Howdy! Terkkuja sohvan pohjalta, kuume päätti yllättää näin mukavasti heti vuoden alkuun. Ääni multa katos jo perjantaina - siis ihan oikeesti se vain lähti. Oon pihissyt ja ähissyt koko viikonloppun, eikä loppua ainakaan vielä oo näkyvillä. Ootte varmaan jo jokaisesta blogista lukeneet tämän alkuviikon säätiedotuksen, että ei siitä sen enempää. Tai joopas, mä inhoan kylmää (ja kuumaa, syksy ja kevät on ihan perfecto), mut silti koulun jälkeen syöksyin kameran kanssa pitkästä aikaa ton loskakauden jälkeen pihalle. Jäädyin, kaaduin ja napsin muutaman hassun kuvan. Ja ruokin ilkeiltä flunssapöpöjä, mikä nyt sitten kostautuu. Ajattelin teillekkin muutaman kuvan täs postauksessa jakaa, ettette ihan nyt kyllästy noihin weheartit quotesseihin, mitkä ovat valitettavasti mun heikkous.
Vaihtarijutuissa ei mitään uutta - yllärikö? Okei myönnetään, pikkasen jo kutkuttelis saada ne tiedot. Ja myönnetään myös, että käyn varmaan kolme kertaa päivässä tarkistamassa sähköpostini vaikka tiedän tässä olevan vielä ~7kk aikaa ja saatan saada tiedot vasta tyyliin heinäkuussa. Monen enslukukauden vaihtarin blogissa onkin nyt hehkutettu et enää 200 päivää! Ja siitä aloin laskemaan, että jos aion sähköpostiani yhtä aktiivisesti päivitellä niin tulen päivittämään sen vielä about 600 kertaa (siis jos tiedot tulevat vasta kesällä). Mulla ei ole kiire vaikka toisaalta onkin. Jänskättää, kutkuttaa ja mun kärsimätön luonteenpiirre on saanut oikein nyt loistaa. Wake me up when it's all over.
Mun rakas karva(lumi)nassu Eevi ♥
Mun kaveri kysyi viikonloppuna, että "Miks just Amerikka? Sullahan on koko maailma käytössä mut valitsit Amerikan." Amerikkahan on aika "kliseinen" juttu jo. Voisin vaikka väittää (ilman faktatietoa), että ainakin yli 50% vaihtareista suuntaa Jenkkilään. Olen kuulemma yleensä semmoinen tyyppi, joka haluaa olla erilainen valinnoissaan, siksi tää turvallinen basic-vaihtarimaa synnytti ihmetystä. Tottapuhuen en ollu aluksi missään nimessä lähdössä Jenkkeihin, se tuntui liian tylsältä. Halusin jotain eksoottista, mutta en kuitenkaan löytänyt sellaista mitä olisin kaivannut. Mä en nimittäin kestäisi vuotta jossain tropiikin +40'c kuumudessa, en oo yhtään semmonen tyyppi. Viikon aurinkoloma on ihan tarpeeksi. Australia ja Canada oli mun lempparivaihtoehdot, mut kuten tavallista niin mulla on aika kallis maku :D Eli noi kaks tais olla juuri ne kaikista kalleimmat maat, millekkä porukat ei sitten oikein lämmennyt ja en mäkään halua niihen koko pankkitiliä tyhjätä - pitäähän niidenki saada elää täällä sen vuoden ajan kun oon maailmalla.
Eurooppa oli ehdoton ei, Aasian maat ei oo koskaan oikein kiinnostanut. Lopulta totesin, etten tuu löytämään sellasta mikä täyttäis mun kaikki vaatimukset. Tilasin Upin esitepaketin ja tsädääm mä ykskaks rakastuinkin Amerikkaan. En oo siis ikinä ollut mikään amerikkafani, en omista ainuttakaan Hollisterin vaatetta, en kauheasti piittaa Starbucksista enkä myöskään ole koskaan käynyt edes Victoria's secretin nettisivuilla. Amerikka on oikeasti mulle aika uus juttu. Okei joo, tiesin että se on iso maa missä kaikki on isoa ja hienoa, mutta kulttuurista ja muusta tiesin tosi niukasti. Oon nyt alkanut ottamaan asioista selvää ja olen joutunut myöntämään, että ymmärrän nyt miksi USA on niin suosittu maa vaihtareiden kesken!
Jos nyt vähän jossitella saa, niin olen näin jälkeenpäin kiinnostunut Etelä-Amerikasta tosi paljon. Se olis ollut kans tosi mielenkiintonen kohde. Ei niin tuttu ja turvallinen, mut tarviiko sen ollakaan? Nojoo, nyt kuitenkin tähtään sinne minne pitääkin ja olen siihen tyytyväinen.
Asiasta kalenteriin. Täyttelin tuossa viimeviikolla mun (uuteen, ihanaan ♥_♥)seinäkalenteriin tän kevään menoja ja ihan tosi, voisin lahjoittaa vaikka puolet niistä jollekkin. Mä tuun oikeesti murskaantumaan tän kaiken alle. Kisoja, leirejä, ulkomaan matka, treenejä ja sit vielä vähän lisää kisoja ja treenejä. Mulla ei ole helmi-maaliskuussa kuin yksi vapaa viikonloppu, lisäksi tietty koeviikko vielä siinä kivasti kaiken keskellä. Stressaan jo nyt. Ja toivon, että pian selviäisi nää kevään vaihtarimenot (valmennustilaisuudet, viisumihaut ym..) että saisin nekin ängettyä tuonne kalenterin ruutuihin. Pahin painajaiseni onkin, että joku valmennustilaisuus olisi kisojeni tai leirin kanssa päällekkäin - kumpi sitten menisi etusijalle?
Toisaalta ihan hyvä että on menoa, koska aika menee nopeampaa ja odotus ei tunnu niin raskaalta. Vaikka tosin viikothan elän ihan normaalia lukiolaisen arkea. Kiire tekee ainakin mulle ihan hyvää (hullusti sanottu), nimimerkillä oon maannut vaaka-asennossa pian kuus tuntia ja mä en pysty tähän enää. Huominen samalla teemalla. Wake me up when it's all over.
No mutta, lopetan tän asiasta toiseen pomppineen ja sekavahkon postauksen näihin kuviin ja tunnelmiin. Blogger saa väistyä Netflixin tieltä. Hyvää alkanutta viikkoa everyone! :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti