It's time to say goodbye, but I think goodbyes are sad and I'd much rather say hello. Hello to new adventure!

Läksiäiset. Just niin ihana ilta mitä olin suunnitellutkin: Kuvien napsimista, syömistä, vähän lisää syömistä, nauramista posket ja vatsa krampissa ja tavallista rupattelua sekä leppoista yhdessäoloa. Pieneksi hetkeksi pakomatka pois omista ajatuksista. Mutta siinä vaiheessa kun kello alko lähennellä jo aamuyötä ja kaikki tiesivät mikä oli vielä edessä, iski kamala ahdistus ja ainakin mulla meni siinä loppuvaiheilla kaikki keskustelut ohi korvien ja koomailin seiniin. Pikkuhiljaa oli aika rutistaa rakkaita viimeisen kerran vuoteen ja voin kertoa että kyyneleiltä ei säästytty. Tää kyllä pääsi elämäni-kamalimmat-tilanteet top 3 listalle kevyesti. Halausten myötä kaikki astelivat meidän etuovesta pihalle ja jäivät siihen kököttämään. Kukaan ei halunnu lähteä ja mä en olis halunnut lyödä ovea kiinni. Mut se oli vaan pakko tehdä ja sen jälkeen kun ovi napsahti lukkoon, tajusin, et en oikeesti tuu näkemään näitä mulle niiiin helkkarin tärkeitä ihmisiä kymmenneen kuukauteen. Istuin vaan vessan lattialla ja tuijotin tyhjää. Siinä vaiheessa mä vihdoin tajusin mitä oon tekemäs. Huomenna lähden OIKEASTI toiselle puolelle maapalloa, kauas pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Huomenna?! 

Nyt en kykene kirjottamaan tän enempää, koska mulla ei ole varmaan ikinä eläissäni ollu näin sekava olo. Näin outo olo. Huomenna matkalta haluan tulla vielä pari sanaa raapustamaan, mutta nyt annetaan kuvien puhua.

Joukkueelta läksiäislahjaksi saatu kansio ♥

Kirjeitä ja ihana koru ♥

No words needed ♥

Selviytymispakkaus!♥

Elina♥

 

Lotta♥

Suvi♥

 

Sara ♥

 

Veera♥

 

Lotta♥

Näissä tilanteissa sitä vasta tajuaa kuinka tärkeitä ystävät on. Kuinka ne oikeesti välittää ja toivoo sulle parasta. Pitäkää rakkaat toisistanne huolta! Lupaa tulla takasin samana jääräpäisenä, nauravaisena ja höpöttelevänä Tuulina!