua nukkua ekaa koulupäivää pommiin. Muutoinkin mun pääkoppa pursuaa erilaisia postausideoita ja oon niitä jopa kirjottanut ylös, etten unohda (#nuoruusiändementia)... Mutta nyt kuitenkin tämä lyhyt infopläjäys uudesta sijoituksesta oli tässä ja jos on kysymyksiä niin vastailen niihin mielelläni!

lauantai 13. syyskuuta 2014

BYE BYE WASHINGTON


Täällä sitä taas ollaan - Seattlen lentokentällä. Mulla on tässä nyt vähän ylimäärästä aikaa, niin ajattelin pikaisesti tulla kertomaan tännekin iloiset uutiset! Eli uusi hostperhe on löydetty ja sen myötä mulla vaihtuu osavaltiokin. Olen siis matkalla kohti Minnesotaa! Siellä on aivan ihana perhe mua vastassa ja oon todella hyvillä mielillä nousemassa koneeseen :-)

Tuun vielä enemmän kertomaan uudesta sijoituspaikasta, mutta tiedän et siellä on joku utelias yksilö joka haluaa tietää enemmän niin olen menossa kaupunkiin nimeltä Northfield! Perheessä äiti, isä ja 2v poika!

Nyt popsin mun kiinalaisen loppuun ja lähen tallustamaan kohti porttia. Palailen siispä seuraavan kerran Minnesotasta! 


lauantai 6. syyskuuta 2014

LET OUR SHADOWS DANCE

Oh my gosh oon niin rakastunu tähän biisiin!! Ei nyt välitetä niin noista lyriikoista. Koska tää vaan on yksinkertasesti niin ihana.

Oon ollut tän illan babysitterinä ihanalle kaksvuotiaalle neitokaiselle ja nyt kun hän simahti sänkyynsä niin ajattelin tulla näpyttelemään koska täällä on wifi. Eipäs mulla mitään kummoisempaa asiaa ole, ajattelin nyt jakaa muutaman kuvan mereltä ja sen sellasta - ihan just for fun! :-)

Sijoituspaikkaa ei ole tän yhen päivän sisällä ilmestynyt, haha. Mut olotila on helpottanut huomattavasti! Jotenkin on paljon rauhallisempi fiilis ja lähinnä yritän nyt ajatella että kyllä ne viimeisetkin palat tässä palapelissä pian napsahtaa kohdallee. Varmaan juurikin silloin kun sitä vähiten odottaa... Tää lapsenlikkana oleminen on jotenkin tuonut muhun erityisen paljo positiivista energiaa! Oli ihana päästä olemaan avuksi! Tän perheen isä mulle kertoikin, että he eivät ikinä pääse vaimonsa kanssa minnekkään illalla yhessä lasten takia ja oli niin kiitollinen että halusin tulla vapauttamaan heidät täksi illaksi. Nyt on kyllä hyvä fiilis!!

Tässä siis pari näpsyä sumuiselta rannikolta. Jos jotain kiinnostaa, niin oltiin semmoisessa paikassa kuin Ocean Shores.
IMG_4733 IMG_4815 IMG_4824
IMG_4784IMG_4779
IMG_4828
IMG_4743


Ja sitten muutama näpsy täältä. Oon tosi laiskasti kuvaillut arkisempia juttuja, mutta lupaan että niitäkin tuutte varmasti näkemään!
IMG_4841IMG_4843
10643168_704880256271752_1875762549_n995640_728861063849004_8386506869855762931_n
1&2. Auringonnousu täällä maalla 3. Kaitlyn ja mä ratsastelemassa!♥ Kaitlyn on siis tän mun väliaikaisperheen tytär sekä ensimmäinen jenkki jota voin sanoa kaveriksi! 4. Auringonlasku tänään. Mä en vaan ikinä voi kyllästyä tähän! Se on vaan joka päivä yhtä kaunis... :-)
Ja loppuun vielä tällänen ihan btw juttu! Etenkin vaihtarit, käykääpä tsekkaamassa youtubesta semmonen kanava kun Vagabrothers! Kaksi Kalifornialaista jäpikkää seikkailee ympäri maailmaa ja ovat vierailleet just Suomessa. Kolme hauskaa videota jotka esittelee Suomea - näyttäkää ihmeessä hosteillenne. Mun mielestä kuvaa ihan täydellisesti perussuomea!
Näihin tunnelmiin lopetellen tänään ettei mun vaihtariblogista muutu pian valitusblogi... See ya ♥