STEP BY STEP

Miten haen vaihtariksi? Kerron teille nyt omasta näkökulmastani kuinka tämä hakuprosessi on edennyt vaihe vaiheelta siihen asti missä nyt sitten olen. Käytän tässä rinnalla pienenä lunttilappuna Up Educationin vastaavanlaista (ja hyödyllistä!) hakuvuoden vaihelistaa. Mutta tosiaan, niinkuin jo sanoin, nämä ovat mun näkökulmia ja en voi luvata että sulla (mahdollisesti tulevaisuudessa samassa tilanteessa olevalla) kaikki menis just samalla kaavalla.

STEP 1: Ota selvää.

Googleta, lue foorumeita/blogeja, tilaa esitteitä ja mieti. Haluatko oikeasti lähteä? Onko varaa? Motivaatiota? Miksi, minne? Mitä haluat vuodelta?

Monia kysymyksiä ja monia vastauksia, tää vaihe oli varmaan tavallaan kaikista vaikein. Täytyi selvittää mikä järjestö sopisi just mulle ja minne haluan matkustaa. Kulutin varmaan puolet mun kesälomasta järjestöjen vertailuun ja etsien sitä itelle sopivinta. Eri järjestöillä on eri vaatimuksia, eri hintoja, erilaiset alue/osavaltiotoive- mahdollisuudet sekä tarjota erilaisia leirejä ym. vuoden aikana. Mulle se Upi nyt vaan tuntui parhaalta (kerron enemmän järjestöstä joskus hamassa tulevaisuudessa).

STEP 2: Tuumasta toimeen.

Alustava hakemus. Perustietoja ja kysymyksia, suomeksi ja englanniksi. Nothing special. Muistaakseni joskus kesäkuussa olen oman alustavan hakemukseni täyttänyt netissä (tosin paperiversioonkin oli mahdollisuus), jonka jälkeen heti seuravaana päivänä mulle soitettiin ja kiitettiin hakemuksesta, sekä jutusteltiin kaikennäköistä aiheesta ja vähän sen vierestäkin. Postissa mulle lähetettiin vielä kattavampi esittelypaketti, minkä tutkailuun sain kyllä upotettua ihan hyvästi aikaa... :D Sain myös kutsun haastatteluun (mikä ei vielä sido mihinkään tai ole maksullinen).

STEP 3: Päätöksen aika.

Haastattelu tai paremminkin tapaaminen. Heinäkuun lopulla Upin tiimistä tuli meille kotiin yksi työntekijä kertomaan laajemmin toiminnastaan ja periaatteistaan. Juteltiin keittiön pöydän äärellä varmaan kolmatta tuntia ja juttua olisi vielä riittänytkin! Muutama kysymys mullekkin heitettiin, mutta lähinnä käytiin läpi juurikin näitä hakuprosessin vaiheita ja sit myös ite sen vuoden sisältöä ja kaaaaikkea mahollista mitä nyt vaan vaihtariuteen (kirjotetaanko se edes tolleen?:D) liittyy. Kateltiin jo vähän aluetoiveita ja lopuksi sain myös sitoomus-kaavakkeen, minkä täyttämälllä sidoin itseni tähän touhuun mukaan. Olin myyty ja enemmän fiiliksissä kuin koskaan ennen!

STEP 4: Paperisota.

Hyväksyminen vaihtariohjelmaan. Toisinsanoen en-edes-muista-kuinka-monisivuinen-hakemus pamahti postilootaan. Hetken meni nieleskellessä ja tuijotellessa sitä lappukasaa. Hengitys syvään - ja ulos. Oma ja vanhempien kirje isäntäperheelle, personal information eli tarkempia (lue: nippelitietoa) minusta, valokuva-albumi, koulun suositukset, lääkärintarkastus, sääntöjen hyväksyminen, erilaisien lupien (esim. lääkäri, matkustus...) hyväksymiskaavakkeet, kopiot passista ja SLEP-testi. Huh. Nyt kun tota listaa selaa niin en tajua kuinka selvisin tosta kaikesta. Täytin hakemuksen niin nopeasti kuin vain ehdin (mut silti toki huolellisesti!), jotta saisin sen nopeasti pois alta. Alkujärkytyksen jälkeen se alkoikin tulla valmiiksi melkeen huomaamattani ja vieläpä melko kivuttomasti. Se tunne kun sain viimeisetkin osaset täytettyä! Voi luoja kun oli helpottunut fiilis. Aattelin et nyt se pahin on ohi ja aah, ihanaa, saan vaan odotella sijoitustietoja ja vuoden lähestymistä.

STEP 5: Odota, odota ja odota

Eli sijoitustietojen odottamista. Olin väärässä, tuskallisin osa ei tosiaankaan ollut hakemus vaan tämä hemskatin odottaminen. Hakemuksen ja kaiken muun olen saanut jo marraskuun aluilla tehtyä ja hyväksynnän myös jenkkien päästä sain aika nopeeta. Eli oon tässä venaillut kolmisen kuukautta ja voin jo nyt sanoa, et tää on harvinaisen syvältä. Ainut mitä voin tehdä, on lähetellä aina jaksotodistuksiani upille. Mut sit mä vaan ootan. Eikä lohduta yhtään se ajatus, että tiedot tosiaan saattavat tulla vasta elokuun lopullakin (jolloin tosin olisin jo kovasti lähdössä) eikä myöskään se, että muutamat ovat jo saaneet tietää minne matkaavat! Epätietoisuus lisää tuskaa. Mutta ei auta, nyt vaan täytyis vissiin hetkeksi unohtaa tän ajatteleminen ja keskittyä muihin juttuihin, esim. viikon päästä alkavaan koeviikkoon.

STEP 6: Selviä.

Itse asetan itselleni kuudenneksi vaiheeksi ekasta lukiovuodesta selviämisen kunnialla. En voi kyllä sanoa, että olisin vielä kovin kehuttavia arvosanoja saanut. Nyt oikeestaan vasta oon joulun jälkeen tajunnut miten lukiossa oikeesti opiskellaan ja tän valaistumisen myötä tämänhetkinen jakso on mennyt huomattavasti paremmin kuin muut. Voin sanoa, että oon panostanut ja tehnyt oikeesti hommia koulun eteen. Aikaa menee? Kyllä. Onko se sen arvoista? Todellakin. Mulla on ainakin tosi hyvä motivaatio opiskeluun ja koulunkäyntiin tällähetkellä. Oon ylpee ittestäni, koska oon saanut kunnon potkun persauksille ja sen vuoksi onnistumisen iloja :-) Jos et oo vielä kokeillut, niin suosittelen! Koulu on loppujen lopuksi ihan jees (jopa melko kivaa), kun siitä vaan tekee sellasta. It's up to you!

Kuva we♥it:stä

Tsemppiä kaikille koeviikkoon ja alkavaan jaksoon! Miettikää, enää KAKSI jaksoa ja sitten kesäloma, kuinka tää vuosi onkin mennyt näin nopeeta?!