NOBODY'S PERFECT - YOU LIVE AND YOU LEARN IT

Iltoja kaikille! Innostuin tossa vähän pistämään blogin ulkoasua uusiksi, mitäs tykkäätte? Mun silmälle ainakin mieluisempi kun se edellinen. Tää blogin ulkoasu tulee olemaan sellanenkin ikuisuusprojekti; aina löytyy jotain parannettavaa ja muutettavaa.
Uskallettiin veljen kanssa vähän käydä nenänpäätä näyttämäs tuola pihalla ja napsittiin sitten muutamat kuvat ennenku oltiin ihan umpijääs (oltiin jo siinä vaiheessa ku astuttiin ulko-ovesta pihalle). Saatiin ihan kivoja kuvia, toi yllä oleva on mun ehdoton lemppari!

Prokuvaajat ja ex-vaihtarit(ja nykyisetkin tietty) huom! Millanen putkilo tuohon kameran nokkaan olisi hyvä ja käytännöllinen vaihdossa? Mulla on tällähetkellä 50mm, 70-200mm ja sit se peruskitti. Nuokin kyllä käy, mutta inhoan sitä kun pitää kannella mukana painavaa laukkua ja vaihdella jatkuvasti putkea. Mä en ole mikään huippukuvaaja, harrastelen ja tykkään valokuvauksesta muutenvain. Oon ite miettinyt jotain aika lyhkästä zoomia, jolla sais sekä maisemaa(laajakuva?) että ihmisiä ikuistettua, vähän sais olla tsuumiakin. Heitelkääs ehdotuksia, mikäli kokemusta löytyy!

Miks nää postaukset alkaa aina tälläsellä turhalla jaarittelulla... Ehkä tää kirjottaminenki tarvii tollasen pienen alkulämmön ennen ite asiaan menemistä.

    

Mun oli ihan pakko päästä kirjottamaan englannin kielestä ja sen puhumisesta. Mua nimittäin ressaa se ihan sikana. En oo mikään superpro enkunpuhuja, laittaisin itteni aika keskivertotasolle. Pärjään kyllä ulkomailla, mä ymmärrän enkkua tosi hyvin, mut ongelmahan on se et en oikeen tiiä tuunko ite aina ihan ymmärretyksi :D 

Ysiluokalla mä olin mukana semmosessa Espanjan-vaihtoviikossa eli mentiin syksyllä Espanjaan isäntäperheisiin viikoksi ja sit keväällä sieltä sitten tuli meille tänne suomeen puolestaan vaihtari vastavierailulle myöskin viikoksi. Espanjan päässähän mun oli pakko puhua enkkua (espanjaa osaan ehkä neljä sanaa) ja kyl se kieltämättä oli ekat pari päivää aika hankalaa. Tottakai se sit alkoi pikkuhiljaa luonnistua, mut siltikään en osannut ilmasta itteäni tarpeeksi. En saanut esitettyä juttuja niinkun olisin halunnut. Kaikki kuulosti nii tönköltä ja tylsältä, ku en osannut elävöittää ja värittää sitä tekstiä...

Kevään vastavierailu oli helpompi. Toki silloin mulla oli helppo mahdollisuus paeta sitä enkkua, kun kotosalla oltiin. Mut jotenkin se kuitenkin meni helpommin ja puhuminen oli alusta alkaen rennompaa. Siitä mulle jäi tosi hyvä fiilis! 

Kesän jälkeen sit kun taas istuin enkuntunnilla, niin tuntui et kaikki oli hukassa. En muistanut ees perussanoja tai kielioppijuttuja, siinä vaiheessa tuli kyllä pieni epätoivo. Oon käynyt lukion enkun ykkös- ja kakkoskurssin, tuloksilla 8 ja 9.  Nyt joku aattellee, että no toihan on ihan hyvä, mitä se nyt oikeen sielä valittaa?! Mut oikeesti, mun on paljo helpompi kirjottaa sitä paperille kun tuottaa ihan puheena. Hakupaketin lomassa taas joku kielisolmu aukes kun piti niin paljon kaikennäköstä lukea ja kirjottaa enkuks. Mut siitäkin on nyt aikaa jo (öööööö....) kolmisen kuukautta.

TIEDÄN, että sielä jenkeissähän mä sen kielen nimenomaan opin eikä sitä tarvikaan osata vielä täydellisesti. Mietin vaan sitä, että jos vaikka (toivottavasti) nyt kevään aikana skypetän tulevien hostieni kanssa, niin entä jos en saa sanaakaan suustani? En osaa kertoa asioita mitä haluaisin, enkä heittää läppää tai muutenkaan kuulostaa milläntavalla semmoselle rennolle. Oon nyt viimeaikoina katellut ihan sikana leffoja ja sarjoja ilman tekstejä ja joo, kyllä mä tajuan pääpiirteissään kaiken. Oon myös alkanut lukea enkunkielisiä nettijuttuja ja blogeja. Mut miten mä voisin harjotella ite sitä puhumista? Puhumalla. Mut kelle? Okei, voisinhan mä vaikka koirille tai ihan yksikseen höpötellä niitänäitä päivät pitkät, mutta siinäkään en saa sitä vuorovaikutusta toiseen ja pysty kuitenkaan keskustelemaan. Kinkkinen juttu. Kai se tässäkin menee niin, että harjotus tekee mestarin ja kukaan ei ole seppä syntyessään... :-)

Tää biisi oli ihan pakollinen! Niiiin legenda! Antakaa anteeks.

Oonko ainut joka ottaa (turhaa?)stressiä tämmösestä asiasta? Tai stressaanko kukaan muu 14/15-vaihtari ylipäätänsäkkään vielä mistään tuohon vuoteen liittyvästä asiasta? Mä siirryn nyt sänkyyn pohdiskelemaan näitä juttuja, ehkä aamulla kaikki taas (tunnetusti) näyttääkin valosammalta ja kuulostaa helpommalta. Öitä!