IT IS NOT A SEASON - IT IS A FEELING

Kai sitä vielä yks joulupostaus mahtuu kaikkien satojen muiden joukkoon? Hah. Suoraan sanottuna mulla tuntuu tursuavan tätä joulua jo korvistakin pihalle, oon ihan valmis sanomaan sille heipat ja nähdä uudelleen sit ens vuonna. Täällä Amerikassa joulua aletaan valmistella ja fiilistellä heti Thanksgivingin (marraskuun loppu) jälkeen. Koristeet ja kuusi tuotiin sisälle jo kuukausi sitten, mikä oli mun mielestä tosi tosi outoa, kun on tottunut siihen et sitä kunnon joulua aletaan valmistella ehkä viikko ennen aattoa ja pideään sitten vähän pidempään tammikuuhun. Noh anyways, täällä siis aloitettiin ajoissa. Puhumattakaan joululauluista - tsiisus! _Joka_paikassa soi jinglebellit ja oikeesti harmitti kun ei oikeen pystynyt jammailla mukana, koska ei ainakaan mulle ollut nuo enkunkieliset versiot tuttuja, möh. Mua joulufiilis ei oikein ikinä saavuttanut, ehkä ihan pikkasen sellasta kutinaa muttei kuitenkaan sitä aitoa oloa - enkä kyllä rehellisesti sanottuna edes yrittänyt sellaista väkisin luoda.

Jouluaatto vietettiin mummulassa, joulupäivä kotona paketteja availlessa sekä Suomeen skypettäessä, kinkun sijaan rapuja syödessä ja joulupukin kuumalinjan korvasi Elvis-leffat. Ja viikonloppuna lähdettiin "host tädin" luokse viettämään myöhäistä joulua isommalla poppoolla. Käytiin aivan ihanalla, aitojen nelijalkaisten vetämällä, rekiajelulla just soppelissa pakkasilmassa ja niin kauniissa auringonlaskussa. Mieli lepäsi. Erilaisuudestaan huolimatta nautin tästä joulusta oikein kovasti. Täällä joulu ei tuntunut olevan niin iso juttu kuin mihin oon kotona tottunut. Musta tuntuu että se oli vaan kauhean kaupallinen. Mutta kyllä se kokis-mainoksista tuttu tunnelma täällä houkui kaikista vähintäänkin jäätävistä jouluvaloista, pukeutumisesta ja niistä lukemattomista koristeista jokaisessa mahdollisessa nurkassa - jopa salilla oli pukkariin tuotu koristejoulupukkeja ja peppermint candycaneja (siis ihan oikeesti yritin googlettaa vartin et mitä nää on suomeksi? Minttutankoja? Kertokaa mulle koska mä en tiedä).

Sain paljon ihania lahjoja sekä mun Amerikanperheeltä ja Suomiperheeltä, kiitos vielä ♥ Hyvässä kiireessä olin kokoajan ja luulin ettei se pahamaineinen vaihtarin jouluikävä ehkä iskiskään, mutta kyllä se sieltä pienen viiveen kanssa tottakai tuli. Pari päivää - tai ennemminkin iltaa - siinä möyrin, mutta kaikki ihmiset täällä mun ympärillä, pari kiloa fazerin sinistä ja useamman tunnin skype-puhelu Ilarille helpotti kummasti. At the moment mulla on ihan ihmeellisenkin rento ja hyvä olo! 

My American family ♥

Vihdoinkin mun ihkaensimmäinen S'more!! Voin kertoa että syvästi paahdettuihin vaahtokarkkeihin rakastuneelle pala taivasta. Viel kun olis ollut hershey'sin tilalla fazeria niin olis ollut kyllä bueno.

Mun lämminvaatefriikki Äidille terkkuja, ettei täälläkään meikäläistä päästetty nahkasaappaissa ja farkuissa pihalle pakkaseen. Host äidin laskettelupökät ja host tädin varastosta löytyneet 10 vuotta vanhat talvibootsit käskettiin kiskoa ylle - fäshööön. Ei vaan ihana huomata että täälläkin on tälläsiä kunnon varaäitejä menossa mukana :-)

Pakko vielä hehkuttaa että ette uskokaan kuinka hyvältä tuntu tänään treenien jälkeen tulla tyhjään taloon, laittaa Taylor Swiftiä soimaan niin että seinät jymisee ja huutolaulaa mukana. Siis ihan oikeesti!! En oo saanut tehdä sitä pian viiteen kuukauteen - täällä on aina joku kotona. Mutta ei muuta. Halusin jakaa tän päivän kohokohdan teidänkin kanssa.

Mulla on vielä tää viikko lomaa ja suoraan sanottuna mulla ei oo yhtään mitään suunnitelmia, aattelin vaan go with the flow ja huomenna ainakin olis kiva herätä ilman herätyskelloa - koskahan viimeks sellanenkin ihme on tapahtunut? Mutta hei, nautiskelkaas muutkin lomalaiset vielä lomasta ja töihin sekä kouluun palanneille jakseluja! Ollaan jo ylitetty se tappavan pitkä ja pimee syksy ja kevät menee aina nopeesti. Mä palailen taas tänne blogin puolelle parin päivän päästä. Siihen saakka take care ♥