THE END OF THE ADVENTURE

* Pieni hiljaiselo takana kun viimeiset päivät Amerikan mantereella olivat ihan liian kiireisiä. Ja wifittömiä. Kirjoitin tän tekstin n. viikko sitten matkalla Minnesotasta New Yorkkiin. Nyt oon kuitenkin jo viettänyt yli vuorokauden kotona ja oon vaan niin onnellinen vaikkakin jet lagin uhrina. Kirjoittelen kotifiiliksiä myöhemmin. *

Nyt se on virallisesti jätetty taakse; Mun koti maailman toisella puolen, Amerikka-perhe, kaikki muistot - mitä kymmenen kuukauden aikana kertyi ihan uskomaton määrä, ne aluksi vieraat kasvot mitkä muuttuivatkin ystäviksi, Minnesotan pellot ja vihreys. Mun vaihtovuosi on nyt ohi. Enkä pysty vieläkään sitä käsittämään, en vaan pysty. Yritän takoa päähäni sitä faktaa etten pääse tänne enää takaisin enkä tule enää koskaan olemaan vaihtari (vaikkakin tulen koko elämäni kantamaan jonkinmoista vaihtari/ex-vaihtari-statusta), mutta veikkaampa ettei se tajuntaan iskostu ennen kuin olen kotona. Ja muutenkin ajan kanssa. Tätä vaihtoa tulee varmasti käsittelemään itsensä kanssa ihan koko lopun elämää.

Tällä hetkellä istun lentokoneessa, noin kymmenen minuuttia sitten nousivat renkaat kiitoradalta ja Minnesotan uskomattoman kauniille osavaltiolle, mun toiselle kodille, heiluttelin heipat. Aamu oli raskas, paljon paljon kyyneleitä. Paljon haleja. Paljon nessuja. En olettanutkaan että lähteminen ja hyvästeleminen helppoa olis tullut olemaan - varsinkaan sen jälkeen kun Suomestakin lähteminen oli ihan mahdottoman tuntuista - mutta taas se iski lujaa päin näköä. Lähteminen on kakstoikkoista; toisaalta tietää että pääsee kotiin, mutta toisaalta jouduin jättämään paikan mitä opin rakastamaan ja kutsumaan kodikseni. En halua sanoa että mulla olis mitenkään kauhean sekavat fiilikset, ja vaikka hyvästit eivät olleet kivat, niin oon jo valmis palaamaan kotiin. Ja tottakai mä joskus tänne palaan, se on ihan varma. Ennemmin tai myöhemmin, mutta joskus kuitenkin.

Vielä on vaikea sanoa että mitä jään Amerikasta ikävöimään... Tottakai ihmisiä ja ympäristöä, mutta on jännä nähdä löydänkö itseni kaipaamasti ihan Amerikkalaista kulttuuriakin, vaikkei meidän kemiat aivan kohdanneetkaan. On myös todella mielenkiintoista mennä takaisin Suomeen, koska tuun näkemään asiat kotonakin niin erilailla mitä ennen tänne tuloa. Ja tottakai vähän ahdistaa ajatus vanhaan elämään palaamisesta, mahdunko mä sinne enää? Yritän mennä vaan sen mukana mihin tuuli kuljettaa, elää hetkessä ja rauhassa taas alkaa rakentamaan itselleni sitä mukavalta tuntuvaa ympäristöä ja rutiineja. Siis yritän, mutta tosiaan aika näyttää mihin päädyn ja miten päin kotiin asetun. Taas tullaan siihen että If it's meant to be, it will be.

Kauheasti mulla ei tunnu olevan nyt sanottavaa, kai mä vaan halusin tulla ilmoittamaan että on hyvästit heitetty, itkut itketty ja kotia kohti lähdetty. Seuraava etappi on New York city - kaiken tän haikeudenkin seassa jaksan olla siitä kuitenkin innoissani ja varmasti tulee olemaan taas ikimuistoiset viisi päivää. Tämmöinen omatoiminen soft landing camp? Keskiviikkona kuitenkin saan istua koneeseen viimeisen kerran pitkään aikaan ja päämääränä tulee olemaan Suomi! Tuun kirjoittelemaan vipojen päivien kuulumisista vähän throwback- meiningillä, koska en vaan yksinkertaisesti löytänyt siihen aikaa. Samoin kysymyspostausta aion tehdä sitten kotiuduttuani, New Yorkin kuvapläjäyskin pakko päivittää ja myöskin varmasti fiiliksiä tulen vielä tänne purkamaan jos semmoinen olo tulee. Blogi ei siis ainakaan ihan vielä tule vaikenemaan, voi olla ettei koskaan ihan täysin. Haluan pitää tän juurikin sellaisena paikkana mihin voin tulla höpisemään vaihtojuttuja, koska uskon ettei perhe ja kaveritkaan määräänsä enempää jaksa kuunnella mut jatkuvia tarinoita "Amerikan elämästä", haha. Paljon on myös kysytty et aionko jatkaan ihan "kunnolla bloggaamista" ja siihen vastaan nyt ainakin vielä että ehkä. Jos niin teen, niin perustan uuden blogin ja aloitan ns. alusta. We'll see, fiilispohjalla mennään.

Haluan kuitenkin lopettaa tän postauksen toteamalla että oli kyllä mieletön vuosi. Se oli kaikkea muuta kuin helppo, eikä se ollut mun elämäni paras vuosi, mutta se oli niin täynnä tärkeitä oppitunteja, turhia nauruhepuleita ja kultaakin arvokkaampia muistoja mitä en ikinä vaihtaisi mihinkään. Tästä mun on hyvä aloittaa uusi kappale elämässäni, alkaa tavoittelemaan uusia unelmia ja askeltaa kohti uusia seikkailuja.