IT'S NOT RIGHT, IT'S NOT WRONG. IT'S JUST DIFFERENT.

Monella Suomalaisella on unelmana päästä käymään joskus Amerikassa, siellä isossa ja niiiin siistissä paikassa mistä kaikki lempparileffat ja laulajat on kotoisin. Myös moni vaihtari lähtee tänne mielessään se elokuvista huokuva american dream. Aika-ajoin täällä voi bongailla niitä leffoista tuttuja stereotypioita ja olettamuksia, mutta suurimmaksi osaksi Amerikka on paljon muuta mitä ainakin itse kuvittelin tänne lähtiessäni. Kaikki ei aina ole mitenkään "fancyä" ja loppupeleissä etenkin Minnesota on hyvin samanlainen kuin koto-Suomi.

Kuitenkin on sanomattakin selvää, että elän kahdeksan aikavyöhykkeen ja ison valtameren toisella puolen, joten kaikki asiat eivät mene ihan saman kaavan mukaan. On tietysti eri kieli, eri valuutta, eri mittayksiköt (mitkä ovat mulle tuottaneet niin paljon harmaita hiuksia että huhhuh) ja eri säännöt sekä lait. On myös paljon paljon muutakin, ja ajattelin niistä vähän kertoilla. Toisiin asioihin tottuminen on vienyt muutaman tovin, toisiin en oo tottunut vieläkään ja joidenkin kanssa ei ole ollut missään vaiheessa ongelmia. On asioita mistä tykkään ja mistä en tykkää, mutta ei auta kuin yrittää sopeutua koska Amerikka ei yhden suomalaistytön mielipiteestä miksikään muutu. Ottakaa myös tätä postausta lukiessanne huomioon, että vertailen asioita oman kotini&tapojeni sekä MUN jenkkielämän välillä. Kaikki tuskin pystyvät samaistumaan, mut eipä se ole tarkotuskaan!

Tästä postauksesta tuli paljon pidempi mitä ajattelin eli skippailkaa ihmeessä jos on sellasia kohtia mitkä ei kiinnosta :D I'm sorry, näin meinaa käydä vähän turhan usein kun pääsen vauhtiin kirjoittamisessa. 

R U O K A
- Siis tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka kokonaan oman postauksen. Oikeesti. Tässä asiassa stereotypiat napsahtavat kohilleen paremmin kuin hyvin. Eli kyllä, fast food on se juttu. Hampparit, pizzat, kiinalaiset, meksikolaiset, subit, tacot... Mitä näitä nyt on. Lisäksi donitsit ja muffinsit on ehoton aamupala-lemppari, joskus myös pizza menee. Mulle tähän asiaan on ollut henkilökohtasesti vaikein sopeutua - enkä ole sopeutunutkaan, tuskimpa koskaan. Täällä käsitys ruuasta on niin eri. Mä oon kasvanut perheessä, jossa on aina syöty todella terveellisesti ja mun sekä veljen urheiluharrastusten myötä syömisestä on tullut melko tarkkaa ja harkittuakin. Kuka mua vähääkään tuntee, tietää, ettei mua kauheen helposti mäkkäriin saa lähtemään tai muutenkaan mättöä popsimaan. Joitain ehkä joskus ärsyttääkin mun hifistely ruuan kanssa, mut oh well... :D
Anyways, kouluruoka meillä on tosi hyvä ja aina kakkosvaihtoehtona salad bar. Mua ärsyttää niin paljon semmonen nirsoilu mitä täällä harrastetaan todella paljon! Kaikessa on jotain vikana ja monesti lentää paljonkin safkaa roskikseen. Etenkin vähän terveellisemmäksi tehtyjä annoksia moititaan varsinkin mauttomuudestaan (täällä sitä maustetta on aina ihan kunnolla kaikessa, varsinkin suolaa) ja sit kuorrutetaan neljällä eri majoneesilla sun muilla sooseilla. Myös hyvä välipala ennen treenejä on esim. sipsipussi, pizza, sulkaamuffinssi taikka hedelmäkarkit. Oon kuitenkin tosi lucky, koska mun host perhe syö suht terveellisesti ja ovat ottaneet mut huomioon, kun olen kertonut miten tykkään syyä ja nyt jääkaapista lyötyy raejuustoa, light-jugurtteja, pöydältä paljon hedelmiä sekä kaapista kauraleseitä ja täysjyväleipää. Nojoo, tekis mieli tästä asiasta avautua enemmänkin, mut ehkä joku toinen kerta.

I H M I S E T
- Kaikki tietää, että suomalaiset on tunnettuja siitä junttiudestaan ja hiljaisuudestaan. Itse oon todella perinteinen suomailainen; "aluksi hiljainen, mutta kun pääsee vaihtiin niin se on menoa sitten". Oon myös vähän varautunut ja mun on välillä vaikeeta heittäytyä asioihin mukaan. Amerikkalaiset on ihan toisesta ulottuvuudesta luonteensa puolesta. Rakastan heidän aitoa iloisuuttaan, huumorintajua, aina niin vilpitöntä ystävällisyyttä ja varsinkin sitä heittäytymiskykyä! Porukka saattaa ihan kesken kaiken alkaa laulamaan tai tanssimaan, ilman että se olis mitenkään outoa. En ole vielä tavannut ainuttakaan töykeää jenkkiä tai ihmistä joka ei hymyhuulessa auttaisi jos apua kysyy. Kaduilla tervehditään oikeasti niitä tuntemattomiakin, saatetaan kysellä päivän kuulumiset ja huomisen suunnitelmatkin. Small talkia harrastetaan jokaisessa mahdollisessa välissä ja hiljaisuus on vaan näille toooosi awkward. Amerikkailaiset on myös monesti tosi ylpeitä omista saavutuksistaan ja erityisosaamisistaan (jos sellaisia on.....), eikä niitä epäröidä näyttää. Osa asioista on jopa sellaisia, että ne leimattais Suomessa ylimielisyydeksi tai "leijumiseksi", mikä on musta harmi koska kyllähän sitä oikeesti saa ja pitääkin näyttää jos on jossain hyvä!

K O U L U
- Koulutusjärjestelmä on kokonaisuudessaan todella erilainen täällä. Ekalle mennään monesti 6-vuotiaana ja ala-asteella ollaan 5.luokkaan asti. 5.-8.-luokat ovat junior high, eli suomessa verrattavissa yläasteeseen. Senior high on sitten 9.-12.-luokat, mitä en haluaisi verrata suomen lukioon koska niissä ei kauheasti samoja piirteitä ole ja ennemmin laittaisin tämänkin yläaste-kastiin, mutta ikänsä puolesta vastaa siis Suomen lukiota. High schoolin jälkeen mennään monesti collegeen, mitkä maksavat isoja summia vuodessa ja siksi kaikki eivät pääse opiskelemaan minne haluaisivat... Oon nähnyt ja kuullut tätä tosi paljon, mikä on musta aika surullista. Collegen (n. 2-4v) jälkeen lähetään sitten erikoistumaan ammatteihin.
Täällä high school on melko "laid back". Esimerkiksi tänään lähestulkoon jokaisella tunnilla pelailtiin pelejä tai kateltiin leffoja, koska alkoi thanksgiving loma (♥♥!!). Opettajien ja oppilaiden suhteet on paljon läheisempiä, tiiän jopa monia oppilaita joilla on opettajia snapchat kavereina?! Muutoinkin oppilaat pystyvät vaikuttamaan tuntien kulkuun melko paljon, esim. usein jos he haluavat tehdä kokeen parin kanssa niin silloin opettaja antaa luvan tehdä sen kokeen parin kanssa. Never in Finland.

P A L V E L U T
- Drive thru. Joka paikassa. Ettei vaankaan tarvis nostaa takamustaan autosta ja ottaa paria askelta tiskille :D Okei ymmärrän, että on varmaan paljon kiireisiä ihmisiä joille on helpompaa vaan autosta käsin asioida, mutta hei c'moon... Ruokapaikkojen lisäksi ainakin pankkiautomaatit, posti ja apteekit omaavat tän ominaisuuden. Niin ja semmosia mini-drive thru-kahviloita on kans joka paikassa! Jos kuitenkin aletaan oikeen extremeiksi ja noustaan autosta, niin palvelu on aina aivan uskomattoman hyvää. Ystävällistä, kohteliasta ja iloista. Kuulumiset kysellään ja foverer21:nin kassalla udellaan että mihin oon ostamassa uutta mekkoa. Myös online-kaupat on tosi yleisiä täällä ja jopa ruoka-ostoksia saatetaan tehdä netissä.

K O H T E L I A I S U U S
- Asia mikä on ihan eri leveillä mitä Suomessa. Jokaista pienintäkin tönäisyä, köhäisyä ja ihan vaikka kaupassa ohittamistakin pahoitellaan. Kaikesta kiitetään, yleensä useampaankin otteeseen. Ovet avataan aina muille ja tunnilla lattialle pudonnutta kynää on nostamassa ainakin kolme ihmistä. Myöskään kehuja ei säästellä, mikä on mun mielestä kiva juttu. Eikä vaan se, että niitä saisi itse, vaan se että niitä on ihana kertoa toiselle! Tää on sellainen piirre minkä haluan ottaa mukanani takaisin Suomeen!

L I I K K U M I N E N
- Joka paikkaan mennään autolla ja ajokortinkin saa jo 16-vuotiaana. Julkisesta liikenteestä ei oo tietoakaan muuta kuin oikeesti isoissa kaupungeissa. Juna on kans melko vieras monille, eikä osa mun kavereista oo koskaan mennyt junalla mihinkään. Käveleminen ja pyöräileminen on myös hyvin heikossa kannatuksessa. Vain ja ainoastaan tää yks hullu suomalainen saattaa pyöräillä kevyessä pakkasilmassa lumikerroksen päällä salille. Niin, ja eihän täällä edes oo pyöräteitä! Hostit oli ihan kauhuissan, kun sanoin että voin kävellä -10 asteen pakkasessa n. 5 minuutin matkan kaverilleni... Auto on siis ihan elämän ehdoton perustarve! Mulla ei onneksi oo ollut mitään ongelmia kyytien saamisessa, aina on joku innokas kuskiehdokas taikka sitten hostit mielellään vievät kunhan vaan pyydän.



I H M I S S U H T E E T
- Täällä ihmisiin tutustuminen on melko helppoa. Jenkit ovat tosi avoimia ja uteliaita, mikä helpottaa keskustelun käyntiä ja harvoin joutuu yksin hiljaa oleskelemaan. Mulla ei oo ikinä ollut mikään jäätävän iso kaveripiiri, koska viihdyn paremmin pienemmässä porukassa. Sen myötä omistan muutaman oikeesti hyvän ystävän joiden kanssa pystyn jakamaan kaiken ja olemaan se oma itteni. Musta tuntuu, että täällä harvoin ihmisillä on näitä tosi syviä kaverisuhteita. Helposti voi kamulle heittää että "I love you" ja instagram-kuviin hehkuttaa kuinka ollaan best friend forever. Esim. itse kohtasin kerran koulussa lounapöydässä mielenkiintoisen hetken, kun "paras kaveri" kyseli hänen "parhaalta kaveriltaan" että mikäs sen sun poikaystävän nimi on. Siinä vaiheessa tuli semmonen "whaaat" olo, kun ite tiedän suurinpiirtein parhaiden kavereiden poikaystävien mummojenkin nimet ja exät pystyn luetella kuin vettä vaan. Eli siis summa summarum: Ihmissuhteet ovat monesti paljon pinnallisempia sekä kaveripiirit isompia.

U R H E I L U
- High schoolilaisilla urheilujoukkueet ovat yleensä koulun joukkueita, ellet oo joku megalahjakas yksilö ja saanut paikan jossain paremmassa joukkueessa. Omaa joukkuetta kannatetaan ihan henkeen ja vereen! Myös oman osavaltion ammattiurheilujoukkueet (täällä pääsääntöisesti jenkkifutis, lätkä ja baseball) ovat todella iso juttu ja pelejä seurataan ahkerasti. Täällä ei todellakaan pelätä näyttää ketä kannatetaan, eikä myöskään muiden mielipiteet kauheasti paina.

