Ihan ensimmäisenä haluan kiittää ihan jokaista viime postaukseen kommentin jättänyttä. Siis on vaan niin mahtia omistaa moinen lukijajoukko, ootte ihan korvaamattomia. Voitte olla varmoja, että jokainen kommentti kosketti mua - tihrustin kyyneleitä ja hymyilin ääneen niitä lukiessa. Haluisin niin niin kovasti vastata kaikkiin yksityisesti, mutta mulla on oikeesti tunnit vuorokaudessa alkaneet käymään vähiin ja en vaan ehdi istua koneella näpyttelemässä niin paljoa kuin haluaisin. Joten KIITOS.
Ja sitten itse asiaan. Nyt kolme päivää ennen kun mun "opiskelut" amerikkalaisessa high schoolissa, iki-ihanassa Randolph High Schoolissa, on kortilla, niin on varmaan jo hyvä aika kurkata millasta mun koulunkäynti on ollut viimeiset yhdeksän kuukautta. Videoltakin tulee aikalailla ilmi, kuinka rentoja päiviä oon saanut vietellä. Ja en oo oikeen varma vieläkään, että mitä mieltä olisin. Joinain päivinä suurin saavutus kaiken tylsyyden keskellä on ollut kaksihaaraisten hiusten repiminen ja oon toisinaan kironnut koko koulusysteemin syvimpiin ulottuvuuksiin, mutta oon myös nauttinut ihan hurjasti tälläsestä todella lunkista vuodesta - ilman läksyjä tai koulustressiä. Teki kyllä hyvää ja se on varma. Ensvuosi tulee olemaan raskas paluu todellisuuteen, mutta toisaalta ainakin vielä on motivaatiota vaikka muille jakaa... :-)
Maanantaina kävelen viimeisen kerran Randolphiin sisälle ja käyn vielä viimeisen kerran tän saman, päivästä toiseen toistuvan, kaavan läpi. Yritän nauttia, vaikka kovasti jo kesättääkin. Niin ja Suomessakin alkaa olla koulut lusittuna tältä vuodelta joten NAUTTIKAA LOMASTA! En voi tajuta että on jo kesäloma? I mean... Justhan se loppu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti