ONE YEAR CAN CHANGE EVERYTHING

2014. Se oli enemmän kuin vuosi. Se oli kokonaan oma ajanjaksonsa mun elämässä. Se ei ollut helppo. Kohtasin niin lukemattoman monta mulle, 17 kesäiselle naisenalulle, täysin uutta tunnetta ja en tiennyt monesti kuinkapäin niiden kanssa pitäisi asettua. Mä kasvoin henkisesti niin helkkarin paljon ettei sanat ikinä riitä kuvailemaan. Rakastuin moniin asioihin mitä aiemmin vihasin; arki, talvi, herkkusienet, aamut... Opin olemaan kiitollinen ja nauttimaan niistä elämän pienimmistäkin iloista.

Tiedän, että jokaisella ihmisellä on elämässään omat taistelunsa - yhdellä syöpä, toisella ehkä huonot olot kotona ja kolmannella koulukiusaamisesta alkunsa saanut syömishäiriö. Noh, mulla ei ole, luojan kiitos, moisia tullut elämässäni vastaan, mutta olen taistellut kovaa sotaa itseni kanssa. Vuonna 2014 kuitenkin sain ne kuuluisat palapelin palaset kokoon - en vielä loksautettua paikalleen, mutta tiedän että siellä ne on odottamassa omaa vuoroansa. Löysin vihdoinkin sen kiviviidakon seasta mun oman polkuni alkupään. Olen vasta astunut pari hassua askelta tuolta polulta, mutta näen silti sitä hyvän matkaa edessänikin. En enää harhaile risteyksissä tai yritä kääntyä taaksepäin.

Koin niin paljon asioita. Niin paljon hyvää. Niin paljon ikimuistoisia hetkiä. Niin paljon kyyneleitä. Nukkumattomia öitä. Stressiä. Turhautumista. Enemmän kuin kukaan mun läheinen varmaan koskaan ulospäin näki. Mutta nyt voin rehellisesti myöntää että mun oli välillä tosi vaikee olla oman itseni kanssa. En ymmärtänyt itseäni, en ajatuksiani, en tunteitani. En ollut se ihminen mitä halusin - vaikken tiennyt mitä haluaisin olla. Nyt kuitenkin mulla on niin paljon parempi olo. Yleisesti. Mun omissa nahoissa eläminen tuntuu itseasiassa ihan hyvältä. Peiliinkin katsominen saa joskus jopa hymyilemään. Oon niin paljon tasapainoisempi, oon niin paljon enemmän kaikkea sitä mikä puuttui vielä vuosi sitten.

Kiitos 2014. Kiitos aivan jokaiselle joka oli siinä mukana. Tää vuosi auttoi mut löytämään harhateillä olleen itseni, tää vuosi vaan teki musta sen Tuulin mikä haluankin olla. Vuosi 2014 oli mun elämäni paras vuosi. Se oli vuosi jonka muistan koko loppuelämäni - vuosi josta en pysty kirjoittamaan ilman kyyneleitä, pitkiä hengähdystaukoja ja sanatonta hiljaisuutta. Oon valmis sanomaan hyvästit tälle vuodelle ja ottamaan vastaan seuraavan. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan näin, mutta tää vuosi ei mennyt nopeasti. Vaikka näin taaksepäin kurkkiessa siltä tuntuukin, silti muistan lukemattomat päivät jolloin tuskailin sitä, kuinka aika kuluu niin raastavan hitaasti. Voin vieläkin niin elävästi maistaa sen turhautumisen mikä valtasi mut monena pilvisenä iltapäivänä koulusta treeneihin tai kotiin matkatessa. Nyt kuitenkin haluan avata tänne vähän jokaista kuukautta erikseen; Näitä katsellessa ja miettiessä tulee ihan mielettömän hyvä fiilis. Ihana kohdata taas uudestaan ne kaikki pienetkin ilot, mitä elin kuukausia sitten. Miten ihminen unohtaakaan asioita niin nopeasti?


"Mä olen ihan normaali lukiolaistyttö, joka ihan normaalisti aamuisin taistelee itsensä sängystä ylös ja raahautuu kouluun. Vapaa-ajallaan harrastaa asioita mistä nauttii ja tuskailee iltaisin läksyjen parissa. Stressaa koeviikoista ja nauttii lomista. Kuuntelee musiikkia ja pelaa turhia kännykkäpelejä."

Uusi vuosi, uudet kujeet. Tammikuussa, heti ensimmäisenä päivänä, aloitin bloggaamaan. En ole katunut päivääkään. Tähän kuukauteen kuului myös paljon vaihtari-intoilua, sijoitustietojen odottelua ja sairastelua - mutta enimmäkseen sitä päivittäistä arkea, ei mitään spesiaalimpaa. Mulla ei ole myöskään koskaan ollut niin hyvä koulumotivaatio kuin tammikuussa! Laitoin daycounterin pyörimään kohti elokuun loppua - päiviä oli reilu 200 ja tuntui ettei se luku voi koskaan päästä sinne nollaan asti.

"Oon tosi helpottunut, kun saan vähän lisäaikaa."

Helmikuussa se megakoulumotivaavio kääntyikin mua vastaan - en osannut antaa itselleni yhtään armoa. Stressasi kamalasti. Ihmissuhteet rönsyili ja mikään ei vaan mennyt niinkuin piti. Mun muistot helmikuusta ei ole kauhean valoisia. Vietin kuitenkin aivan ihanan hiihtoloman Levillä perheen kanssa ja ihan oikeasti, vaikken ennen muka mikään lappi-ihminen ainakaan ennemmin ollut, mä kaipaisin tällekin vuodelle niin paljon sitä perinteistä pohjoisen reissua. Sain muka niiin "pitkän ja tuskattuttavan" odottelun jälkeen tosi ajoissa, juurikin hiihtolomalla, sijoitustietoni! Ephrata, Washington. Olin ihan sanattoman iloinen tuosta informaatiosta ja vaihtovuosi alkoi tuntumaan paljon konkreettisemmalta.

"Vaikka välillä tuntuu että kaikki olis päin helkkaria ja mikään ei vaan suju, niin silti mä oon pohjimmiltani onnellinen."

Maaliskuun elin kunnon jumppakuplassa (ei sillä etten muuten olis elänyt :D tietäjät tietää). Suuri aika siis kului treenisalilla. Ja koulussa. Muutoin oli todella tasainen kuukausi - nautin paljon myös ystävien seurasta. Kuun lopulla lähdin Ranskaan kauan odotettuihin ja jännitettyihin kansainvälisiin kisoihin. Sieltä palasin kotiin pitkästä aikaa sitä aitoa onnellisuutta rinta puhkuen ja siitä sain paljon poweria elämään.


"Elämässä on ollut nyt välillä vähän enemmän ja vähemmän mutkia matkassa. Mutta tätä tää on - taas vahvempana ja viisaampana eteenpäin."

Huhtikuu oli yksinkertaisuudessaan todella tylsä kuukausi. Koulu - treenisali - ruokaa - läksyt - nukkumaan - repeat. Koukutuin pahemman kerran vampyyri päiväkirjoihin ja sain jäätävän terveellisyys-buumin. Voin fyysisesti tosi tosi hyvin! Aloitin Eevin (koirani) kanssa agilityn, mihin rakastuin täysin ja kaipaan sitä kovasti - en millään malta odottaa että pääsen taas kesällä radoille! Muutoinkin suhde mun rakkaimpaan karvatassuun muodostui todella tiukaksi. Koiramaisia muistoja tältä kuulta on paljon.

"Ehkä mä tavallaa yritän karttaa isoja muutoksia. Paitsi että mä oon itteni sellasen muutoksen äärelle just ajanut."

Toukokuu oli kiireisin kuukausi koko vuonna. Oli treenejä, kisoja, leirejä. Nappasin SM-pronssia ja -hopeaa, oli niin mieletöntä huomata että se koko pitkän kevään kestänyt aherrus palkittiin. Nautin todella paljon lämmenneistä ilmoista ja viihdyin paljon ulkona. Olin koulussa mukana Globaali maailma -jaksossa, mikä oli kovin erilainen muihin aiempiin jaksoihin verrattuna. Sen myötä mun maailmankuva avartui niin hurjasti ja vieläkin haaveilen pääseväni joskus olemaan mukana joissain hyväntekeväisyysjutuissa. Koulu oli oikeesti ihan kivaa! Vaihto alkoi pyöriä mielessä enemmän kuin aiemmin, nyt myös tuli niitä negatiivisiakin tunteita mukaan. Alkoi ehkä vähän jännittämään. Mullahan oli enää kaks kuukautta kotona!

"Vaihtari sitä, vaihtari tota, vaihtari tätä... Ja BOOM, mä pian ylikuumenen pelkästä vaihtari-sanasta!"

Kesäkuussa halusin vaan elää niin hetkessä. En halunnut miettiä ollenkaan tulevaa, koska se ahdisti. Vaihto ahdisti. Ja samaan aikaan olin ihan järjettömän malttamaton - en olis halunnut odottaa enää päivääkään. Noh, kesäloma alkoi ja se tarkoitti sitä että ekasta lukiovuodesta selvittiin! Olin isosena päiväriparilla, täytin 17 ja vietin ehkä ihanimman juhannuksen mökillä. Hah, niin ja innotuin tekemään origameja! Nautin toisinaan myös yksin olemisesta. Tai noh, jos koiraa ei lasketa. Olin melko epäsosiaalinen, mut tuntu vaan että tarvin sitä tuolloin.

"Ekaa kertaa koko vuotena tunnen olevani nuori. Tai eläväni ja nauttivani kesästä niinkuin tän ikäisen kuuluukin."

Mieletön heinäkuu. Musta tuntuu että haluaisin vaan ottaa koko kuukauden syliin ja rutistaa niin kovaa kuin mahollista. Kuu alkoi kesän toisella riparilla ja en tiedä kultaako aika vaan muistot, mutta oli kyllä ihan uskomaton viikko! Kamala ikävä kaikkia ihmisiä ja sitä ihanaa ripari-fiilistä. Toisin kuin kesäkuussa, vietin paljon aikaa mun ystävien, perheen ja poikakaverin kanssa. Kävin kesän ainoilla festareilla, Solar Soundeilla. Tutustuin niiiin moneen uuteen ihanaan ihmiseen ja elin kerrankin "isommissa piireissä". Sain myös viisumini ja tehtiin perheen kanssa tosi mukava laivareissu Tukholmaan. Vaihtovuosi lähestyi lähestymistään. Mietin sitä paljon, mutta toisinaan olin ihan okei sen ajatuksen kanssa että lähtö on edessä.


"Tajusin, et en oikeesti tuu näkemään näitä mulle niiiin tärkeitä ihmisiä kymmenneen kuukauteen. Istuin vaan vessan lattialla ja tuijotin tyhjää. Siinä vaiheessa mä vihdoin tajusin mitä oon tekemäs. Huomenna lähden OIKEASTI toiselle puolelle maapalloa, kauas pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Huomenna?!"

Vuoden kauhein kuukausi. Järkyttävä. Itkin enemmän kuin koskaan ennemmin. Vaihto lähesty nopeempaa kuin koskaan ja en oliskaan ehkä ollut valmis vielä lähtemään. Paljon hyvästejä ja mun sydän särkyi niiden myötä joka kerta ainakin vähän. 17.8. se päivä sitten koitti kun kyyneleet valuen astelin ulos meidän kotiovista ja sanoin kaikelle rakkaallee heipat kymmeneksi kuukaudeksi. Lensin merien yli ja harmikseni kohtasin jotain aivan muuta mitä olin odottanu. Kahden viikon jälkeen olin varma että lähden kotiin. Mua pelotti ja ahdisti, halusin kotiin. Oli ihan järkyttävä ikävä. Jätin ekan host perheeni ja muutin väliaikaisperheeseen.

"Näin jälkeenpäin kun mietin tota kaikkea, niin oon ilonen että maailma laitto mun kovaan paikkaan heti alkajaisiksi, koska nyt on helppo hymyillä."

Syyskuu meni järkyttävän nopeesti. Asustelin kolmisen viikkoa ihanassa väliaikaisperheessä. Vaikka kaikki olikin sillä hetkellä hyvin, en ollut siltikään päässyt vielä siitä ahdistuksesta eroon. Halusin jo päästä asettumaan ja aloittamaan vuoteni. Uutta hostperhettä etsittiin ympäri Amerikkaa ja vihdoin Minnesotasta se sitten löytyi. Muutin melko nopeasti ja pääsin vihdoinkin aloittamaan elämisen Amerikassa. Olo alkoi helpottaa ja usko siihen, että kyllä tästä selvitään, vahvistui. Pääsin kokemaan heti kahdella ekalla viikolla mm. homecomingin, shoppailun Mall of Americassa ja kunnon Amerikkalaisen baseball-matsin. Niin, ja söin elämäni ekaa kertaa sushia ja löysin ehdottoman rakkauteni sitä kohtaan

"Mun mielestä jos sitä arkea ei opi tavallaan rakastamaan, niin elämästä ei voi nauttia täysillä. En usko että kenenkään elämä tässä maailmassa on jatkuvaa ylämäkeen tallustamista ja huipulla fiilistelyä. On hyviä ja huonoja hetkiä sekä päiviä - joskus jopa viikkojakin, mut nekin on loppupeleissä niin lyhkäisiä aikoja."

