Tiedättekö ne ihanat, raikkaat, ja sporttiset kuvat niistä uusista nikeistä, korvanapeista ja protskupatukasta nätillä vaalealla alustalla? Entä hienot asetelmat kännykästä, kellosta ja kahvikupista hästägeillä lazysunday? Ehkäpä värikäs weheartit -kuva hedelmälautasesta ja kirjasta auringonnousussa? I do.
Jotenkin havahduin tähän kun itsekin niitä treenikamoja yritin asetella viidettä minuuttia saadakseni kivan kuvan; Miksi mä teen niin? Ei kukaan oikeasti ennen salille lähtöä asettele niitä jumppavarusteitaan riviin. Ne vaan heitetään sinne laukkuun ja parhaimmassa tapauksessa ne hikiset kengät on lojunut siellä viime treenistä saakka. Muutenkin sosiaalisessa mediassa - etenkin blogeissa, instassa, weheartitissä... - yleensä hienostellaan sitä todellisuutta - halutaan tottakai antaa omasta elämästään mahdollisimman fressi ja positiivinen kuva! Enkä todellakaan kiellä ettenkö sitä itsekin jossain määrin tekisi. Ja onhan se nyt tottakai paljon miellyttävämpi niitä postauksia selailla kun kuvitus on kohdillaan. Niinhän se valitettavasti nykyään menee, että niiden somessa jaettujen hetkien perusteella luodaan ihmisestä jonkinmoinen mielikuva. Ilman että koskaan edes ollaan kyseistä ihmistä livenä tavattu. Ilman että ollaan koskaan nähty hänestä liikkuvaa kuvaa. Siksi kai halutaan myös antaa ihmisille paras mahdollinen ajatus itsestään mm. niiden kuvien kautta. Pistää vaan miettimään että miksi niin tehdään? Miksei voida vaan ikuistaa sitä aitoa hetkeä? Miksi me huijataan toisiamme?
Nyt kuitenkin halusin omalla kohdallani tehdä poikkeuksen sääntöön ja tuoda sitä ihkaoikeaa elämää tänne blogiin. Ilman asetteluja, ilman nättejä taustoja. Ilman pienintäkään kaunistelua. Arkea ihan omana itsenään. Tää prosessi oli loppupeleissä oikeesti tosi hauska! Sain tähän idean varmaan jo parisen viikkoa sitten, minkä jälkeen oon pikkuhiljaa kuvaillut kaikennäkösiä arkijuttuja. Oli jotenkin hassua pysähtyä kaiken niin normaalin äärelle kameran kanssa. Suosittelen kokeilemaan. Havahduin myös siihen, kuinka vaikeeta arjen kuvaaminen onkaan. Ehkä voisin sanoa tälleen ällöttävän kliseisesti että oppi löytämään sitä kauneutta myös jokapäiväisestä elämästä, niistä pienemmistäkin jutuista. Paljon kivoja kuvia joudun jättää julkaisematta kun muuten tästä postauksesta tuli viiden mailin mittanen, mutta maybe some day.
Eipä tässä kai muuta. Vähän erilainen postaus tälläerää... :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti