tiistai 25. helmikuuta 2014

EPHRATA, WASHINGTON


Asdfghjklöä. Olin autossa matkalla kohti Levin rinteitä täysissä lasketteluvarusteissa (oon viettämässä hiihtolomaani täällä vähän lumisemmissa maisemissa) ja puhelin alkoi soida. Manasin siinä aluksi kun oli jo kypärä päässä ja en olisi millään just nyt jaksanut mitään puheluita. Sain kuitenkin vastattua ja sit kun kuulin, että luurin toisessa päässä on UPin työntekijä, niin voin vaikka vannoa et mun sydän pysähty hetkeks. Mulle heti ensimmäisenä sanottiin, että "Meillä olisi sulle ilosia uutisia" ja olin jo siinä vaiheessa ihan sekasin. Mä en muista koko puhelusta ainuttakaan kokonaista lausetta, en ees muista mitä mä vastasin tai vastasinko mitään :D MUTTA sillä ei oo mitään merkitystä koska MÄ SAIN MUN SIJOITUSTIEDOT!! Lähden Washingtonin osavaltioon ja tarkemmin pieneen ja idylliseen paikkaan nimeltään Ephrata!




Ephrata (en oo varmaan vielä kertaakaan osannut kirjottaa tota ilman, että tarkistan missä järjestyksessä noi p h ja r tulee :D) on siis aika keskellä Washingtonia, lähellä Kanadan rajaa. Seutu on vuoristoista ja Ephratan ympäristössä on melko paljon järviä. Keskilämpötila kesällä huitelee 30 asteessa ja talvella -4 eli just soppeli ilmasto. Kaupungissa asuu vain n. 7000 asukasta eli pieni paikka on kyseessä. Mut eipä vaihtareita yleensä kamalan isoihin paikkoihin sijoitetakkaan ja mä oon oikeestaan toivonutkin pääseväni vähän pienempään ja turvalliseen kaupunkiin. Ephratassa on paljon peltoja, mutta myös tiivis keskusta ja mukavan oloinen naapurusto. Tää paikka tuntuu just täydelliseltä mulle! Just tällästä toivoin!


Kouluni on Ephrata High School. Opiskelijoita on n. 700 eli melko iso koulu on kyseessä, vaikkakin pienessä kaupungissa. Ylempänä on kuva kouluni logosta ja sit ihan google mapsista napattu screenshotti koulun julkisivusta. Oon jonkin verran kouluni sivuilla jo palloillut ja ainakin ensivaikutelma on tosi hyvä! Paljon erilaisia ainevaihtoehtoja ja aktiviteetteja sekä tapahtumia. Koulun ympäristössä on tosi paljon liikuntapaikkoja ja muutenkin tällein suomalaisen lukiolaisen silmään toi kouluarea on valtava! 

Tuo valkoinen rakennus oikealla on siis itse koulu ja tuossa näkyy tuo iso koulualue

Mut sit se tärkein: Mun host-perhe! Oon niin kiitollinen näille ihmisille siitä, että he ottavat mut riesakseen osaksi perhettänsä vuoden ajaksi! Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaksi Ä-L-Y-T-T-Ö-M-Ä-N suloista pikkutyttöä, 4v ja 6v. Pääsen siispä olemaan myös isosisko Lisäksi eläinrakkaana mun arkea sielä on ilahduttamassa koira ja marsu. Vanhemmat ovat nuoria, 35-vuotiaita ja he rakastavat viettää aikaa perheen kanssa, ulkoilla, retkeillä, kalastaa ja vaeltaa. Perheen isä on kiinnostunut moottoripyöristä ja niiden tuunaamisesta ja äiti taas taiteesta sekä "perhejutuista". Perheen kanssa he tykkäävät matkustella ja käyvät myös jenkkimäiseen tapaan kirkossa kerran viikossa. 
Lisäsinkin jo host-äitini facebookissa kaveriksi ja ollaan juteltu tänäiltana jo pitkät pätkät! NIIIN mukava ihminen. Voi tsiisus kun oon onnellinen, en olis voinut toivoa parempaa... Kaiken kukkuraksi perheen tytöt aloittavat kesällä voimistelun!! Eli saan opettaa heille voimistelujuttuja ja tytöt kuulemma odottavatkin sitä todella innolla. Ja hän myös lupasi selvittää, löytyisikö mun ikäiselle mitään ryhmää mihinkä pääsisin vähän edes jatkamaan rakasta harrastustani. Lisäksi Ephratassa on paljon hevosia ja ratsastusmahdollisuuksia (oon vannoutunut heppatyttö vaikken pitkään ookkaan ratsastamaan päässyt), am I in heaven? Host-äiti myös kertoi, että Ephratassa ihmiset ovat yleisestiottaen todellä ystävällisiä ja lämminhenkisiä sekä kouluni on loistatava.

Paikka on ihana. Koulu on mahtava. Perhe tuntuu ihan mahottoman mukavalle. Voiko vaihtari enää enempää toivoa? Empä usko. Mä jatkan googlailua ja Ephratassa virtuaalisesti seikkailua, nukkumaanmenosta ei oo vielä tietoakaan vaikka kello onkin jo yli puolenyön! Superpaljon tsemppiä kaikille sijotustietoja odottaville - mä voin luvata että se odotus palkitaan!

Loppuun vielä mun levin terveiset :-)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

THERE'S ALWAYS GONNA BE ANOTHER MOUNTAIN



"I can almost see it.
That dream I'm dreaming, but
There's a voice inside my head saying
You'll never reach it
Every step I'm takin'
Every move I make
Feels lost with no direction,
My faith is shakin'
But I gotta keep tryin'
Gotta keep my head held high

There's always gonna be another mountain
I'm always gonna wanna make it move
Always gonna be an uphill battle
Sometimes I'm gonna have to lose
Ain't about how fast I get there
Ain't about what's waitin' on the other side
It's the climb"

Oon tuijotellu tätä tyhjää sivua varmaan pian tunnin. En oikeen osaa alottaa tätä postausta. Tää kulunut viikko on ollu aikamoista tunteiden vuoristorataa; toisinaan oon pomppinut ilosta ja toisinaan vaipunut johonkin lievään depressioon. Oon miettiny tätä vaihtoa enemmän kun koskaan ennen. Veikkaan että tän kaiken on saanut aikaan penkkarit, potkiaiset, wanhat, jatkot jne... Nyt vasta oikeesti tajuan, etten tuu niitä kokemaan mun rakkaimpien ihmisten kanssa ja jotenkin vasta nyt se ajatus tuntuu ekaa kertaa pahalta. Ennen oon vaan aatellut, että ne nyt vaan on yhet tanssit ja kyllä sielä nyt muitakin ysiseiskoja on, jotka valmistuu lukiosta vasta 2017 (hui kun kuulostaakin kaukaiselle!). Tottapuhuen, kaikki mun läheisimmät kaverit lähtee vuotta aiemmin. Jotenkin tosi outo fiilis, kun muut ovat suunnilleen varanneet tanssiparit ensivuodelle ja stressaavat jo mekkoja sekä kampaajia. Ekaa kertaa on semmonen olo, että tekis mieli jättää leikki kesken ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Tosin tässä on nyt takana henkisesti ja fyysisesti rankka viikko, että laitetaan nyt vaikka sitten sen piikkiin.

Tässä postauksessa nää kuvat on taas tällästä we♥it settiä.