Lokakuussa olin saanut viimeisetkin elokuun shokin jämät puristeltua pois ja olin taas oma itseni. Vietin tosi paljon aikaa Lydian ja Giulian kanssa, sekä jaksoin joka päivä ihailla sitä niiin kaunista Northfieldin syksyä. Pyöräilin ja shoppailin. Koin myös ihka aidon Amerikkalaisen halloweenin, enkä tuu kyllä ikinä unohtamaan sitä iltaa! Aloin päästä pikkuhiljaa jyvälle koulusta ja kielimuuri alkoi sortumaan. Myös tanssi-harjoitukset starttasivat ja sen myötä tutustuin moniin uusiin ihmisiin.

"Tää on niin hullua, tää on niinku toinen elämä. Elämä, joka päivä päivältä haihtuu hiljalleen ilmaan ja jonka talletan koko loppuelämäksi mun muistojen kultaseen arkkuun."

Marraskuu oli tosi tunnerikas kuukaisi. Koin paljon vilpitöntä iloa, mutta samoin myös vilpitöntä koti-ikävää. Koulu ja harkat rullaili omaan tahtiinsa, arki alkoi olla vaan olla niin sitä kunnon arkea. Innostuin leipomaan ja teinkin monenmoisia herkkuja. Ensilumet tulivat ja samalla kyydillä myös kunnon pakkaset, mistä tää suomityttö nautti enemmän kuin koskaan ennen. Ihastuin, ehkä vähän rakastuinkin, talveen. Värjäsin hiuksen ja kävin paljon lenkkeilemässä. Oli myös tähänmenneistä jenkki-juhlista mulle mieleisin eli thanksgiving. Kaikki vaan natsasi - ruoka, seura, sää ja ihan vain koko idea siitä että mietitään yhdessä niitä asioita mistä on kiitollinen. Mulla jäi vähän ehkä levy päälle tuon jälkeen, tajusin kuinka monesta asiasta mun pitäisi olla enemmän kiitollinen ja opin paljon uutta myös itsestäni. Mietiskelin paljon.

"Äitille sanoinkin vähän ennen lähtöä, että en mä edes tiedä miltä ikävä tuntuu. Ei mulla koskaan oo ollut ikävä? Noh, nyt mä tiedän vähän turhankin hyvin."

Vaihtovuoden paras kuukausi tähän mennessä. Aloin olla oikeasti osa sitä yhteisöä. Tajusin, että ihmiset täälläkin oikeasti välittää. Koulussa, treeneissä, kotona. Olin jäätävän ylpeä suomalaisuudestani. Kävin ensimmäisissä tanssikisoissani ja joukkueesta alkoi tulla paljon tiiviimpi. Vietin paljon aikaa juurikin tuon porukan kanssa, oli sleepovereita, lock in'nejä ja kaikenlaisia muita tapahtumia missä häärättiin yhdessä. Joulufiiliksestä ei oikein ollut tietoakaan, mutta silti vietin ihanan joulun. 

Tänään on viimeinen päivä vuotta 2014. Make it count! Kiitos vielä kerran 2014. Ja lämpimästi tervetuloa vuosi 2015! Huomenna myös blogini täyttää vuoden, huhhuh?! Mutta, oikein hyvää uutta vuotta joka ikiselle!♥

IT IS NOT A SEASON - IT IS A FEELING

Kai sitä vielä yks joulupostaus mahtuu kaikkien satojen muiden joukkoon? Hah. Suoraan sanottuna mulla tuntuu tursuavan tätä joulua jo korvistakin pihalle, oon ihan valmis sanomaan sille heipat ja nähdä uudelleen sit ens vuonna. Täällä Amerikassa joulua aletaan valmistella ja fiilistellä heti Thanksgivingin (marraskuun loppu) jälkeen. Koristeet ja kuusi tuotiin sisälle jo kuukausi sitten, mikä oli mun mielestä tosi tosi outoa, kun on tottunut siihen et sitä kunnon joulua aletaan valmistella ehkä viikko ennen aattoa ja pideään sitten vähän pidempään tammikuuhun. Noh anyways, täällä siis aloitettiin ajoissa. Puhumattakaan joululauluista - tsiisus! _Joka_paikassa soi jinglebellit ja oikeesti harmitti kun ei oikeen pystynyt jammailla mukana, koska ei ainakaan mulle ollut nuo enkunkieliset versiot tuttuja, möh. Mua joulufiilis ei oikein ikinä saavuttanut, ehkä ihan pikkasen sellasta kutinaa muttei kuitenkaan sitä aitoa oloa - enkä kyllä rehellisesti sanottuna edes yrittänyt sellaista väkisin luoda.

Jouluaatto vietettiin mummulassa, joulupäivä kotona paketteja availlessa sekä Suomeen skypettäessä, kinkun sijaan rapuja syödessä ja joulupukin kuumalinjan korvasi Elvis-leffat. Ja viikonloppuna lähdettiin "host tädin" luokse viettämään myöhäistä joulua isommalla poppoolla. Käytiin aivan ihanalla, aitojen nelijalkaisten vetämällä, rekiajelulla just soppelissa pakkasilmassa ja niin kauniissa auringonlaskussa. Mieli lepäsi. Erilaisuudestaan huolimatta nautin tästä joulusta oikein kovasti. Täällä joulu ei tuntunut olevan niin iso juttu kuin mihin oon kotona tottunut. Musta tuntuu että se oli vaan kauhean kaupallinen. Mutta kyllä se kokis-mainoksista tuttu tunnelma täällä houkui kaikista vähintäänkin jäätävistä jouluvaloista, pukeutumisesta ja niistä lukemattomista koristeista jokaisessa mahdollisessa nurkassa - jopa salilla oli pukkariin tuotu koristejoulupukkeja ja peppermint candycaneja (siis ihan oikeesti yritin googlettaa vartin et mitä nää on suomeksi? Minttutankoja? Kertokaa mulle koska mä en tiedä).

Sain paljon ihania lahjoja sekä mun Amerikanperheeltä ja Suomiperheeltä, kiitos vielä ♥ Hyvässä kiireessä olin kokoajan ja luulin ettei se pahamaineinen vaihtarin jouluikävä ehkä iskiskään, mutta kyllä se sieltä pienen viiveen kanssa tottakai tuli. Pari päivää - tai ennemminkin iltaa - siinä möyrin, mutta kaikki ihmiset täällä mun ympärillä, pari kiloa fazerin sinistä ja useamman tunnin skype-puhelu Ilarille helpotti kummasti. At the moment mulla on ihan ihmeellisenkin rento ja hyvä olo! 

My American family ♥

Vihdoinkin mun ihkaensimmäinen S'more!! Voin kertoa että syvästi paahdettuihin vaahtokarkkeihin rakastuneelle pala taivasta. Viel kun olis ollut hershey'sin tilalla fazeria niin olis ollut kyllä bueno.

Mun lämminvaatefriikki Äidille terkkuja, ettei täälläkään meikäläistä päästetty nahkasaappaissa ja farkuissa pihalle pakkaseen. Host äidin laskettelupökät ja host tädin varastosta löytyneet 10 vuotta vanhat talvibootsit käskettiin kiskoa ylle - fäshööön. Ei vaan ihana huomata että täälläkin on tälläsiä kunnon varaäitejä menossa mukana :-)

Pakko vielä hehkuttaa että ette uskokaan kuinka hyvältä tuntu tänään treenien jälkeen tulla tyhjään taloon, laittaa Taylor Swiftiä soimaan niin että seinät jymisee ja huutolaulaa mukana. Siis ihan oikeesti!! En oo saanut tehdä sitä pian viiteen kuukauteen - täällä on aina joku kotona. Mutta ei muuta. Halusin jakaa tän päivän kohokohdan teidänkin kanssa.

Mulla on vielä tää viikko lomaa ja suoraan sanottuna mulla ei oo yhtään mitään suunnitelmia, aattelin vaan go with the flow ja huomenna ainakin olis kiva herätä ilman herätyskelloa - koskahan viimeks sellanenkin ihme on tapahtunut? Mutta hei, nautiskelkaas muutkin lomalaiset vielä lomasta ja töihin sekä kouluun palanneille jakseluja! Ollaan jo ylitetty se tappavan pitkä ja pimee syksy ja kevät menee aina nopeesti. Mä palailen taas tänne blogin puolelle parin päivän päästä. Siihen saakka take care ♥

LATELY

Siitä onkin jo pitkä aika kun viimeks oon tänne purkanut kuvia mun kännykästä, joten tän megalazyfridayn tekemisenpuutteen myötä innostuin niitä nyt sitten latailemaan koneelle ja kokoamaan kollaaseiksi. Ja muutenkin halusin tulla höpöttelemään niitä näitä. 

Kiitos ihan älyttömästi kaikista kommenteista (blogissa ja vielä enemmän sen ulkopuolella!) mitä tuon videon myötä sain. Niistä tuli kyllä hyvä fiilis :-) Jos teillä on jotain muita videoideiota, niin kertokaas ihmeessä - oli kivaa vaihtelua ja varmasti teen toistekkin!

Joulu tuli ja meni ja ei siitä vielä sen enempää, kirjoittelen kokonaan oman joulupostauksen viikonlopun jälkeen, kun palataan Wisconsinista "late Christmas":in viettelyiltä. Nyt kuitenkin näiden kuvien pariin - harmittaa kun en saanut edes puoliakaan kaikista mun haluamista kuvista ängettyä näihin, mutta sainpahan nyt edes jotain...

1. Iltahassutteluja host veljen kanssa...♥ // 2. Throwback thanksgivingiin! Aamulenkki -20 asteessa, toimii! // 3. Silloin kun oli vielä lunta. // 4. Thanksgivingiltä tämäkin kuva. Melkein koko suku yhdessä kuvassa, haha I love it. Yhdessä kokkailua ja hauskanpitoa, nää on niitä pieniä hetkiä mitä en ikinä tuu unohtamaan mun vaihtovuodesta.

1. Vähän ennen tota kuvaa tuli sellainen hetki, et tajus taas kuinka siistiä on olla täällä. Ihan oikeesti, sunnuntai-iltana pikashoppailuja tekemässä Mall Of Americassa?! Eipä ihan joka päivä tule tähänkään mahis sitten kun palaan Suomeen. // 2. On ihan ookoo pyshtyä kesken sunnuntailenkin istuskelemaan yksinäisen kiven päälle ja miettimään maailman menoja. // 3.-4. Leffassa katsomassa Nälkäpelin kolmososaa ja oli kyllä tosi pettymys... Mur. Nojoo, vaikkei elokuva itessään ollutkaan odotusten mukainen niin teatteri oli kyllä senkin edestä! Oli kyllä niiin magee, tosi iso (olisko ollut 21 salia?) ja koristeltu kaikilla leffajutuilla. Otettiin Giulian kanssa puokkiin pienimmät popparit ja ei saatu tuhottua niistä puoliakaan - only in America.

1. Momin herkkusalaatti! Oon niin onnellinen että mun host äiti on kasvissyöjä niin saa välillä tälläsiäkin annoksia. Ei ihan tyypillisintä Amerikkaa :D // 2. Sleepovereilla tanssijoukkueen kanssa. 19 tyttöä, yön pikkutunnit ja yks minibasement. Jokainen siitä sitten voi itse ratkaista tuon yhtelön ja päätellä lopputuloksen. No ainakin nauroin varmaan enemmän mitä koko neljänä kuukautena... // 3. Joulushoppinkeja // 4. Foods-tunnilla oli aiheena piirakat ja jokaisen piti valmistaa oma piirakkansa. Ylläripylläri että mä sit tietty tein mustikkapiirakkaa ja sai kyllä oikein hyvän vastaanoton - ope kysyi jopa reseptiä itselleen! Ja samalla selvisi myös se, että Amerikassa ei ole rahkaa?!

Hela kollaasi. Tanssi. Se on ollut iso iso iso osa mun elämää viimeiset kaks kuukautta ja äää apua, enää 1,5kk edessä ja en halua että tää loppuu!! Jo nyt voin sanoa, että tää on ollut yks huikeimmista kokemuksista mun vaihtovuoden aikana. Oon niin kiitollinen että mut otettiin joukkueeseen messiin ja tästä tyttöporukasta on tullut kuin toinen perhe. Kisat on mennyt vaihtelevasti, mutta kokoajan parempaan päin. Ollaan oltu kaikkea ykkössijasta seitsemänteen sijaan, muutamien loukkaantumisten myötä jouduttu tekemään paljon muutoksia mikä on tuottanut paljon turhautumista, mutta silti vieläkin katseet on kohti helmikuun toista viikonloppua ja Statea! 

1. Apuopena. Rankkaa high school -elämää etten sanois. // 2. Haha love my family. Skypettekin kotiin pari viikkoa takaperin ja äiti laitto mut "makaamaan" mun suomisängylle. En pysty kattoa tota kuvaa hajoamatta... Ollaan tunnetusti vähä hönöjä joka iikka. // 3. Oon viimeaikoina tehny ihan sikana suomiruokia hosteille ja kaikista on tykätty tosi kovasti! Pyydetään aina lisää ja seuraavaks aion host isän monen pyynnön jälkeen tehdä mustikkapiirakkaa. Eli vinkkinä kaikille vaihtareille että tehkää oikeesti teidänkin perheille kaikenlaisia erilaisia ruokia maisteltavaks - voin luvata että ne tulee tykkäämään! // 4. Vähän lisää ruoka-asiaa. Mun uus ehoton lemppari on smoothiet. Tossa kuvassa on lempparien lemppari eli kiiwi-mango. Aaah... Nytkin hörpin mango-banaania, koska kiiwit oli loppu. Mutta pointti nyt vaan oli tää mun uus hitti. :D

