CHICAGO & MEGAKUVAPAMAUS

Ahoyyy people! Chicagosta ollaan nyt kotiuduttu ja oli aivan mieletön reissu. Mä olen kunnon pikkukaupunkien tyttö, parhaimmaksi oloni tunnen ihan rehellisen maaseudun helmoilla ja metsien uumenissa. Isot kaupungit yleensä ahdistaa, enkä esim. ole koskaan mitenkään kokenut hullua hinkua päästä New Yorkiin tai Las Vegasiin. Nykiin tosin oon menossa kesällä, mutta sekin vain parin päivän visiitti ja itseasiassa ihan mielenkiinnolla odotan että miten tuun tykkäämään siitä, koska Chicagoa rakastin ihan sydämeni pohjasta. Siellä vaan oli sitä jotain. Chicago jää helposti muiden jenkkien mahtikaupunkien varjoon, mutta silti siitä monesti tykätään enemmän kuin nyt esimerkiksi tuosta New Yorkista. Suosittelen kyllä ehdottomasti vierailemaan, hienoimpia paikkoja missä olen koskaan käynyt. Kotiin palattiin niskat jumissa korkeiden rakennuksien ihailun jäljiltä ja kamerankin muistikortti alkoi vilkuttaa punaista. Ajattelin tälläkertaa tehdä tämän vähän ns. matkapäiväkirjamaisesti eli jos kiinnostaa mitä touhuttiin minäkin päivänä, niin jatkakaa ihmeessa lukemista. Jos ei, niin lätkäsen tähän pitkän rivin kuvia anyways niin niidenkin kautta saatte varmasti vähän haisua et minkälaisesta mestasta on kyse!

Matkaan lähdettiin siis perjantaina, 24.4., aamulla, junalla. Aluksi suoraansanottuna ällötti ajatus kahdeksan tunnin junamatkustuksesta, mut tunnit kului yllättävänkin rattoisasti maisemavaunussa ihmetellessä, syödessä ja noh, kaippa siinä kännykänkin akku taisi tyhjentyä sadasta nollaan.

Perillä oltiin n. neljän maissa, minkä jälkeen metsästettiin taksia ja matkusteltiin hotellille, hengitettiin pari kertaa syvään, vaihdettiin vaatteet, lähdettiin vähän ottamaan ensimaistiaisia Chicagosta ja käytiin illan päätteeksi vielä syömässä ihan sairaan hyvässä ravintolassa!

Lauantaina sitten tapahtui vähän enemmän. Oltiin jo viikko etukäteen kauhisteltu sateiselta näyttänyttä sääennustetta, mikä harmiksemme oli kyllä vähän turhankin oikeassa. Koko lauantai sateli ja sen myötä meni vähän suunnitelmat uusiksi. Keksittiin kuitenkin paljon kivaa sadepäivän tekemistä; Käytiin Field Museumissa eli luonnonhistorian museossa, mikä btw oli tosi vaikuttava! Empä oo ennen nähnyt dinojen luurankoja. Myös Art Institute of Chicago käytiin tsekkaamassa, mikä oli myös mielenkiintoinen paikka, en tosin kauheasti ymmärrä taiteen päälle niin varmaan jäi se sen oikea hienous tajuamatta. Näkemisen arvoinen sekin kuitenkin! Kaksi pilvenpiirtäjää myös tuli koettua - oli muuten mun elämäni ensimmäiset - ja en voi sanoa muuta kuin että wow. Käytiin Willis Towerissa päivällä, mikä sinänsä ei ollut niin "mieletön" pilvisen sään vuoksi, mutta illasta mentiin sitten 360 Chicago -nimiseen rakennukseen ja voin ihan liiottelematta sanoa et se näkymä oli breath taking. Kaikki ne tuhannet kultaisen pisteet pikimustalla taustalla. Rakastin.

Lauantai oli hieno päivä säästä huolimatta. Paljon nähtiin ja koettiin.

