WHAT'S UP?

Heipsans! Ajattelin tulla pitkästä aikaa tekemään kunnon liibalaaba höpöttelypostauksen kun viimeisestä onkin jo aikaa ja alkaa meno mennä jo sen verran ala-arvoseksi täällä sängyn pohjalla; selasin varmaan puolituntia Kim Kardashianin instagramia. Juups, taasen lojun kipeenä - neljäs kerta puolenvuoteen? Ei oo yhtään tavallista mulle, mut kai voin laittaa amerikkalaisten, mulle outojen, pöpöjen piikkiin... Eipä tässä mitään, parempaan päin kokoajan ja ei kauhean korkeaksi onneks kuume ehtinyt nousta! Huomenna kuitenkin tanssikisat joten päätin ihan ottaa varmanpäälle ja levätä tänään. Saattaapi muuten olla viimeiset kisat ellei sijoituta ja päästä vielä ensviikonloppuna kruunaamaan koko kausi state-kisoihin - jäiks! En halua että tanssi loppuu, koska mitä mä sit teen seuraavat neljä kuukautta koulun jälkeen? Meidän koululla ei ole muuta kuin softball tytöille ja muuten sen kyllä varmaan ihan vain kokemuksen ja kokeilun vuoksi ottaisinkin, mutta en melko varmasti tulis pääsemään edes joukkueeseen haha... Harmi sinänsä, olis ollut siistiä vielä olla jossain tiimissä mukana, mutta nää on näitä pikkukoulun negatiivisia puolia kaiken sen ihanan ja positiivisen seassa.

1. Ihan vaan koska yummyy, tuoreita hedelmiä! // 2. Muistakaas tämä. Joka päivä. Including me. // 3. Northfieldin vaihtaripossella matkalla Mall of Americaan! Peru, Brasilia, Italia ja Soomi. // 4. Just another tuesday afternoon. Jos jotain positiivista tanssikauden loppumisesta pitää löytää, niin oon kieltämättä melko innoissani siitä kun pääsen taas koulun jälkeen salille ja sit kun ilmat lämpeää ja kadut sulaa pahimmista lumista niin mikä vois voittaa lenkkeilyä ulkoilmassa?

Pari viikkoa ollaan jo tokaa jaksoakin rullailtu eteenpäin ja mulla muuttui vain pari tuntia. Tällähetkellä lukkari kuulostaa tältä:

1. US History

2. English 11

3. Aiding

4. Study hall

5. Geometry

6. Weight training

7. Interior design

8. Media arts

Uusia siispä weight training ja interior design. Molemmat on ainakin tähän mennessä ollut oikein kelpotunteja! Weightissä on aikapaljon nuorempia oppilaita, mutta ei se mitään, kivaa tutustua heihinkin ja muutenkin ihanaa päästä vähän liikkumaan keskellä koulupäivää. Mulla oli aika alhaset odotukset tota tuntia kohtaan koska, you know, koululiikunta tai varsinkaan painonnosto ei aina ole mitään kaikista oikeaoppisinta tai laadukkainta, mut oli kyl mun ilokseni oikein positiivinen ylläri! Interior design taas liittyy meidän koulun jokavuotiseen projektiin: Vuoden aikana rakennetaan aina jollekkin perheelle ihan ihkaoikea talo, koti. Syyslukukausi oli pitkälti se "poikien puoli" eli vasara ja nauloja. Nyt keväällä sitten pääsee enemmän tytötkin messiin ja päästään kokeilemaan meidän sisustussuunnitteluskillssejä! Itse olen maalien&pintojen vastuuryhmässä. Talo on ihan hurrrrjan iso ja sen myötä juostaan vähän meidän aikataulua jäljessä, mutta eiköhän siitä valmis tuu ennen kesää :-) Niin! Ja ihan mun tietämättä meidän enkuntunti (mikä mulla oli jo syksyllä) vaihtuikin nyt sisällöltään aika rajusti. Koko syksy lähinnä luettiin ihan sikana novelleja ja kirjoja, sekä kirjoiteltiin kaikennäköisiä vastaustekstejä ynnämuuta peruskamaa. Noh, nyt loppukevään aiheena tulee olemaan public speaking eli siis julkinen puhuminen eli pelkkiä puheita ja esitelmiä tiedossa. Pakko myöntää että vähän kauhistuttaa... Mulla ei oikeen ikinä oo ollut mitään ongelmaa puhua ihmisten edessä, mutta nyt kun kieli onkin se english niin se tuo sellasen oman jännitysmomenttinsa siihen. Mut tän vaihtovuodenhan yks tärkee tarkotus on juurikin se omien mukavuusalueiden ulkopuolelle hyppääminen ja oon päättänyt pitää tän tunnin ja mennä sen läpi vaikka vähän ahdistaakin. Oon varma että se tulee olemaan tosi hyödyllinen ja opettavainen tulevaa lukio- ja työelämäääkin silmälläpitäen.

1. Ekaan esitelmään valmistautumista ja notecardien väkertämistä. Aiheen piti olla joko favorite person tai place. Mä kerron mun lempparipaikasta: Kodista // 2. Mun melko perus aamupala. Ellei naaman edessä oo puurolautanen koristeltuna marjoilla - mikä on mun ihan lempparilemppari. Oon kuitenkin kauhea leipähiiri ja voisin mussuttaa leipää ihan jatkuvalla syötöllä, mistä yritän vähän päästä eroon. Tulee kyllä maapähkinävoita (ei mitään sokerimössöjä hyihyi - ihan vain luonnollista pähkinää ja merisuolaa) ikävä Suomessa! // 3. Minnesotan ja Iowan pellot näytti melko cooleilta yläilmoista // 4. Sneekpeak meidän interior design tunnille! Hiljaa hyvä tulee, vai mites se menikään.

Mitäs muuta.. Eipä varmaan kummempia, aika lentää ihan hullua vauhtia ja en voi tajuta että mulla on jo pian kuusi kuukautta mittarissa. Tossa yks ilta mietin että kuinka en joskus ekoina kuukausina pystynyt uskoa et voisin joskus kotiutua tänne ja luoda sen oman pienen amerikan elämän. Väärässä olin. Täällä sitä nyt ollaan: Kotona. Paikassa, mistä en millään halunnut käyttää sanaa home, vaan kiertelin ja kaartelin välttääkseni sitä ihan vain siksi koska musta tuntu väärältä sanoa joidenkin toisen ihmisten kotia omakseen. Voin kuitenki hymysuin kertoa että mulla on nyt kaksi kotia. Ehdoton number one koti tottakai Suomessa, mutta ihan kelpo kakkonen täällä Minnesotassa. 

Tavallaan hassua sanoa, mutta kaipaan osittain niitä alkuvuoden haasteita ja sitä kun sai seikkailla kaiken uuden ja jännän äärellä. Nykyään oon jo tottunut niin kaikkeen etten edes huomaa niitä outoja juttuja arjessa, mitä aluksi jaksoin niin pälyillä. Oon amerikkalaistunut melkolailla - pakko myöntää - ja kyllähän tätä paikkaa ja elämää tulee kauhia ikävä kun taas suomeen palaan, vaikkei tää yhäkään ole mitään ruusuilla tanssimista joka päivä. Toisaalta taas hinku palata takaisin kotiin, näkemään perheen ja ystävät (mikä btw tapahtuu 18.6., 133:n päivän päästä), kasvaa päivä päivältä. Ristiriitasia tunnelmia sen suhteen siispä, mutta yritän olla ajattelematta...

1. Kisoissa jännäämässä tuloksia // 2. Löysin tälläisen megasöpön kuvan joululta: Host veljellä ja Tye-koissulla (host isän sisoskon koira:D) selkeesti romanttinen pusuhetki meneillään. // 3. Yks päivä - tai noh, vähän useampanakin päivänä - mietin et ei hitto kun me ollaan onnekkaita. Lähettiin tähän reissuun sillä ajatuksella että nähdään seuraavan kerran ens kesänä. Mut mihinkäs sitä päädyttiin? Tunnin ajomatkan päähän toisistamme, vaikka ollaankin toisella puolella maapalloa. Saatiin viettää viikko yhdessä Meksikossa ja ollaan muutenkin käyty läpi ihan mielettömiä juttuja. On ollut joku jonka kanssa on pystynyt jakaa kaikki fiilikset ja parasta on se et toinen vielä ymmärtää. Oon niin kiitollinen tästä. I feel so lucky. Love you♥ // 4. Jos nyt vielä yks throwback Meksikoon sallittaisiin, eikös?

Mulle on tullut hirrrmu paljon pyyntöjä että voisinko tehdä videon englanniksi ja lupaan että sellainen ainakin jossain vaiheessa tulee. Tai ainakin postaus. We'll see :-) Nyt vasta viimeaikoina musta on alkanut tuntumaan että tää enkku alkaa oikeesti juurtumaan mun aivoihin. Näen unia ja suurimman ajatustyön teen englanniksi. Suomenkieliset sanat on alkanut katoilla ja muutenkin suomen puhuminen on oikeasti alkanut takkuamaan - varsinkin skypettäessä sen huomasin ja myös tässä kirjoittaessa, kun pitkää googlettaa miten joku sana sanotaan oikeaoppisesti. Tuntuu paljon luonnollisemmalta tää amerikan kieli. Mutta mullon taas monta postausideaa takataskussa - enemmän kuin aika sallii. Jos teillä on kuitenkin jotain ideoita/asioita mistä haluaisitte kuulla enemmän niin kertokaas ihmeessä, koska tosi vaikee tietää että kiinnostaako muita samat jutut kuin itseäni.

Mä jatkan nyt tähä parantumisoperaatiota täällä lätäkön toisella puolella ja koittakaas muutkin selvitä lopputalvesta ilman isompia kipeilyjä. Niitä on ainaskin liikkeellä ihan tosi paljon. Tsemppiä yo-kirjoituksiin, koeviikkoihin ja kaikkeen muuhun mitä nyt vain elämässänne käytte läpi. Take care♥