BUT WHY?

Okei nyt tulee pakollinen kello 0:55:n avautuminen, mitä todennäköisesti kadun aamulla. Siis oikeesti, miks just Ephrata? Mulla ei ole vielä koskaan ollut mitään ongelmaa sen kanssa, että menen pieneen kaupunkiin keskelle ei mitään, lähinnä se ajatus on kiehtonut mua. No, enköhän sitten erehtynyt googlailemaan muiden vaihtareiden kaupunkeja ja mitä sieltä sitten tulikaan vastaan: Isoja, satojentuhansien asukkaiden kaupunkeja isoine rakennuksineen ja rikkaine alueineen. Ekaa kertaa mua alkoi harmittamaan mun sijoituspaikka. Miks just mä jouduin tollaseen rupukylään?

Oon aina ajatellut, että vaihtarit sijoitetaan lähinnä pieniin kaupunkeihin ja siksi Ephrataa pidinkin täydellisenä paikkana. Mun mielikuvat tosin kokivat rankan murskaantumisen tämän illan googlettelujen aikana. Ettei nyt ihan liiotteluksi mene, niin kyllä sieltä muutama (lue: maks 5) tälläistä suurinpiirtein samankokoista paikkaakin löytyi eli en ole kuitenkaan ainoa. Silti mulle tuli sellanen olo, että emmä halua mennä tonne vaan haluan kans jotain isompaa. Erilaista.

Mutta mä enää sijoitustani pysty muuttamaa. Ei, en pääse Kalifornian rannalle, ei, en pääse New Yorkiin pilvenpiirtäjien keskelle. Mä menen Ephrataan, 8000 ihmisen pikkuiseen kaupunkiin, jossa tuskin on edes kerrostaloja. Ainut mitä pystyn enää muuttamaan on oma asenteeni. At the moment oon tosi pettynyt jotenkin, vaikka olen jo lähes puolivuotta tiennyt määränpääni. Mutta uskon siihen, että kaikilla asioilla on elämässä joku tarkoitus. Varmasti myös sillä, että päädyin moiseen paikkaan viettämään MUN vaihtovuotta, just MUN omalla tavalla. Yritän koota itseni ja koittaa miettiä niitä hyviä puolia... Mikään ei ole täydellistä. Kuitenkin oma asenteeni on tärkein ja tiedän, että tulen varmasti rakastumaan tuohon paikkaan. Ja olen ollut siitä joka päivä tähän asti niin onnellinen ja kiitollinen...

 Ei se mitä näkyy ulospäin, vaan se mitä se pitää sisällään.