 Perjantaina herättiin koko poppoo melko ajoissa ja SUN WAS SHINING, jihhii. Hotelli ei tarjonnut aamupalaa ja kaikki meistä halusi viettää aamunsa vähän erityylillä (host mom haki jo edellisenä iltana donitseja itselleen ja mussutteli niitä telkun ääressä, host dad lähti kunnon pekoni-muna-aamiaiselle ennenkun edes heräsin ja mä vaan halusin jotain tavallista), joten lähdin sitten tien toisella puolella olevaan Starbucksiin. En tätä muuten kertoisi, mutta siinä hetkessä olin vaan jotenkin niin yksinkertaisesti onnellinen. Istuin yksin Starbucksissa munaleipäni ja teeni äärellä ja tuijottelin pihalle miettien että kuinka mieletön kokemus vaihtovuosi on ollut - nää on näitä pieniä ihania muistoja. 

Aamupalafiilistelyt sikseen. Yhdentoista maissa lähdettiin käppyttelemään kohti Chicago -joen rantaa, mistä otettiin n. tunnin mittanen Architecture Boat Tour eli lauttaretki pitkin jokea, missä opas sitten selosti meille rakennuksista ja Chicagon arkkitehtuurista. Tykkäsin taas - ja paljon. TätäKIN suosittelen ja peukutan isosti, jos sattuu olemaan kiva ilma. Näkee tosi paljon pienessä ajassa ja ainakin mun mielestä oli mielenkiintoista kuulla kaikennäköistä historiaa itse kaupungista ja sitten myös niistä rakennuksista.

 Kierroksen jälkeen host dad lähtikin jo junailemaan takaisin kotiin ja mä ja momi jäätiin kahdesteen. Käveltiin, shoppailtiin, söin elämäni tulisimman kanasämpylän ja poltin poskeni auringossa - ei olis varmaan pitänyt tulla yllätyksenä, hmph. Käytiin ihailemassa Chicagon kuuluisaa papua, "the bean", minkä nimi itseasiassa on Cloud Gate mutta ei suostuttu sitä host momin kanssa hyväksymään joten se on vaan the bean. Muutoinkin istuskeltiin nätissä Millenium Parkissa just kukkaan puhjenneiden teko-omenapuiden alla ja seurailiin ihmisiä.

 Illalla googlailtiin kaikki ravintolat läpi ja ei oikein löydetty mitään, joten laittauduttiin illalliskuntoon ja päätettiin lähteä kävellen etsimään jotain kivaa paikkaa. Well, luovutettiin aika pikaisesti ja käytiin nappaamassa take away sushit ja kipitettiin tyytyväisinä takaisin hotelliin. Höntsyt päälle ja telkka auki, ihanan rento ilta ja lempparisafkaa naamaan - nothing better.
   

Maanantai oli meidän vipa päivä, tai oikeestaan aamupäivä. Host momin piti hoitaa työjuttuja johonkin kymmeneen asti, joten mä taas lähdin nappaamaan aamupalaa ja vähän kiertelin vielä liikkeitä katuden varrella. Pakkailtiin kamat ja luovutettiin huone.

Tän jälkeen pääsin taas kokemaan jotain ihan uutta, Food Tuor eli ruuanmaistelu-kierros. Meillä oli seitsemän stoppia, paikallisia ravintoloita ja putiikkeja. Ekana oli pizzaa (ofc..), sit käytiin maistelemassa teetä - mun suosikki, sushia, suklaata, erilaisia oliiviöljyjä, maustetalo ja viimeisenä mentiin ihanaan pikku leipomoon. Mä vannoutuneena ruuan rakastajana nautin kierroksesta tosi paljon. Jos oot samanlainen ruokaihminen kun mäkin, et nirsoile ja tykkäät kokeilla uusia ruokia - tää kierros on kun tehty sulle. Näitä järjestetään oikeestaan kaikissa isoissa kaupungeissa. Meidän ryhmässä oli 18 ihmistä ja aivan tosi taitava ja mukaansatempaava opas. Kaiken kruunas vielä se, että kierros järjestettiin Chicagon vanhassa kaupungissa, mikä valikoitui mun lempparialueeksi koko kaupungissa. Massut täynnä lähdettiin sitten kohti lentokenttää ja sieltä n. tunnin lento Minnesotaan.
  Yhteenvetona voisin sanoa, että yksi parhaimmista viikonlopuista vaihdon aikana. Oli vaan kokoajan niin ihanan rentoutunut ja onnellinen olo. Oon niin kiitollinen hosteilleni että mut jaksoivat viedä näkemään tän upean kaupungin. Aion ihan varmasti palata joku päivä ja viettää vaikka kokonaisen viikon tai kaks! Jos ikinä saatte mahdollisuutta niin menkää ihmeessä, voin luvata ettette tuu pettymään. :-)

KEVÄTTÄ, KIIRETTÄ JA KAIPUUTA

Pitkästäaikaa taas täällä! Tuntuu että kauhian pitkä aika siitä kun viimeksi täällä höpöttelin. Kuluneisiin pariin viikkoon on kuitenkin mahtunut todella kirjavia tunteita, vatsapöpön kourissa möyrimistä, koulukiireitä ja toki jos jonkin näköistä sosiaalistakin menoa. Niin, ja nukkumista ja syömistä ja salillakäyntiä. Jotenkin on tuntunut mahdottomalta alottaa mitään tekstiä, etenkin kun oon taas kulkenut melkosta tunteiden vuoristorataa koko viimeviikon. Pakko kuitenkin tulla edes pikaisesti päivittelemään olemassaolostani ja kaikista kivoista suunnitelmista mitä seuraavat kolme viikkoa on täynnä!

1. Pääsiäisaamun kiva ylläri oven takana - pääsiäispupu oli käynyt vierailemssa. Haha, nää on näitä pieniä Amerikkalaisia tapoja mitä haluaisin napata mukanani kotiin! // 2. Traktori-paraati. En ees tiedä mitä muuta kommentoisin. Only in Randolph? Tässä taas huomaa tän todellisen farmihengen mitä meidän koulu kyllä on täynnä. Puolisentoista tuntia istuttiin pihalla ja kateltiin ohiajavia, toinen toistaan isompia ja kirjavampia, traktoreita. Kokemuspa tuokin... // 3. Lämmenneet ilmat tietää ainakin mun tapauksessa paljon terassilla syömistä. Se on niiiin kesän merkki kun voi mennä aamupalalle pihalle tai haistaa sen grillin dinner aikaan. Love it ♥ // 4. Nää on näitä. After gym kaverikuva.

1. Traktori-paraatia ihailemassa Korin kanssa. Intopiukeina. // 2. Matikantunnin pohdintoja siitä mitä haluan tehä ekana kun pääsen kotiin. Kova on suomikaipuu... // 3. Taloprojektin työ alkaa tuottaa tulosta! Oon vieläkin ihan kikseissä tästä :D Meillä on niin kiva yhteishenki ja muutoinkin etenkin sisäpuolelta talo on niin siisti! // 4. Aamen. Saralle terkkuja, oon tyyliin joka päivä miettiny tätä sen jälkeen kun tän lähetit. Osu ja uppos.

1. It is gettin' real. Oikeesti ehkä pahin olenko-mä-jenkkileffassa-momentti koko vaihtovuoden aikana. En malta odottaa ite graduationia! // 2. Indeed. Huhhuh, alkaa kyllä kovasti tökkiä ja tuskastuttaa, mut eipä se mitään uutta ole näin loppukeväästä. Ainut vaan se, että motivaatio on TODELLA kateissa kun tiiän ettei mun arvosanoilla oo oikeesti mitään merkitystä. Loppuvuoden tavoite on lähinnä vaan jaksaa raahautua kouluun vaikka sitten tyynyn ja peiton kanssa, vaihtaa tunnilta toiselle ja selvitä hengissä kotiin. // 3. Kesäkesäkesä! Se tulee! Tällä viikolla ollaan pyöritty pääsääntöisesti +20 asteessa ja luonto alkaa ihanasti heräilemään. Tosin ensimmäiset kukat ojissa ei ollutkaan tutut voikukat ja leskenlehdet, vaan tämmöisen siniset kielot (? mitä minä nyt mistään kukista tiedän XD). //

4. Suomi. Koti. Perhe. Kaverit. Koirat. Virallisesti alle kaks kuukautta, tänään tasan 60 päivää. Musta tuntuu että monet vaihtarit panikoivat sitä kuinka kotiinlähtö lähenee ja pian joutuu jättämään tämän vaihtarielämän. Mulla taas on ihan päinvastaset fiilikset - tuntuu että oon tosi valmis palaamaan kotiin, oon saavuttanut lähestulkoon kaiken mitä tulinkin tavoittelemaan ja on jo melkonen halu päästä takaisin rakkaiden luo ja suomalaiseen kulttuuriin. Daycounterin käyn tarkistamassa joka päivä, varmaan joku pieni osa mussa toivoo että sieltä oliskin yhtäkkiä kadonnut kymmenen päivää huomaamattani. Ite en kuitenkaan tätä pidä huonona asiana. On ihanan rauhallinen olo, enkä enää stressaa sillä että onko mun vaihtovuosi nyt täydellinen ja olenko päässyt kokemaan varmasti jokaisen Amerikkalaisen asian minkä vaan pystyn. Ei, mun vaihtovuosi ei ole täydellinen. Mut kuten sanottu, se on ollut kaikkea mitä halusinkin ja ennenkaikkea se on ollut mun näköinen, sekä suurin ja tärkein opettaja mun elämässä. Mun oma vuosi. Ihana palata kotiin katumatta mitään. Ja ihana palata sillä fiiliksellä, että oikeesti haluaa palata. En kutsuis tätä oloa ikäväksi. Ennemminkin kaipuuksi... Ja tää kaipuu alkaa pikkuhiljaa repimään mun saumoja hajalle. Lainaan mun art teacherin viisaita sanoja (mitkä tosin liittyivät täysin eri aiheeseen, taiteeseen I suppose,  mut mun mielestä niin osuva); "Sometimes you just really need to go back to your comfortzone to rest - even though many great things happen out side of it."

Tiedän kuitenkin et aika tulee menemään nopeesti. Tai ainakin haluan uskoa niin. Ensviikolla otetaan hostien kanssa varaslähtö viikonloppuun jo torstaina ja lähdetään Chicagoon! Oon super super excited. Ensimmäinen oikeesti iso kaupunki missä oon koskaan käynyt! Chicagosta tuutte varmasti saamaan kunnon kuvapamausken ja postauksen. Niin ja takaisin tullaan vasta maanantai-iltana, joten oikein tervetullut pidennetty viikonloppu tiedossa. Chicago-viikonlopun jälkeisenä viikonloppuna onkin sitten jo mun eka prom - jäiiiks! Eli 2.5.. Ja toka prom heti sen jälkeisenä viikonloppuna eli 9.5.. Sit onkin enää pari viikkoa ja mun perhe tulee tänne, on graduation, mennään nykiin ja 18.6. pääsen taas astelemaan suomen maalla! Isn't it crazy?! Kiirettä siispä tiedossa, mut yritän pitää teidät ja blogin ajantasalla parhaani mukaan :-)

Nyt kuitenkin aion reipastua ja alkaa valmistelemaan mun demonstraatio-puhetta enkun tunnille. Meidän siis pitää luokan edessä demonstroida jonkin asian valmistaminen, monet tekee ruokaa ja niin mäkin. Meen tosin aika helpolla eli valmistan smoothien.. Only in America? Muttamutta nauttikaahan suomessakin lämpösistä säistä! Kevät on vuoden ihaninta aikaa. Take care ♥

