BASEBALL DAY

Eilen tylsän tavallinen keskiviikon koulupäivä korvattiin baseball pelillä! Peli pelattiin Minneapoliksessa, Twins'sien kotiareenalla ja pääsin ekaa kertaa käymään isommassa cityssä. Päivä oli kaikenkaikkiaan todella onnitunut - paljon naurua, euron hot dogeja, pikku sadekuuro ja hyvä näköala yläkatsomossa. Mä en oo ikinä ollut katsomassa ainuttakaan kokonaista pesispeliä Suomessa tai tajunnut sääntöjä - yläasteen liikkatunnilla palloon osuneet mailan heilautukset on laskettavissa kahden käden sormilla... Mutta oon taas yhtä kokemusta rikkaampi ja Amerikkalaisempi! 

Tän kuvan johdattelemana rakennan aasinsillan yhteen aiheeseen mikä on herättänyt kysymyksiä. Eli kyllä, mä ja Ilari (alias poikaystäväni) ollaan nyt samassa osavaltiossa, tunnin ajomatkan päässä toisistamme. En ikinä, IKINÄ, olis osannut kuvitella että tää päättyis näin - olin ihan täysin valmistautunut vuoden etäsuhteeseen ja ikävöimiseen. Mutta se fakta ei oo muuttunut miksikään, että me molemmat eletään omia, hyvin erilaisia, vaihtovuosiamme. Me ei päästä näkemään viikottain, tuskin edes kuukausittain. Eikä se oo syy miksi tänne Minnesotaan päädyin. Oon tottakai tosi tosi onnellinen tän vuoksi, mutta oon myös ylpeä siitä, et me kuitenkin molemmat osataan antaa toisillemme tilaa elää omaa elämää tän vuoden ajan.