1. Piparin tuoksua, tonttujen juoksua... tittididdiidii. Mun suosikki joululaulu. Kunnon Suomalaiset, kuulemma mausteiset, piparit oli uus makuelämys amerikkalaisille, mutta tähänkin ihastuttiin! Pitää kuulemma tehdä lisää, vaikka joulu tavallaan menikin jo... // 2. Lisää Amerikkaluksusta. Voi vaan kävellä Starbucksiin ja napata mukaan peppermint mochan. That's the way how it should be in Finland as well. // 3. Viimeperjantaina joulujuhlan jälkeen lokerokäytävä sai ainaki meikäläisen hymyilemään. Miten tälläset pienet jutut voikaan saada aikaan niin hyvän mielen? Ihana Randolph, ei oo eka kerta kun on löytynyt jotain pikkuyllätyksiä lokerolta. // 4. Sneekpeekkiä eiliseltä. Alettiin hostien kanssa valmistamaan itseämme Meksiko-fiilikseen Elvis -leffalla ja mun mielestä sikacooleilla pirtelöillä. Toimi! Enää jäljellä 24 päivää ja ääää en malta odottaa *sydänsilmäemoji*

Mä nousen nyt vihdoinkin sängynpohjalta ja meen moikkaamaan töistä tullutta host äitiä. Tänään ei ole mitään suunnitelmia, ajattelin avata vähän uutta joululahjaksi saatua kirjaa ja naatiskella pari palaa fazerin sinistä. Huomenna aamusta tosiaan auton nokka kääntyy kohti Wisconsinia ja siellä vietellään sitten viikonloppu :-) Palaillaan!

MYDAY & JOULUFIILIKSIÄ -VIDEO

En ikinä uskonu löytäväni itteäni tästä, mutta joo. Mun ihkaensimmäinen video ja äää mua oikeesti jännittää vieläkin tän julkaseminen! En edes ala pyytelemään anteeksi mitään "aloittelijavirheitä", koska tein tuon tasan omaksi huvikseni ja kyllähän bloggaajan tää nyt ainakin kerran pitää kokea. Mutta, olis superia kuitenkin kuulla mitä tykkäsitte! Hope you like it :-)

LAITTAKAA HD-LAATU!

ps. Vielä kerran: Ihaninta joulua kaikille ja isoiso hali ♥

pps. Tiiän, ehdin sanoa kolmentoista minuutin aikana 32 kertaa silleen........

ÄRSYTTÄVÄ ELEKTRONIIKKA

Ajattelin tälleen pikapikaa kännykällä tulla ilmoittamaan, että elossa oon! Mun tietokone ei oo ollut kauheen yhteustyöhaluinen moneen päivään ja yritän parhaani mukaan vikaa korjailla. Siis onko mitään turhauttavampaa ja ärsyttävämpää kuin epätoimiva elektroniikka? Urgh, oikeen ytimissä asti tuntuu tää puistatus.

Mulla on enää kolme päivää koulua ennen lomaa ja fiilikset yllättävänkin hyvät! Kahet kisatkin mahtuu neljän päivän sisään ja sen sellasta puuhailua - ei ainakaan aika pitäis tulla pitkäksi. Mulla on ainakin kolme postausta rästissä ja toivon oikeesti että tuo läppäri nyt alkais taas pelittämään ja pääsisin tänne höpisemään normaaliin tahtiin...

Mutta, hyviä alkavia lomia joka puolelle maapalloa. Nauttikaa joulusta - the most beautiful time of the year.

ANSWERS

Heipsans! Lokakuun alulla julkaisin postauksen, minkä kommentteihin saitte te lukijat esittää mulle kysymyksiä (Siis mun tekee mieli kokoajan kirjottaa että kymysyksiä koska sanon sen aina niin. Random facts.). Sainkin niitä melko kivan määrän ja tosi monet oli kyllä tosi hyviä! Sellasia juttuja mitä ei oo edes täällä eläessä kauheesti ajatellut saatika ainakaan tajunnut niistä kirjoittaa. Mutta, pidemmittä puheitta aloitetaas!

________________________________________________________________

MINNESOTA & HOST PERHE

Mitä tykkäät Minnesotasta osavaltiona?

- Tykkään tosi paljon. Välillä tosin on vähän semmonen olo että onko liikaakin samanlainen Suomen kanssa... Mut mä nautin vuodenajoista, jopa tästä synkästä talvesta. Minnesotassa on tosi paljon nättiä luontoa ja yleisesti todella siistiä, ei yleensä näy roskan roskaa missään julkisilla paikoilla. Paljon on myös peltoa ja maanviljelykulttuuria. 

Onko sulla tiukat säännöt kotona?

- Ei juurikaan. Rajansa kaikella tottakai, mutta en kauhesti mitään sääntöjä ole saanut.

Tietääkö sun host perhe että bloggaat?

- Kyllä tietävät. Tykkäävät käydä aina välillä kuvia täältä kurkkimassa, mutta eivät kuulemma google translatorin kömpelöjä käännöksiä jaksa lukea. 

Keitä sun host perheeseen kuuluu?

- Äiti, isä ja 2v pikkuveli.

Tuntuuko Minnesota jo kodilta?

- Home is where your heart is. Ja mun sydän on valitettavasti siellä kaukana Suomessa. Amerikasta ei tuu koskaan mun koti samalla tavalla kuin Suomesta, mutta kyllä mä olen tänne asettunut ja tämä "amerikankoti" tuntuu jo omalle. Ja oma huone täälläkin on se turvapaikka, minne voi mennä jos haluaa blokata kaiken ulkomaailman hetkeksi oven taakse. Voin mennä jääkaapille aina kun on nälkä ja ottaa imurin esiin jos tuntuu että haluan siivota. Eli aika hyvin varmaan menee? haha

__________________________________________________________________

KOULU & HARRASTUKSET

Mitä tykkäät high schoolistasi?

- Se on tosi erilainen, mutta ehdottomasti paras mahdollinen high schooli mihinkä olisin voinut päätyä! Koulussa on siis oppilaita 1.-12. ikäluokilta, eli joka päivä törmään pikkuruisiin koululaisiin meidän lukiolaisten lisäksi. Junior&Senior High'n (6.-12.lk) puolella on yhteensä 250 oppilasta eli siis tiny tiny high school. Mut kun meen kouluun, se ei tunnu koululta. Ennemmin tuntuu että menisin johonkin leirille päiväksi hengailemaan kavereiden kanssa.

Jos olet seniori, niin pääsetkö osallistumaan Amerikkalaiseen valmistujaisjuhlaan?

- Kyllä!! Oon ihan tajuttoman innoissani, mun graduation on kuudes kesäkuuta eli sitä odotellessa!

Onko koulussa pakko aloittaa joku harrastus tai liittyä johonkin kerhoon?

-Ei ole. Mut se on todella todella kannattavaa, löytää niitä kavereita ja saa muutoinkin sosiaalista kanssakäymistä. Niin, ja tottakai uusia kokemuksia!

Oletko harrastanut Suomessa tanssia vai aloititko vasta siellä?

- Mä oon harrastanut Suomessa lähemmäs kymmenisen vuotta voimistelua, viimeiset 7vuotta tarkemmin kilpa-aerobicciä. Ja hyvin intensiivisesti. Joskus oli oheisena balettia ja sen sellasta, mutta eipä nyt aikoihin enää. Eli semmonen esiintyminen ja itsensä ilmasu liikkumisen kautta on kyllä tuttua.

Millainen taso siellä on (tanssissa)?

- Haha, mun on tosi vaikee tähän vastata koska en oikeasti ymmärrä pätkän vertaa näiden pisteytyksista ym. rankingeista, mutta mulle on kerrottu että melko korkea taso Minnesotassa on yleisesti ja meidän joukkue tähtää State -kisoihin eli osavaltion mestaruuskisoihin, joten kaippa me ihan jees porukka ollaan

Onko kouluun ollut helppo sopeutua ja miten sut otettiin vastaan?

- On ja ei. Niinkuin jo sanottua, koulu on tosi erilaista täällä. Eli koulun tavat ovat vieläkin mun mielestä hieman outoja. Mutta juurikin ne ihmiset ja se ihanan lämmin yhteisö on helpottanut sopeutumista tosi paljon, aivan mielettöntä porukkaa mahtuu Randolphin farmikouluun. Oon niin kiitollinen noille ihmisille siitä, että en ole joutunut tuntemaan olevani vain se "uusi" tyttö joka ei kuulu porukkaan. Oon heti alusta alkaen tuntenut olevani osa sitä yhteisöä. Mut siis otettiin vastaan paremmin kuin osasin edes haaveilla.

______________________________________________________________________

AMERIKKA & VAIHTO-OPPILAANA OLEMINEN

Oletko käynyt ennen vaihtovuottasi USA:ssa?

- En ole.

Miksi juuri USA?

- Siinäpä vasta kysymys. Ja jos nyt saisin uudestaan valita, niin voin kertoa että mun kohdemaa ei olis USA. Ei siellä, etten täällä viihtyisi, mutta haluaisin ehkä jotain vähän eksoottisempaa. Ehkäpä Uusi-Seelanti tai Etelä-Amerikka olis kohteena. Mutta USA:n valitsin aikoinaan siksi, koska halusin päästä kokemaan sen legendaarisen high schoolin ja pääkielenä Englanti tuntui hyödyllisimmälttä. Myös tuntui tavallaan turvalliselta vaihtoehdolta ja ohan se nyt herranjestas siistiä elää ihka aidossa Amerikassa!

Miltä Amerikkalainen arkielämä on maistunut?

- Se on maistunut täysin arjelta. Tää on ihan normaalia arkielämää mitä Suomessakin, välillä on tylsää ja välillä jotain vähän extremeä. On stressiä ja on löhöpäiviä. Uskokaa tai älkää, mutta tää elämä täällä on niin tavallista kuin vaan olla ja voi.

Miksi lähdit vaihtoon?

- Taas yks hyvä kysymys, johonka lyhyesti vastaaminen on ihan mahdotonta. Tää on kuitenkin ollut mun haaveena tosi pitkään ja nyt tuntui että on aika se toteuttaa. Osittain sellanen rutiinien toistamiseks muuttunut elämä sai mut haluamaan kokeilla jotain uutta ja erilaista, Halusin lähteä kasvamaan ihmisenä, kokeilemaan rajojani. Myös ajatus sujuvasta englannin kielestä kuulosti houkuttelevalta. Mut enimmäkseen halusin tälläisen erilaisen vuoden mun elämääni, halusin päästä irti kaikesta tutusta ja turvallisesta. Voin kertoa että jokainen kohta noista on kyllä täyttynyt.

Oliko sulla muita maita vaihtoehtoina?

- Eipä juurikaan, valitettavasti. Nyt harmittaa kun en ollut yhtään aivoimempi erilaisemmille vaihtoehdoille.

Viihdytkö vaihto-oppilaana?

- Tääkin jotenkin hauska kysymys... Ihan niinku kysyttäisiin, että viihdytkö elämässäsi? On päiviä jolloin ei vois vähempää kiinnostaa ja manaan koko vaihto-oppilaana olemisen maasta taivaisiin, mutta on myös, onneksi enemmän, päiviä, jolloin nautin mun elämästä niin paljon kuin arjesta nyt voi nauttia. Aina välillä tulee vastaan uusia ja jänniä juttuja, mistä jaksaa hetken olla tosi innoissaan, mutta kaikkeen tottuu aikanaan. Muttä kyllähän mä täällä viihdyn!

____________________________________________________________________

JÄRJESTÖ & PERHEENVAIHTO

Miksi vaihdoit perhettä?

- Kaikkien niiden ongelmien ja vastoinkäymisten ei tarvi nähdä päivänvaloa, mutta sanotaanko vaikka niin että perheen prioriteet vaihtarin ottamiselle eivät olleen aivan oikeanlaiset. En kokenut oloani yhtään tervetulleeksi ja tiesin ettei mulla tulis synkkaamaan niiden ihmisten kanssa - oltiin todella eri maailmoista. Myös kahden haastavan lapsen perheessä koin olevani liian raskas taakka etenkin perheen äidille.

Missäpäin USA:ta olit aluksi?

- Washingtonin osavaltiossa, Ephrata nimisessä kaupungissa.

Oliko perheen vaihtaminen vaikeeta?

- Kyllä se oli. Elämäni raskaimmat viikot. Se kuitenkin oli ja meni ja en jaksa enää ajatella asiaa tän kummemmin.

Miten UP toimi perheenvaihdon aikana ja olitko kuinka paljon Amerikkalaisen järjestösi varassa?

- UP teki kaiken minkä omalta osaltaan pystyi ja olen todella tyytyväinen ja monta kiitosta heille velkaa. Valitettavasti olin kuitenkin aikalailla ISE'n varassa täällä.

Onko ollut helppo saada apua UP Educationilta?

- Kyllä. Aina poikkeuksetta kaikkiin kysymyksiin saa iloisen ja kattavan vastauksen, eikä ole tuntunut missään vaiheessa siltä ettei heitä kiinnostaisi olla apuna ja tukena. Olen tosi tyytyväinen järjestövalintaani.

_____________________________________________________________________

ENGLANNIN KIELI

Millainen englannin kielen taito sulla oli entuudestaan?

- Veikkaisin että melko normaali lukiolaisen kielitaito, arvosanoiksi sain 8 ja 9. Kirjoitin, ja kirjoitan vieläkin, paremmin kuin puhun, mutta kyllä tää tästä pikkuhiljaa. Melko könkköisesti kuitenkin puhuin ja äänsin ennen kuin tänne tulin.

Mikä numero sulla oli englannista 9.-luokan päättötodistuksessa?

- 9

Ootko huomannut kehitystä englannin puhumisessa ja ymmärtämisessä?

