Ekaa kertaa koko vuotena tunnen olevani nuori. Tai eläväni ja nauttivani kesästä niinkuin tän ikäisen kuuluukin. Oon tehnyt kaikkea sellaista, mikä ei kuulu mun normielämään. Oon raidannut kavereiden kanssa ympäri Seinäjokea auringonlaskuun saakka, nauranut silmät vedessä ja vatsalihakset krampissa, ottanut _ihan_liian_monta_ selfietä, nukkumaanmenoaika on reippaasti siirtynyt puolenyön paremmalle puolelle ja oon syönyt luvattoman paljon herkkuja. Unohtamatta pitkään nukuttuja aamuja (ja tänään pommiin nukuttua konfirmaatiota...), väliin jätettyjä lenkkejä ja kotitreenejä, extemporee ideoita, jäätymistä suomen kesäyössä sekä palaneita hartioita ja niin epätäydellistä rusketusta. Nyt on kesä, ja kerrankin mä tunnen sen kaikilla aisteillani. I feel alive.
Olin tosiaan viimeviikon riparilla isosena ja tänään meidän pikkuiset konfirmoitiin. Ihan mieletön porukka ja mieletön viikko. Tuollakaan viikolla ei täysin kaikilta vastoinkäymisiltä vältytty, mut se ei latistanut meidän fiilistä! Viikon kulkua voisi verrata vaihtovuoteen - tosin pikakelauksena. Ekat päivät oli niiiin kivoja ja kaikki oli vielä superjees, kunnes puolessa välissä tuli semmonen lamaantuminen. Suoraan sanottuna kaikki v-asdfghjklöä-tutti. Univelat alkoi ehkä painaa ja toisten naamat tulla liian tutuiksi. Sieltä kuitenkin sit noustiin ja vipat päivät oli aivan loistavia! Ja lähteminen tosi haikeeta... Ollaan nyt joka päivä leirin jälkeen nähty ja varmasti tullaan pitämään jatkossakin yhteyttä. Tässä vähän maistiaisia meidän sekoiluista (kaikki kuvat puhelimestani, ei mitään hajua kuka on minkäkin ottanut...):
Tavallaan ihanaa todeta, että vaihtovuosi ei ole juurikaan muhinut mielessä tai pilannut yöunia viimeaikoina. Kyllä siitä on toki puhuttu! Todella monia mun vaihtojutut on kiinnostanut ja se on ollut kiva huomata. Myös kysymyksiin vastailu on nykyään helpompaa - sisuskalut ei heitä enää takaperinvolttia kun joku mainitsee sanan vaihto. Päiviä on jäljellä 43 ja fiilinki on oikein mainio. Oikeastaan aikalailla rentoutunut. Lähtö tulee pian, mutta nou panik! Odotan lähtöä niiiin innolla, mutta annan päivien kuitenkin kulua omaan tahtiinsa ja en halua ressata siitä sen enempää.
Näin lyhyesti tälläerää. Keskiviikkona mulla on viisumihaastattelu ja lähdetään perheen kanssa laivalle sitten samalta matkalta. Viisumihaastattelusta tuun varmaan jotain höpisemään, mutta muuten mun postausideat on lähestulkoon loppu. Eli nyt siis saatte auttaa mua sen verran, että kerrotte millaista postausta toivoisitte! Ja jos ette toivo mitään, niin sit jatkan näillä basic-fiilispostauksilla ja muulla jonninjoutavalla höpinällä... Mutta olishan se kiva saada vähän jotain rotia tähän kirjottamiseen! Näkemisiin ja kuulemisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti