THERE'S ALWAYS GONNA BE ANOTHER MOUNTAIN

"I can almost see it.

That dream I'm dreaming, but
There's a voice inside my head saying
You'll never reach it
Every step I'm takin'
Every move I make
Feels lost with no direction,
My faith is shakin'
But I gotta keep tryin'
Gotta keep my head held high

There's always gonna be another mountain
I'm always gonna wanna make it move
Always gonna be an uphill battle
Sometimes I'm gonna have to lose
Ain't about how fast I get there
Ain't about what's waitin' on the other side
It's the climb"

Oon tuijotellu tätä tyhjää sivua varmaan pian tunnin. En oikeen osaa alottaa tätä postausta. Tää kulunut viikko on ollu aikamoista tunteiden vuoristorataa; toisinaan oon pomppinut ilosta ja toisinaan vaipunut johonkin lievään depressioon. Oon miettiny tätä vaihtoa enemmän kun koskaan ennen. Veikkaan että tän kaiken on saanut aikaan penkkarit, potkiaiset, wanhat, jatkot jne... Nyt vasta oikeesti tajuan, etten tuu niitä kokemaan mun rakkaimpien ihmisten kanssa ja jotenkin vasta nyt se ajatus tuntuu ekaa kertaa pahalta. Ennen oon vaan aatellut, että ne nyt vaan on yhet tanssit ja kyllä sielä nyt muitakin ysiseiskoja on, jotka valmistuu lukiosta vasta 2017 (hui kun kuulostaakin kaukaiselle!). Tottapuhuen, kaikki mun läheisimmät kaverit lähtee vuotta aiemmin. Jotenkin tosi outo fiilis, kun muut ovat suunnilleen varanneet tanssiparit ensivuodelle ja stressaavat jo mekkoja sekä kampaajia. Ekaa kertaa on semmonen olo, että tekis mieli jättää leikki kesken ja mennä sieltä mistä aita on matalin. Tosin tässä on nyt takana henkisesti ja fyysisesti rankka viikko, että laitetaan nyt vaikka sitten sen piikkiin.

Tässä postauksessa nää kuvat on taas tällästä we♥it settiä.

Toisaalta oon tosi helpottunut, kun saan vähän lisäaikaa. Mulla ei oo vielä mitään käryä, minnekkä mä haluan lukion jälkeen. En tiiä oikeen mitä aineita lukisin ja painottaisin, joten oon nyt vaan lähinnä lukenut pakollisia pois tieltä. Kaikilla tuntuu olevan jo joku haaveammatti tai edes vähän suuntaa. Veikkaan että tuolla maailman toisella puolen kerkeen monta kertaa pohtia näitä asioita ja toivon saavani sen aikana vähän selvyyttä tulevaisuudestani. Kauheeta kun jo nyt pitäis muka tietää, mitä haluaa tehdä loppuelämänsä... Mut niin se vaan menee, elämäs täytyy tehä päätöksiä eikä ikinä voi etukäteen tietää tuleeko ne olemaan onnistuneita vai vähemmän onnistuneita.

Jenkeissä mua onneks kuitenkin odottaa ihka-aito prom ja toivottavasti myös kunnon high school graduation! En ehkä pääse viettämään prinsessapäivääni parhaimpien ystävien ympäröimänä, mutta pääsen silti. Pitäis vaan jaksaa ajatella näitä positiivisia puolia, mut kun toi koko vuosi tuntuu kuitenkin vielä niin kauakaselle ja vähän jopa uskomattomalle. Mä varmaan vasta sitte Amerikassa tajuan, että mä oon oikeesti lähteny vaihtoon. Jään paitsi paljosta, mut saan kuitenkin niin paljon. Vähä niinku plusmiinus nolla, tai no tottakai toivon jääväni plussalle, mutta sitäKÄÄN ei voi vielä tietää. Oma asenne on kuitenki melkeempä se tärkein tekijä eli se on osittain mun oma valinta, että millanen mun vuodesta tulee.

Kaikkea ei voi saada, sen mä jos joku oon elämäni aikana tajunnut. Eikä koskaan ole mitään hyvää ilman huonoja puolia. Ei vaan saa tuijottaa sokeesti vain niitä masentavia puolia, eikä kyllä myöskään tuudittautua siihen että kaikessa on pelkkää hyvää. Mä pidän itseäni melko jalat maassa-tyyppinä, oon realistinen asioiden kans ja harvemmin kaunistelen niitä. Pessimisti? Njääh, ei nyt sentään, kyllä mäkin osaan tietyissä hetkissä olla se positiivari ;-) Joskus vaan on tälläsiä päiviä, kaikki tietää kyllä mitä meinaan.

Kamalan sekavaa tekstiä, en saanut sitä oikein mitenkään nidottua yheksi kokonaisuudeksi. Mutta saimpa nyt taas vähän jotain mun päästä ulos. Mites muut vaihtarit; Onko ollut nyt viimeiaikoina tällasta harmitusta ilmassa? Millaset fiilikset ylipäätään, tuntuuko vaihto vielä jotenkin kaukaiselle vai ootko jo sisäistänyt asian?

Näin tänään. Huomenna on taas uusi päivä ja uusi alku! Nyt mä siirryn penkkiurheilun mahtavaan maailmaan ja alan ihmettelemään jääkiekkoa mistä en tajua oikeesti yhtään mitään.