Toisaalta oon tosi helpottunut, kun saan vähän lisäaikaa. Mulla ei oo vielä mitään käryä, minnekkä mä haluan lukion jälkeen. En tiiä oikeen mitä aineita lukisin ja painottaisin, joten oon nyt vaan lähinnä lukenut pakollisia pois tieltä. Kaikilla tuntuu olevan jo joku haaveammatti tai edes vähän suuntaa. Veikkaan että tuolla maailman toisella puolen kerkeen monta kertaa pohtia näitä asioita ja toivon saavani sen aikana vähän selvyyttä tulevaisuudestani. Kauheeta kun jo nyt pitäis muka tietää, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä... Mut niin se vaan menee, elämäs täytyy tehä päätöksiä eikä ikinä voi etukäteen tietää tuleeko ne olemaan onnistuneita vai vähemmän onnistuneita.

Jenkeissä mua onneks kuitenkin odottaa ihka-aito prom ja toivottavasti myös kunnon high school graduation! En ehkä pääse viettämään prinsessapäivääni parhaimpien ystävien ympäröimänä, mutta pääsen silti. Pitäis vaan jaksaa ajatella näitä positiivisia puolia, mut kun toi koko vuosi tuntuu kuitenkin vielä niin kauakaselle ja vähän jopa uskomattomalle. Mä varmaan vasta sitte Amerikassa tajuan, että mä oon oikeesti lähteny vaihtoon. Jään paitsi paljosta, mut saan kuitenkin niin paljon. Vähä niinku plusmiinus nolla, tai no tottakai toivon jääväni plussalle, mutta sitäKÄÄN ei voi vielä tietää. Oma asenne on kuitenki melkeempä se tärkein tekijä eli se on osittain mun oma valinta, että millanen mun vuodesta tulee.


Kaikkea ei voi saada, sen mä jos joku oon elämäni aikana tajunnut. Eikä koskaan ole mitään hyvää ilman huonoja puolia. Ei vaan saa tuijottaa sokeesti vain niitä masentavia puolia, eikä kyllä myöskään tuudittautua siihen että kaikessa on pelkkää hyvää. Mä pidän itseäni melko jalat maassa-tyyppinä, oon realistinen asioiden kans ja harvemmin kaunistelen niitä. Pessimisti? Njääh, ei nyt sentään, kyllä mäkin osaan tietyissä hetkissä olla se positiivari ;-) Joskus vaan on tälläsiä päiviä, kaikki tietää kyllä mitä meinaan.

Kamalan sekavaa tekstiä, en saanut sitä oikein mitenkään nidottua yheksi kokonaisuudeksi. Mutta saimpa nyt taas vähän jotain mun päästä ulos. Mites muut vaihtarit; Onko ollut nyt viimeiaikoina tällasta harmitusta ilmassa? Millaset fiilikset ylipäätään, tuntuuko vaihto vielä jotenkin kaukaiselle vai ootko jo sisäistänyt asian?

Näin tänään. Huomenna on taas uusi päivä ja uusi alku! Nyt mä siirryn penkkiurheilun mahtavaan maailmaan ja alan ihmettelemään jääkiekkoa mistä en tajua oikeesti yhtään mitään.


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

NOTHING SPECIAL

Ai mitäkö oon tehny viimepäivinä? Jep. Koeviikko.

Still alive. Vaikka en niin kuvitellutkaan vielä viikko sitten. Mun pitkän lukiohistorian ehottomasti raskain koeviikko on nyt selätetty, en tiedä kuinka onnistuneesti, mutta ohi se kuitenkin on. Voittajafiilis! Viiteen viikkoon en halua kuullakkan sanaa koeviikko. Kiitos.
Tänään on ollut ihana päivä, vaikka mitään muuta ei ole tapahtunu kun matikankokeessa käyminen ja sen jälkeen sohvalla mammiminen. Pari jaksoa vampyyripiväkirjoja ja hyvää ruokaa :-) Tällästä päivää oon kaivannut.

Okei, oon mä nyt joitain muutakin puuhastellut kun päntännyt kokeisiin... Mä en pysty olla kahta tuntia pidempään kirjan äärellä.


