IT'S A NEW WORLD, IT'S A NEW START

Elossa ollaan täällä ison lätäkön toisella puolella! Nyt mulla on kaksi kokonaista päivää takana ja fiilis on hyvä! :-) Kerron vähän kuvien kautta lyhyesti miten matka ja ekat päivät ovat sujuneet. Nää on oikeestaan kaikki kännykällä otettuja, mutta aion tässä joku ilta ottaa järkkärin iltakävelylle mukaan niin saatte vähän paremmin käsitystä millasta täällä on!

Okei. Lennot oli suoraan sanottuna aika kamalat. Ekat kolme tuntia Helsingistä Reykjavikiin meni vielä ihan leppoisasti, kun oli Ilari juttuseurana. Reykjavikista lähdettiin sitten eri suuntiin ja voin kertoa, että kaheksan tunnin lento yksin kahden norjalaistytön vieressä (jotka huusivat korvan äärellä koko matkan......) ei ollut mitenkään kauheen nautinnollinen. Ainut hyvä puoli oli se, että istuin hätäpoistumisoven vieressä, joten jaloilla oli ihanasti tilaa ja sai olla oikeestaan miten halusi. Nukuttua en saanut kunnolla, välillä pikkasen torkahdin mutta naapureideni möly herätti ennemmin tai myöhemmin. 

Sit kun vihdoin pääsin koneesta ulos Seattlen kentälle, niin tuli jotenkin tosi helpottunut olo! Sain hetken jalotella ja ostin ekan jenkki-Starbucksin :D Seattlessa mulla oli seitsemän tunnin vaihto, mutta se meni yllättävän rattosasti kun siellä oli kaikenmaailman maihintulotarkastukset ja muut. Ja wifi. Ja ruokaa. Kenttä oli ihan jäätävän kokonen, matkustin portilleni neljällä eri junalla ja varmaan kymmenillä liukuportailla. Seattlesta lensin vielä lyhyen, n. tunnin, lennon Wenacheen, missä hostit olivatkin mua vastassa :-) Koko matka kotoa uuten kotiin kesti semmoset 27tuntia. Oli kyllä aika selviytyjäfiilis sen jälkeen!

Pari järkkärinäpsyä Seattlesta!

Eka päivä, eli maanantai, me lähinnä hengailtiin vaan kotona, käytiin kävelyllä, katottiin leffoja ja selvitettiin mun puhelinliittymä-asioita. Liittymän vaihtaminen ei ollut ihan niin helppo homma mitä kuviteltiin ja jouduttiinkin lähtemään sitten toiseen läheiseen kaupunkiin, koska täällä Ephratassa ei osattu auttaa...
Tuun perheen kanssa tosi hyvin toimeen! Tytöt ovat tosi energisiä, mutta niiin suloisia. Tänäänkin illalla lakkailtiin yhdessä kynsiä ja tehtiin toisillemme kampauksia, haha. Nää on tosi rentoja ja huumorintajuisia, joten ei tarvi pelätä että mokais jotain! Vasemmanpuoleisessa kuvassa mä, mom ja tytöt.


Tänään käytiin aamupäivästä hostisän vanhempien luona. Ne oli just niiiiiiin jenkkiläisiä mitä nyt vaan voi olla! Varsinkin isoisä oli just semmonen tacoja napsiva kovaääninen läpänheittäjä :D Tehtiin yhdessä sämpylöitä ja hengailtiin muuten vaan. Sieltä lähettiin sitten hostmomin kanssa Walmartiin ja kaikki oli kyllä todellakin american sized. Kaupasta mentiin pikasesti käymään kotona ja syötiin salaatit, jonka jälkeen lähdettiin koululle. Koulu oli just niinkun kaikissa elokuvis; Koulun värejä (oranssi ja musta) oli joka puolella ja pokaaleja lasikaapeissa. Tänään lähinnä täyteltiin ainakin sata eri lappua ja lomaketta, sekä valitsin lajikseni cross countryn. Olisin halunnut ehkä cheerin tai tanssin, mutta niihin oli jo ollut tryoutit, joten en enää mahtunut mukaan. Vaihtoehdoiks mulle annettiin lentis, soccer ja cross country, joista tämä viimeisin oli mieluisin. Mennään huomenna vielä valitsemaan kurssit ja kierretään samalla koulu läpi!

Juteltiin hostien kanssa myös säännöistä ja perheen aikatauluista. Mun mielestä saan olla melko vapaasti täällä, saan esim. pyörän että pääsen kavereille tai kaupunkiin jos haluan. Sunnuntaisin näillä on semmonen perhepäivä, että käydään kirkossa ja tehdään juttuja yhessä, mikä on musta ihan kiva :-)

Enkun puhuminen ei vielä oo aivan iskoutunut mun päähän ja välillä tulee vahingossa "eiku", "niinku" ja "siis", mut eiköhän ne tässä pian katoa :D Ymmärrän tosi hyvin mitä nää puhuu ja jos en, niin pyydän selittämään uudestaan. Omaa puhumistani en voi vielä mitenkään hehkuttaa... Välillä huomaan ettei hostit tajua mitä yritän selittää ja osittain tulee ihmeellisiä blackoutteja enkä muista jotain perussanoja. Veikkaan että tää kuitenkin alkaa tästä pikkuhiljaa sujumaan!

Nyt kuitenkin alan nukkumaan, koska jetlaagi tuntuu kyllä vieläkin etenkin illasta... Ja hei! Pyrin kirjoittelemaan n. kerran viikossa, joskus ehkä enemmän ja joskus vähemmän. Saa nähä! :-)