SUMMER TRIP - HELSINKI&TUKHOLMA

Heijssan alla! Toissapäivänä kotiuduin pieneltä kesälomareissulta, käytiin Helsingissä, Porvoossa ja laivalla Tukholmassa. Oli kyllä just sopiva irtiotto Seinäjoesta tähän väliin kesää! Hesassa kävin ensimmäisenä viisumihaastattelussa ja nyt on viisumi sitten myönnetty. Tilaisuus oli paljon virallisempi mitä odotin: Kaikki päästettiin yksitellen sisälle ja kun sinne pääsi, niin oli ensimmäisenä poliisikaksikko vastassa. Mua ei juurikaan jännittänyt, koska olin aika monilta vaihtareilta jo kuullut miten tuo haastattelu kulkee. Lyhyesti sanottuna haastattelussa oli neljä osaa: Turvatarkastus, 1. tiskille paperit, 2. tiskillä sormenjäljet ja 3. tiskillä pari helppoa (tai noh....) kysymystä ja tsadaa viisumi myönnetty. Multa kysyttiin, että missä koulussa tulen opiskelemaan, minkä järjestön kautta olen saanut hyväksynnän ja viimeisenä että kerro jotain Washingtonista. Toi viimeinen kysymys tuli ihan puskista ja jouduin jopa pyytämään tiskillä ollutta haastattelijaa toistamaan sen. Siinä tuli hetkellinen paniikki, koska enhän mä vielä tiedä oikein mitään Washingtonista?! Toki oon googletellu mutta silti :D Nojoo, siitäkin selvittiin vain sanomalla rehellisesti, etten mä nyt vielä oikein mitään tiedä. 

Mutta haluan vielä palata tuohon edelliseen postauskeen hetkiseksi. Ensinnäkin KIITOS kaikista kommenteista, ne ihan oikeesti sai mut miettimään asiaa erilailla. Ja osittain niidenkin ansiosta olen taas niiiiin tyytyväinen omaan sijoitukseeni. Niinkuin yhteen kommenttiinkin vastasin: Tää mielialan vaihtelu on ilmeisesti aika yleinen vaiva vaihtareilla. Myös varmaan tällä pääkaupunkiseudun kierroksella oli osansa tähän. Helsinki on todella kaunis kaupunki, mutta se ihmisten paljous alkoi päivän mittaan inhottamaan - joka puolella oli ihmisiä, kiirettä, hulinaa ja vilinää. Päivän päätteksi menimme serkuillemme Porvoon maalaismaisemiin kylään ja voi luoja sitä ihanaa maisemaa ja rauhallisuutta... Mä totesin mielessäni siinä hetkessä kun tuijottelin laskevaa aurinkoa pellon yllä, että mä en kyllä ole mikään isojen kaupunkien tyttö. Ei. Mä rakastan rauhaa ja omaa tilaa. Nyt kun mietin Ephrataa - pientä kaupunkia peltojen ympärillä. Täydellistä, täydellistää just mulle! Mä odotan niin innolla, että pääsen kokemaan sen yhteisöllisyyden ja kaupungin idyllisyyden.

Kelasin tossa, että tää menee nyt kyllä vähän off topicksi, mutta ei se mitään! Reissusta en tuon enempää kerro, vaan antaa kuvien puhua. Kameraa kyllä tuli kannettua enemmän kun pitkään aikaan ja sen myötä sit räpsyjäkin kertyi kunnon satsi, joten ajattelin että näitä on kuitenkin ihan kiva jakaa! :-) Kuvissa seikkaileen mun lisäksi pikkuveli ja poikakaveri.

Tämän biisin tahdittamana kiitän ja kuittaan!