EASTER - AMERICAN EDITION

Heissulivei! Ajattelin tällein pikaisesti tulla postaamaan viime viikonlopun - alias pääsiäisen - kuvasaaliin. Tuli pitkästä aikaa oikein kunnolla heiluttua kameran kanssa, pitäis vaan jaksaa useamminkin - rakas harrastus sekin. Eniveis, en aio pidempiä puheita tässä nyt pitelemään, joten tiivistetysti voisin sanoa et oli oikein aurinkoinen, iloinen ja Amerikan-perheen täytteinen easter.

Jo viikkoa aiemmin mun Kolumbialainen veli, Camilo, tuli kylään ja voi vitsi meillä oli hauskaa! Oli niin kivaa saada viettää ihan arkisinkin aikaa jonkun omanikäisen kanssa, mulla kun ei vanhempia host sisaruksia ole - vaikkakin jouduin nipistämään parina iltana tunteja yöunista kun ei olis millään malttanut lopettaa keskustelua (siis tiiättekö sellasta oikeen kunnon keskustelua! Goosh, rakastan sellasta!) mm. maailman surullisimmista maista ja jenkkien ajatuksesta kotiruoasta. 

Mä lomailin torstaista maanantaihin eli ihan kivaisa viiden päivän breikki tuli, vaikka olisinkin vielä edes yhden päivän voinut hölläillä kotosalla. Lauantaina mentiin heti aamusta easter egg huntille eli suomeksi sanottuna metsästämään pääsiäismunia. Vaikka ite olinkin jo liian vanha osallistumaan itse hunttiin, oli niin hauskaa nähdä ne kaikki lukuisat lapset juoksemassa pää kolmantena jalkana etsimässä munia korit heiluen. Tapahtuma järjestettiin Minnesotan, ja myös yhen USAn, parhaimman sisäoppilaitoksen kampuksella, mikä oli ihan mielettömän kaunis! Sunnuntaina aamulla lähdettiin jo varhain ajelemaan kohti Minneapolista ja mentiin koko suvun voimin maailman herkullisimmalle brunssille - vaikken aamun jälkeen pystynytkään syödä muuta kuin pari porkkanaa, niin oli kyllä paras brunssi minkä oon koskaan nähnyt ja muutoinkin oikein onnistunut päivä. Ja viikonloppu kokonaisuudessaan! Taasen kovin erilainen mihin oon tottunut ja vaikka mämmiä olikin melkonen kaipuu, niin nautin pääsiäispupuista ja siitä ihanasta pääsiäisen tuomasta raikkaasta ja iloisesta fiiliksestä todella todella paljon.

Nyt kuitenkin päästän teidät tän värikkään kuvapamauksen pariin. Ja joo, tiiän, tykkään kuvailla mun host veljeä - se on vaan niin söpö! Vielä näin kahdeksan kuukaudenkin jälkeen. Kheh.. 

Isäntäperhe ei välttämättä tarkoita vain niitä ihmisiä keiden kanssa sä asut saman katon alla. Ainakaan mulle. Tässä potretissa on mun host family - jokainen tullut niin tärkeäksi tämän vuoden mittaan ja tunnen vaan kuuluvani porukkaan. No ehkä tässä pitäis tehdä pikainen esittelykierros, elikkäs vasemmalta oikealle; Camilo (Kolumbialainen veli), Sam (host serkku), Ben (host serkku, itseasiassa kolmaskin vielä löytyy, joka ei tässä kuvassa nyt ole...), Sue (host täti, host isän sisko), Lynn (alhaalla, host tädin mies), Lucas (tarviiko hän edes esittelyitä? Nojoo, mun amerikan pikkuveli), Shirley (host mummu), joku Finnish foreigner, Russ (host dad) ja viimeisenä muttei vähäisimpänä Karna (host mom) ♥