sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

KEVÄTTÄ, KIIRETTÄ JA KAIPUUTA

Pitkästäaikaa taas täällä! Tuntuu että kauhian pitkä aika siitä kun viimeksi täällä höpöttelin. Kuluneisiin pariin viikkoon on kuitenkin mahtunut todella kirjavia tunteita, vatsapöpön kourissa möyrimistä, koulukiireitä ja toki jos jonkin näköistä sosiaalistakin menoa. Niin, ja nukkumista ja syömistä ja salillakäyntiä. Jotenkin on tuntunut mahdottomalta alottaa mitään tekstiä, etenkin kun oon taas kulkenut melkosta tunteiden vuoristorataa koko viimeviikon. Pakko kuitenkin tulla edes pikaisesti päivittelemään olemassaolostani ja kaikista kivoista suunnitelmista mitä seuraavat kolme viikkoa on täynnä!

kollaasi11
1. Pääsiäisaamun kiva ylläri oven takana - pääsiäispupu oli käynyt vierailemssa. Haha, nää on näitä pieniä Amerikkalaisia tapoja mitä haluaisin napata mukanani kotiin! // 2. Traktori-paraati. En ees tiedä mitä muuta kommentoisin. Only in Randolph? Tässä taas huomaa tän todellisen farmihengen mitä meidän koulu kyllä on täynnä. Puolisentoista tuntia istuttiin pihalla ja kateltiin ohiajavia, toinen toistaan isompia ja kirjavampia, traktoreita. Kokemuspa tuokin... // 3. Lämmenneet ilmat tietää ainakin mun tapauksessa paljon terassilla syömistä. Se on niiiin kesän merkki kun voi mennä aamupalalle pihalle tai haistaa sen grillin dinner aikaan. Love it ♥ // 4. Nää on näitä. After gym kaverikuva.

kollaasi12
1. Traktori-paraatia ihailemassa Korin kanssa. Intopiukeina. // 2. Matikantunnin pohdintoja siitä mitä haluan tehä ekana kun pääsen kotiin. Kova on suomikaipuu... // 3. Taloprojektin työ alkaa tuottaa tulosta! Oon vieläkin ihan kikseissä tästä :D Meillä on niin kiva yhteishenki ja muutoinkin etenkin sisäpuolelta talo on niin siisti! // 4. Aamen. Saralle terkkuja, oon tyyliin joka päivä miettiny tätä sen jälkeen kun tän lähetit. Osu ja uppos.


kollaasi13
1. It is gettin' real. Oikeesti ehkä pahin olenko-mä-jenkkileffassa-momentti koko vaihtovuoden aikana. En malta odottaa ite graduationia! // 2. Indeed. Huhhuh, alkaa kyllä kovasti tökkiä ja tuskastuttaa, mut eipä se mitään uutta ole näin loppukeväästä. Ainut vaan se, että motivaatio on TODELLA kateissa kun tiiän ettei mun arvosanoilla oo oikeesti mitään merkitystä. Loppuvuoden tavoite on lähinnä vaan jaksaa raahautua kouluun vaikka sitten tyynyn ja peiton kanssa, vaihtaa tunnilta toiselle ja selvitä hengissä kotiin. // 3. Kesäkesäkesä! Se tulee! Tällä viikolla ollaan pyöritty pääsääntöisesti +20 asteessa ja luonto alkaa ihanasti heräilemään. Tosin ensimmäiset kukat ojissa ei ollutkaan tutut voikukat ja leskenlehdet, vaan tämmöisen siniset kielot (? mitä minä nyt mistään kukista tiedän XD). //

4. Suomi. Koti. Perhe. Kaverit. Koirat. Virallisesti alle kaks kuukautta, tänään tasan 60 päivää. Musta tuntuu että monet vaihtarit panikoivat sitä kuinka kotiinlähtö lähenee ja pian joutuu jättämään tämän vaihtarielämän. Mulla taas on ihan päinvastaset fiilikset - tuntuu että oon tosi valmis palaamaan kotiin, oon saavuttanut lähestulkoon kaiken mitä tulinkin tavoittelemaan ja on jo melkonen halu päästä takaisin rakkaiden luo ja suomalaiseen kulttuuriin. Daycounterin käyn tarkistamassa joka päivä, varmaan joku pieni osa mussa toivoo että sieltä oliskin yhtäkkiä kadonnut kymmenen päivää huomaamattani. Ite en kuitenkaan tätä pidä huonona asiana. On ihanan rauhallinen olo, enkä enää stressaa sillä että onko mun vaihtovuosi nyt täydellinen ja olenko päässyt kokemaan varmasti jokaisen Amerikkalaisen asian minkä vaan pystyn. Ei, mun vaihtovuosi ei ole täydellinen. Mut kuten sanottu, se on ollut kaikkea mitä halusinkin ja ennenkaikkea se on ollut mun näköinen, sekä suurin ja tärkein opettaja mun elämässä. Mun oma vuosi. Ihana palata kotiin katumatta mitään. Ja ihana palata sillä fiiliksellä, että oikeesti haluaa palata. En kutsuis tätä oloa ikäväksi. Ennemminkin kaipuuksi... Ja tää kaipuu alkaa pikkuhiljaa repimään mun saumoja hajalle. Lainaan mun art teacherin viisaita sanoja (mitkä tosin liittyivät täysin eri aiheeseen, taiteeseen I suppose,  mut mun mielestä niin osuva); "Sometimes you just really need to go back to your comfortzone to rest - even though many great things happen out side of it."