P U K E U T U M I N E N
- Huh huh... Tää oli yks asia mihinkä mulla vei jonkun aikaa tottua. Mä voin kertoa teille että ei, Amerikassa ei mennä muodissa edellä. Välillä mulla on niin ikävä sitä kun sai laittaa kouluun kivat vaatteet, ilman että olis ylipukeutunut olo. Tytöillä perus kouluvaatetus on yleensä leggingsit (mitä värikkäämmät ja hullumman kuvioiset, sen coolimpi!) tai leveälahkeiset farkut, pillifarkuista ei tietoakaan. Yläosa taas on monesti joko kolme kokoa liian iso huppari jossa on juurikin sen lemppari urheilujoukkueen logo tai osavaltion nimi. Myös t-paidat ovat monesti pikkaisen isohkoja ja rinnassa naapurin sedän firman mainosteksti - you know, niitä paitoja mitä ainakin meikäläinen käyttää yöpaitana. Kenkinä suosituimpia on ehottomasti uggit ja lenkkarit (minkä tosin ihan sulatan nyt kun on olemassa niitä hienojakin lenkkareita!), cowboy-bootsit ja, jopa näin talvipakkasillakin, niken suihkusandaalit saavat kovaa kannatusta. Noh, eipä tarvi ainakaan ressata aamuisin kouluvaatteista! Mä en ole vielä niin paljon amerikkalaistunut et lähtisin tähän muotiin mukaan, mutta oon kyllä laiskistunut pukeutumisessa haha...

M A A I L M A N K U V A
- En tiiä onko tää nyt paras otsikko tälle, mutten keksinyt muuta. Harva amerikkalainen on koskaan käynyt ulkomailla, useimmat ovat saattaneet vierailla naapuriosavalloissa ja hyvällä tuurilla Floridassa tai New Yorkissa. Koulussa ei ole pakko opiskella maantietoa ja itseasiassa meidän koulussa sitä ei taida edes olla kurssitarjottimessa. Toinen aine mitä täällä ei ole on uskonto ja tänään kuvistunnilla kuuntelin kahden pojan keskustelua siitä, kuinka toinen heistä oli lukenut netistä että lehmä on pyhä eläin Intiassa ja heidän oli jotenkin tosi vaikea käsittää sitä asiaa. Eli monilla, etenkin nuorilla, on tosi suppea maailmankuva ja minkäänlaista kulttuuriopetusta ei ole koulussa pakko valita. Eurooppaa pidetään ihan todella upeana paikkana ja siitä luullan tietävän paljon. Mullekkin on yritetty kertoa kuinka Ranskassa on Eiffel-torni ja kysytty että oonko kuullut koskaan Hitleristä... Suomen olemassaolosta monet yllättäen tietää, mutta sen koommin ei esim. kartalta sitä osata osoittaa. Monesti puhutaan "skandinaviasta" ja sitä ihaillaan kovasti, moni haluaisin päästä käymään etenkin Norjassa. Tää on siis helpottanut mun roolia suomalaisena, koska ihmiset osaavat jokseenkin arvostaa munkin kotomaata. Sen sijaan Afrikan huonoista oloista tiedetään tosi heikosti ja Etelä-Amerikka-sanan vois korvata kannabislehdellä. Isänmaallisuus näistä paistaa mailien päähän ja monesti ihmiset pitävätkin USA'ta maailman parhaana paikkana. Noh, niin pidän mäkin Suomea, joten en sano että siinä olisi mitään väärää.

- - - - - - - - - - - - - -

Onnittelut jos jaksoit lukea kaiken! Vähän lievästi sanottuna venähti tää postaus, ja olis ollut vielä lisääkin sanottavaa. Nyt tosiaan alkoi thanksgivin break eli viiden päivän loma - niin täydellinen tähän väliin! Huomenna mennään host mamin kanssa shoppailemaan Mall Of Americaan ja torstaina on sitten se kauan odotettu thanksgiving ja ääää oon niin innoissani! Ekaa kertaa muuten tuntu sille, että olis ollut mukavampi kirjottaa englanniksi ja siks pahoittelenkin mun Finglishiä mikä meinaa väkisinkin puskea läpi vaikka pyrinkin sitä näissä postauksissa välttämään...

Mukavaa loppuviikkoa kaikille ja Jenkeissä olijat nauttikaa lomasta!