Upilta tuli tuossa viikko(?) takaperin postissa kirje, jossa oli jotain uusia allekirjoitettavia osia liittyen hakupakettiin. Toinen oli joku lääkäri/terveyslupajuttuhomma ja toinen sit kaksoissijoitus-suostumus. Kaksoisijoituslapun allekirjoittaminen tarkoittaa, että sut voidaan sijoittaa perheeseen, jonne on tulossa myös toinen vaihtari jostain muualta. Allekirjoitin sen, koska se on mulle ihan fine :-) Ehkä jopa hieman tykkään ajatuksesta, että olis sen vuoden ajan joku semmonen henkilö jolle voi puhua huolet ja murheet ja joka vielä ymmärtää, sekä kokee niitä asioita yhdessä sun kanssa. Onko kellään kokemusta tälläsestä? Tai onko joku sattunut kuulemaan tälläsestä kaksoissijoituksesta? Mä nimittäin en ole kuin yhden tälläsen kaksoissijoitustapauksen muistaakseni kohdannut. Mutta, tuon allekirjoittaminen ei tarkoita sitä et menisin automaattisesti perheeseen, jonne tulee toinenkin vaihtari vaan lähinnä sillä haetttiin sitä, että onko mulle ookoo jos semmonen sijoituspaikkamahdollisuus sattuis tulemaan eteen. Aika näyttää...

Eilen tuli myös sähköpostia pitkästä aikaa Upilta. Ja se taas palautti mun maanpinnalle: "Pääosa sijoituspaikoista vahvistuu kesäkuukausien (kesä-elokuun) aikana." Jepjep. Miten mä voin jaksaa odottaa jonnekkin kesäkuuhun, kun nyt on vasta helmikuu ja en meinaa nytkään pysyä enää pöksyissäni? Jos totta puhutaan, niin mä olen luullut että sijoistuspaikat varmistuu pääosin juurikin nyt alkukeväällä, ennen kesää. Mutta ei auta itku markkinoilla. Kärsivällisyyttä vaaditaan...
Lisäksi samassa meilissä oli yleisesti tän odottelukevään kulusta, lähinnä tuosta isäntäperheasiasta. Isäntäperheillä on myös tarkka hakuprosessi, mikä vie aikaa ja vaikka perhe olisi selvillä, tarvitaan vielä varmuus koulupaikasta jne... Aikainen tai myöhäinen isäntäperheen vahvistumiinen on siispä monen asian summa, ja sitä ei voi kukaan nopeuttaa. Jos se menee ihan viimetinkaan, niin siinäkin on vain kyse siitä, että järjestö on halunnut varmistaa sun vaihtovuoden onnistumisen ja etsinyt sulle just sen oikean perheen.

Saatiin myös tietää valmentautumistilaisuuden ajankohta! 24.5., odotan niin innolla :-) Mahtavaa nähdä muut lähtijät ja saada lisää tärkeetä tietoa tulevasta vuodesta.

Mutta nyt mä jatkan mun pikkuista omaa vapaapäivääni! En tiedä miten, mut väliäkös sillä... Päikkärit vois olla aika kova sana. See you! 

lauantai 1. helmikuuta 2014

HUOMIO

Hei sinä 2014-2015-lukukauden Upilainen vaihtari! Käyhän liittymässä facebookissa ryhmään nimeltä UP Educationin vaihtarit 2O14-2O15 ! Tässä vielä linkki.

Myös kaikille suomen '14-15 vaihtareille löytyy yhteinen ryhmä, ja jos et ole vielä sitä bongannut niin laitahan hakuun 2014-2015 vaihtarit. Ja tässä tuohonkin ryhmään linkki.

On tosi kivaa lukea muidenkin fiiliksiä ja muutenkin keskustella samanhenkisten tyyppien kanssa! Säästyvät kaverit ja muutkin läheiset jatkuvalta vaihtarihöpinältä... ;-)

Kuva: weit