- Voi kyllä. Mun sanavarasto on laajentunut ihan tajuttomasti ja juurikin semmonen awkward Suomalainen ääntäminen ja aksentti ovat kuulemma alkaneet katoamaan. Muutoinkin alan päästä takasin mukavuusalueelleni puhumisen kanssa, eikä enää tarvi niin epäröidä sanooko jotain väärin. Ymmärtämisen suhteen taas voisi sanoa että jos kyseessä ei oo mikään hifistely ammatti/ym. spesiaalimpi sanasto, niin melkein poikkeuksetta ymmärrän kaiken mitä mulle kerrotaan.

Ajatteletko englanniksi?

- Tätä naureskeltiinkin kavereiden kans kerran skypessä, mutta oikeasti ajattelen kaikki arkijutut ja muutoinkin positiiviset asiat englanniksi, mutta jos vähääkään veetuttaa taikka harmittaa niin silloin yhtäkkiä kieli vaihtuukin suomeksi. Kertooko edes jotain suomalaisuudesta? :D Mutta vastatakseni kysymykseen niin kyllä, nykyään pääsääntöisesti ajattelen englanniksi koska se tuntuu toisinaan jopa luonnollisemmalta.

Onko koskaan tilanteita, milloin et millään kykene sanomaan jotain asiaa englanniksi tai tulet väärin ymmärretyksi?

- Aluksi oli, mutta enää ei. En väitä, että osaisin jokaisen asian sanoa täysin puhtaallla kieliopilla ja niillä "hienoilla sanoilla", mutta ikinä ei ole sellaista asiaa mitä en jollain tapaa saisi selitettyä. Myös puhelimen sanakirja appsi on ollut mun paras kaveri monessa tilanteessa.

Mietitkö vaihdon alussa aina asiat ensin suomeksi ja sitten käänsit englanniksi?

- Kyllä ja en. Kirjallisia juttuja, esim. läksyjä jouduin kääntämään kovastikkin, koska vastauksia joutui oikeasti miettimään. Mutta puhuessani yleisesti en juurikaan kokenut tollaista kääntämistä tekeväni. Kaippa varmaan jossain pienissä aivosoluissa sekin työ tehdään?

_______________________________________________________________

RANDOM

Ootko saanut helposti kavereita ja onko tullut vielä ketään läheistä ystävää?

- Kavereita saa tosi helposti. Just semmosia ihmisiä joiden kans voi vaihtaa päivän kuulumiset käytävällä ja keiden seuraan voi mennä tunneilla ja lounaalla. Mut ainoat läheiset ystävät oon saanut toisista vaihareita, läheisin on italialainen Giulia. Musta tuntuu että amerikkalaisista on vaikea saada kauhean läheisiä ystäviä, jotenkin täällä kaikki ihmissuhteet on paljon pinnallisempia mitä Suomessa.

Ajetaanko Amerikassa oikeasti joka paikkaan?

- Kyllä. JOKA paikkaan. Auton omistaminen on ihan ehdotonta täällä.

Tietääkö kukaan Suomesta mitään?

- Suomen olemassaolosta tiedetään, joskus myös jopa pohjoismainen sijainti. Muutoin sit tietoisuus on melko heikkoa ja Suomen lippua eivät kuulemma ole koskaan nähneet - rakastuivat kuitenkin sen väreihin... :-)

Mitkä oli ekat fiilikset ku kuulit, et pääset Ilarin kans tunnin ajomatkan päähän ja näättekö usein? 

-Ekat fiilikset oli tottakai ihan mielettömät, parisataa kyyneltäkin tihrustelin, mut enemmän mä olin oikeasti onnellinen siitä että mulle vihdoinkin oli löytynyt uusi, maailman paras, host perhe. Ollaan nähty näiden vähän vajaa kolmen kuukauden aikana kolme kertaa eli ei kovin paljoa päästä näkemään. Ennen joulua kuitenkin olis tarkoitus St Pauliin matkata päiväksi!.

Mitä ikävöit Suomesta?

- Just kirjoitin aiheesta postauksen, joten vastaus löytyy täältä.

Lempi vaatekaupat Jenkeissä?

- Tää on paha. Hmmm... No ehkä American Eagle, PINK ja kaippa se Forever21 valikoimansa ja hintojensa puolesta!

Onko teidän takapihalla oikeasti golfkenttä?

- Oi kyllä :D Ja uskokaa tai älkää, niitä golffareita on mennyt tuola vielä tälleen lumienkin tulon jälkeen...

Miten siellä näkyy, tai näkyykö mitenkään nuorten alkoholin, kannabiksen ja tupakan käyttö? Tapahtuuko sitä? Vai onko se niin tabu ettei se saa näkyy vaihtareille?

- Tää oli tosi hyvä kysymys. Oon kuullut monilta muita vaihtareilta, etenkin eteläisemmästä USA'sta (en halua nyt leimata mitään huumemainetta sinne, mutta tää on mun kokemus aisiasta), että etenkin huumeiden käyttö on melko näkyvää. Täällä itse en ole törmännyt kannabiksen käyttöön ollenkaan ja tupakoimista pidetään paljon pahempana kuin Suomessa ja yleisesti tupakoivia ihmisiä näkee todella harvoin. Alkoholia sen sijaan käytetään paljon rennommin ja esim. parin oluen juominen alaikäisenä vanhempien seurassa ei ole mitenkään outoa. Myöskin rattiin lähdetään paljon helpommin juomisen jälkeen... 

______________________________________________________________________

Huh. Jos nyt näitten pohjalta syntyi jonkinlaisia jatkokysymyksiä tai ylipäätänsä kysymyksiä mihin tahansa liittyen, niin vastailen enemmän kuin mielläni niihin kommenttiboksissa! :-) Multa on myös kysytty, että miten muhun voisi ottaa yhteyttä. Noh, jos on joku kysymys vaihtarijuttuihin liittyen niin helpoiten saat vastauksen laittamalla kommenttia johonkin postaukseen. Mulla ei valitettavasti ole ask.fm:ää tai kik:iä. Myös sähköpostia voi laittaa osoitteeseen tuulimaailmalla@gmail.com tai jos tiedät koko nimen, niin oon vielä niitä yksilöitä jotka facebookinkin päivittäin käy tsekkaamassa. Ja miksei jopa instagramin directissäkin! Sieltä pitäis löytää nimimerkillä tuulieveliina_ . Kyllä näitä keinoja näyttää olevan, olkaahan vaan luovia ja rohkeita!

Tälläkertaa tälläinen pläjäys, paljon haleja kaikille ♥

I ♥ SUOMI

Jotenkin hassua että Suomen itsenäisyyspäivä ei ole ennemmin merkannut mulle kauheesti mitään muuta kuin vapaapäivää ja joulun ensimmäisiä pipareita glögin kera. Nyt kuitenkin kun oon täällä tuhansien kilometrien päässä, niin itsenäisyyspäivä tuntuu yhtäkkiä tosi tärkeeltä. Jotenkin oon oikeesti niin ylpeä mun Suomalaisuudesta ja kun katselen vanhoja kuva-arkistoja, huomaan myös kuinka upea maa Suomi on etenkin luontonsa puolesta. Se on vaan niin kaunis.

Mun piti olla se tyttö, joka ei kyllä tuu kovaa ikävää kokemaan. Mun piti olla se, jolla ei ole mihinkään asiaan niin syvää sidettä etteikö kymmentä kuukautta pystyisi elämään ilman. Äitille sanoinkin vähän ennen lähtöä, että en mä edes tiedä miltä ikävä tuntuu. Ei mulla koskaan oo ollut ikävä? Noh, nyt mä tiedän vähän turhankin hyvin. Koti-ikävä on jokaisen vaihtarin riesa, sitä ei voi kiertää eikä kaartaa. Sun vaan täytyy kävellä suoraan ja kohdata se. Painia pieni painierä ja pyyhkiä hiet otsalta kehästä poistuessa. Ikävää on tosi vaikee kuvailla sanoin. En mä edes usko että se on mahollista?

Mulla on ollut päiviä, jolloin on tuntunut tosi epätoivoselle tuhat kiloa painava koti-ikävä niskassa. On myös päiviä, jolloin on kiva huomata ettei ole liikaa ehtinyt edes ajatella kotia. Mut ei oo päivääkään, milloin perhe, ystävät, koirat ja ylipäätään Suomi ei olis mun mielessä. Kokoajan kuljen pieni kaipuu rinnassa, ihan niinku sieltä puuttuis palanen - se palanen sydämestä mikä jäi elokuussa kotiin. Ikävä ei ole kuitenkaan hallitseva tekijä koskaan, mut joskus on vaan parempi päästää se kunnolla valloilleen että pääsee siitä sit eroonkin. Joskus ne kyyneleet pitää vaan vuodattaa, hengittää pari kertaan syvään ja sen jälkeen ravistella viimeisetkin inhottavat ikävät pois. Oon oppinut melko hyvin käsittelemään asioita itseni kanssa ja löytänyt semmosen sopivan tasapainon esimerkiksi yhteydenpidon suhteen, niin että itellä olis mahollisimman mukava ja helppo olla.

Multa harva se päivä kysytään että mitä mä ikävöin Suomesta. Siihen on ihan mahdotonta vastata ilman että menisi loppupäivää kaikkia yksityiskohtia luetellessa, joten yleensä sanon vaan lyhkäsesti että "ihmisiä ja ruokaa". Mut on niin paljon muutakin mitä kaipaan. Ja haluun omistaa tän hetken nyt niiden asioiden miettimiselle.

No mitä mä sitten kaipaan? Jotkut näistä asioista saattaa kuulostaa aivan olemattomille ja välillä joudun itekkin koputella itseäni ohimoon ja miettiä et haloo Tuuli, mitä sä taas oikein sekoilet. 

Ensinnäkin mä tottakai ikävöin mun perhettä ja ystäviä. Ihmiset on vaan se, mikä tekee kodista kodin. Välillä mietin myös sellasia ihmisiä, jotka tuskin edes uhraavat ajatustakaan muhun.

Mä ikävöin meidän koiria ihan tajuttoman paljon. Sitä, että sai nukahtaa karvaturri jalkopäässä ja toisinaan aamuisin herätä siihen samaisen otuksen tallusteluun mahan päällä. Sohvalla makoilu tuntuu niin tyhjältä ilman sitä kyljessä kiehnaavaa läähättäjää.

Mä kaipaan Suomalaista ruokaa. Oman äidin parasta kotiruokaa. Sitä, että pysty sanomaan jos ei just tänä perjantaina teekkään mieli pizzaa ja koota lautaselle jotain itelle mieluista. Ruisleipä, karjalanpiirakat, glögi, perunamuusi ja lihapullat, makaroonilaatikko... Oh my. 

Ikävöin oikeasti niitä pimeitä talvi-iltoja kun pysty lähtemään koiran kanssa lenkille loskakelillä, koska kadut oli valaistut. Täällä ei oo katulamppuja paljon missään.

Kaipaan niitä hetkiä kun tuskailin meidän keittiön pöydän ääressä läksyjen parissa. Suomeksi. Voi kuinka luksusta onkaan tehdä läksyt ja opiskella suomeksi. 

Kaipaan myös - uskokaa tai älkää - koeviikkoja. Ja yleisestikkin Seinäjoen lukiota ja sitä miten se toimii. Sitä, että ei tarvi päivä toisensa jälkeen toistaa sitä samaa lukkaria ja istua samoilla tunneille, saman pöydän ääressä, samojen ihmisten kanssa.

Ikävöin sitä että pysty pukeutua kouluun vähän kivemmin, ilman et on ylipukeutunut olo.

Joukkoliikennettä ja junia. Sellasta liikkumisen helppoutta. Pyöräteitä!! Ja pyöräilyä.

Siis tää on ehkä oudoin ikinä, mutta mulla on ikävä Suomalaisia vessoja. Siis aivan oikeesti. Täällä saa aina arpoa että vetääkös tämä pönttö nyt itse itsensä vai pitäiskö jossain olla vipu tai nappi huuhteluun. Tai yleensäkkin että vetääkö se pönttö ylipäätään. Hanojen kanssa (myös suihkussa) saa aina vekslata oman aikansa, että saa sopivan lämpötilan; Kaikissa hanoissa on sellaset kylmä/kuuma kahvat(??onko niillä mitään oikeeta nimeä) joiden väliltä pitää löytää sellanen soppeli balance.

Ikävöin yksinkertasesti suomen puhumista.

Kaipaan mökkeilyä.

Ikävöin voimistelua ja treenaamista. Joukkuetta, treenisaleja ja pikkusia valmennettavia pirpanoita. Jopa ikävä treenimusiikkeja. NIIN ja suomalaista musiikkia ylipäätään.

Omaa pientä sänkyä. Mulla on täällä tosi iso sänky ja se tuntuu niin tyhjälle, yleensä nukunkin vain toisessa reunassa mahdollisimman tiukasti kääriytyneenä peittoon. Kaipaan myös sitä, että pystyi kirjaimellisesti vetää sen peiton pois päältä ja kävellä keittiöön syömään aamupalaa.

Yks päivä mulle tuli semmonen olo, että haluaisin niin päästä meidän lähi K-kauppaan. Siis en tajua miks, tuli vaan sellanen olo että sinne olis nyt kiva päästä.

Suomalaista päivämäärä-systeemiä (#sanathukassa). Vieläkään ei oo mun päähän uponnut tää kuukausi-päivä-vuosi-järjestys.

Kaipaan sellasta Suomalaisen, raikkaan, luonnon tuoksua. Sitä kirpsakkaa kevätpakkasta. Takapihalla olevaa metsää ja muutoinkin luontoa. Mä kaipaan Suomea.