Tiedän kuitenkin et aika tulee menemään nopeesti. Tai ainakin haluan uskoa niin. Ensviikolla otetaan hostien kanssa varaslähtö viikonloppuun jo torstaina ja lähdetään Chicagoon! Oon super super excited. Ensimmäinen oikeesti iso kaupunki missä oon koskaan käynyt! Chicagosta tuutte varmasti saamaan kunnon kuvapamausken ja postauksen. Niin ja takaisin tullaan vasta maanantai-iltana, joten oikein tervetullut pidennetty viikonloppu tiedossa. Chicago-viikonlopun jälkeisenä viikonloppuna onkin sitten jo mun eka prom - jäiiiks! Eli 2.5.. Ja toka prom heti sen jälkeisenä viikonloppuna eli 9.5.. Sit onkin enää pari viikkoa ja mun perhe tulee tänne, on graduation, mennään nykiin ja 18.6. pääsen taas astelemaan suomen maalla! Isn't it crazy?! Kiirettä siispä tiedossa, mut yritän pitää teidät ja blogin ajantasalla parhaani mukaan :-)

Nyt kuitenkin aion reipastua ja alkaa valmistelemaan mun demonstraatio-puhetta enkun tunnille. Meidän siis pitää luokan edessä demonstroida jonkin asian valmistaminen, monet tekee ruokaa ja niin mäkin. Meen tosin aika helpolla eli valmistan smoothien.. Only in America? Muttamutta nauttikaahan suomessakin lämpösistä säistä! Kevät on vuoden ihaninta aikaa. Take care ♥

2 kommenttia:

  1. Siis niin sama fiilis mulla kotiinpaluusta! Tavallaan tuntuu tosi dramaattiselta ku päivät vaan vilisee, mut toisaalta, rehellisesti, käyn parhaimmillaan monta kertaa päivässä kurkkimassa joskos Daycounterista ois hävinny muutaman extrapäivä. Kaipuu ihmisten luokse, omaan huoneeseen ja kotiin, suomiruoan pariin jne alkaa olla jo aikas hurja... Nautin ihan hurjasti täällä olosta, mutta kyllä se on vaan niin ihana ajatus, että kohta oon taas Suomessa! Ite ajattelen kans et tää ei oo yhtään huono juttu, vaan ainakin mun kohalla kertoo, että on pikkuhiljaa (ei ihan vielä kuitenkaan) saanut irti sen mitä tän vaiheen on tarkotus opettaa. Jos itellä ois tässä vaiheessa sellanen olo et "hei, uudestaan!" ni se kyllä olis pettymys, koska kielis todennäkösesti siitä, ettei oo niin paljoo tarttunut mukaan. Alkaa olla aika henkisesti ja fyysisesti poikki, mutta tosi onnellinen. Ja ennenkaikkea suorastaan kuplin just sitä inspiraatioo ja oppeja ja uusia ajatuksia, mitä houkuttais jo päästä käyttämään ja soveltamaan tulevaisuuteen. Mutta kaikella aikansa, nautihan sinäkin siis viimosista kuukausista! Oon ihan hävettävän laiska kommentoimaan blogeihin, mutta nyt kun kerrankin siinä onnistuin - kiitos kivasta ja elämänmakuisesta vaihtariblogista, tätä on ollut ilo seurata ja imeä vertaistukea! Paljon samoja fiiliksia ja vielä monesti samoihin aikoihin samoista aiheista, joista itsellä ei ole ollut voimia tai sanoja kirjoittaa, mutta sun juttuja lukemalla on sitten saanut tolkkua ajatuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin. Justiinkin toi että on pää täynnä kaikenmaailman ideoita ja inspiraatiota, ja niitä haluais jo päästä soveltamaan "oikeessa elämässä". Yrittää ajatella niin, että tunti tunnilta, päivä päivältä, ollaan lähempänä SITÄ päivää ja voi että, tulee olemaan kyllä melkonen voittajafiilis.
      Kiitos aivan ihanasta kommentista, Nelli :-) Tuli kyllä niin hyvä mieli!!

      Poista