IF YOUR DREAMS DON'T SCARE YOU, THEY AREN'T BIG ENOUHG

Mun oli tarkoitus tulla tekemään postaus asioista, mitkä mua vaihtovuodessa eniten jännittää ja pelottaa. Rupesin niitä listaamaan ja tajusin, että ne samaiset asiat mitä ylös kirjoitin, oli myös samalla niitä juttuja mitä eniten vaihtovuodelta odotan. Kai se niin menee, että seikkailu alkaa siitä kun astuu omalta mukavuusalueelta pois ja lähtee kokeilemaan jotain mitä ei ole ikinä ennen tehnyt!

Ekana listassani on sana elämä. Elämä yksin vieraassa paikassa. Elämä jota mulla ei edes ole sielä? Mun täytyy siis rakentaa se uudestaan, juuri kun tuntuu että sen on täällä kotona saanut kasattua kokoon. Mua pelottaa ajatus, että mulla ei oikeesti ole jenkeissä mitään ja mun pitää kaikki taas aloittaa alusta. Toisaalta saan alkaa elää ehkä sellaista elämää, mitä en täällä taas voisi. Kukaan ei tunne mua eli kellään ei ole ennakkoluuloja ja "kuulin kaverin kissan kaimalta tälläsen jutun tosta tyypistä" -shaissesta ei ole pelkoa. Kukaan ei käytännössä odota multa mitää tai oleta mun tekevän jollain tavalla. Mulla on tavallaan uusi alku ja mahdollisuuksia kaikkeen ihan pilvin pimein. Voin kokeilla jotain uutta ja erilaista!

Seuraavana perhe. Pomppaan yhtäkkiä nelihenkisen jenkkiperheen arkeen ja elän heidän tavoillansa. Mun pitäis muka yhtäkkiä olla yksi perheenjäsenistä. Mun hosteillahan siis on kaksi pikkutyttöä ja olen niistä ihan sika innoissani, mutta samalla myös vähän jännittää ajatus elämästä pikkulasten kanssa, koska en ole sellaista koskaan ennen elänyt. Amerikassa ihmiset ovat tosi perhekeskeisiä, mitä täällä suomessa (ainakaan meillä) ei niinkään olla. Okei joo, perhe on aina perhe, mutta harvemmin istutaan iltaa pelailemassa lautapelejä tai muuta yhteistä kivaa puuhastelemassa. Mutta sitten taas se toinen puoli: Mä pääsen oikeasti elämään oikeassa Amerikkalaisessa perheessä!? Kuinka siistiltä toi ajatus kuitenkin kuulostaa! Näen oikeasti mitä se arki on ja pääsen itsekin olemaan osana sitä.

Koulu. Amerikkalainen high school. Jokainen on varmasti katsonut joskus jonkun jenkkileffan nuorien high school-elämästä ja kaikesta hauskanpidosta? Jep. Kaikilla on mielikuva siitä, millaista se on. Niin on mullakin. Pääsen kuitenkin astumaan kulissien taakse ja näkemään sen todellisuuden. Ja voin jo nyt sanoa: se ei tule olemaan pelkkää hauskanpitoa. Sielä opiskellaan yhtälailla kun täälläkin, ehkä vielä vähän kurinalaisemmin. Opiskelu mua ei itsessään ollenkaan pelota, oletan selviäväni siitä ainakin jotenkin :D Oon kelannut jo nyt monta kertaa päässäni sen päivän, kun ensimmäisen kerran astun Ephrata High Schoolin ovista sisälle ja näen ne kaikki hymylevät ja ystävälliset - mutta silti vieraat - kasvot. Kenelle meen puhumaan? Ketä moikkaan? Mihin luokkaan menen? Kuka on mikäkin opettaja? Uskallanko pyytää apua? Keltä? Paljon kaikkea tälläistä pyörii mielessä. Vaikka tiedän, että tulen varmasti saamaan kavereita ja koulu tulee nopeasti tutuksi, niin silti sitä on vaikea vielä kuvitella. 

Kuulostaa ehkä oudolta, mutta mua oikeesti vähän kauhistuttaa se kuuluista amerikkalainen syöminen ja muutenkin elämäntavat. Myönnetään: Mä oon melko tarkka linjoistani, aina ollut ja tuun aina olemaankin. Vaihtareiden keskuudessa puhutaan ns. vaihtarikiloista, mitä helposti kertyy varsinkin amerikoissa. Syön ja elän tosi terveellisesti ja vähän ehkä liiankin tarkasti joidenkin mielestä. En siis tarkoita että syön vähän, en todellakaan :D Mutta syön terveellisesti ja mässään melko harvoin, roskaruokaa en syö juuri koskaan. Lisäksi treenaan yheksän kertaa viikossa ja liikun vielä muutoinkin paljon, joten kulutustakin tulee. Mulla on kuitenkin huono itsekuri ja herkut ovat mun heikkous. Jenkit pursuaa kaikkia ihania herkkuja (tuli jo ajatuksesta vesi kielelle) ja tiiän että mun on vaikee niistä kieltäytyä jos tarjotaan. Mut tiiän myös, että jos ylimääräistä alkaa kertyä niin yksi uusi stressinaihe on taas valloillaan. En nyt yleistä, että jokaisessa perheessä amerikassa syödään vaan kaikkea epäterveellistä, mutta se on valitettaava tosiasia että tuo stereotypia pitää kuitenkin aika paljon paikkansa. Kaikkihan on musta itestä kiinni, mun omista valinnoista. En aio pihistellä koko vaihtovuotta, en varmasti! Aion nauttia uusista herkuista ja maistella uusia makuja, niin paljon kun sielu sietää. Mutta rajansa kaikella ja uskon pystyväni sen rajan pitämään - tai pääsen ainakin testaamaan itseäni! Kuulostaa tosi turhalta ja pinnalliselta, mutta uskon että tää on yks asia mikä monia on mietyttänyt. Mulle ainakin aika moni on jo vitsaillut että "älä nyt sitten vyöry sieltä lihapullana takaisin!"... justjoo.

Miten muut vaihtarit, mikä teitä jännittää/pelottaa vaihtovuodessa eniten? Oliko joku noista mun mainitsemista jutuista vai jokin aivan muu asia? Olis kiinnostavaa kuulla! :-)

Meitsi painuu nyt pehkuihin, koska huomenna starttaa taas tämän kevään kisakausi ja pitäis vähän saada ladattua akkuja! Hyvää viikonloppua everyone!

ps. Kesälomaan 79 päivää! ja vaihtoon 160...