LONG TIME NO SEE

Heissulivei pitkästästä aikaa! Varoitus heti alkuun: tässä postauksessa ei tule olemaan mitään aihetta, lörpöttelen vaan niitänäitä. Pitkään aikaan en ole päässyt/ehtinyt/jaksanut tulla postailemaan, koska henk.koht. elämässä on ollut nyt välillä vähän enemmän ja vähemmän mutkia matkassa. Mutta tätä tää on - taas vahvempana ja viisaampana eteenpäin. Koulu on kuormittanut aika paljon ja viimeisin koeviikko (joka loppui toissapäivänä) meni kyllä melkolailla penkinalle. Onneksi nyt alkoi ns. projektiviikko eli kaikki menee viikoksi jonnekkin amikseen, pienille ulkomaan reissuille tai muille turhille kursseille. Itsehän kaverini kanssa, tunnetusti hyvällä arpaonnella, päädyttiin kutomakurssille viikoksi...? Älä kysy miksi, en itekkään tiedä. Saapa ainakin kunnon irtioton lukiosta :D

  Lisäksi tän kevään kisakausi on taas startannut, tai oikeestaan jo melkeen puolessävälissä! Oon ehtinyt pomppia jo kolmilla kisa-alueilla, joista yksi löytyi suomen rajojen ulkopuolelta Ranskasta :-) Kotimaan kisat on mennyt melko tasaisesti, perussuorituksia. Ranskassa sain kuitenkin kunnon onnistumisen ja nappasin enkkapisteeni ja olin suomen edustuksesta junnujen paras. Tosta reissusta riittää kyllä iloa ja hyvää fiilistä vielä pitkän aikaa! Seuraavat kuvat ovat ko. reissulta ja ©iskä

Vaihtariblogia tässä tosiaan siis kirjoittelen (vaikka meinaan sen välillä itekkin unohtaa, kuten ehkä huomaatte :D) niin kaippa kuuluis sanoa pari sanaa aiheestakin. Mut mitkä ne pari sanaa olis? I don't really know. Joka päivä tuijottelen kännykän daycounteria ja joka päivä mä ihmettelen tätä ajan kulua. Aika kuluu liian nopeesti! Nyt tarvisin parin päivän ajaksi totaalisen ajan seisauksen, että ehtis hengittää ja sulattelemaan vähän ajatuksia. 140 päivää jäljellä kotona, vähän reipas 4kk. Tavallaan liian vähän, tavallaan liian paljon. En oikeen osaa päättää mitä mieltä olisin... Ahdistaa. Jännittää. Kutkuttaa. Viimepäivinä oon ollut enemmän innoissani tästä kun koskaan ennen, mutta viimepäivinä tää vaihtohösseli on myös ahistanut enemmän kun koskaan ennen. En oikeen osaa selittää miksi, ehkä siihen ei ees ole mitään järkevää vastausta? Kerkeen varmaan vielä montamonta kertaa käydä koko tunneskaalan läpi ennen kun pääsen edes lähtemään matkaan. Jotenkin musta tuntuu, että tää on jo nyt kasvattanut ja vahvistanut mua ihmisenä!

That's all. tekis mieli jokaväliin ripotella jotain enkunkielisiä lausahduksia, kuulostaa paljon mielenkiintosemmille kun suomeksi! Mulla on yksi vähän fiksumpi postaus puolivaiheillaan pölyyntymässä luonnoksissa, et jos vaikka sen saisin seuraavaksi julkastua niin tulis vähän jotai rotiakin tähän postailuun. Kyllä mä voisin tällästä liibalaabaa kirjotella vaikka päivät pitkät, mut se on sit eriasia jaksaako kukaan sellasta lukea :D Rentouttavat viikonloput kaikille, nauttikaahan keväästä ja auringosta! 

Haluan vielä loppuun muistuttaa yhdestä asiasta, minkä olen itse kohdannut ja oppinut kantapään kautta: