TULE JO KEVÄT & VIDEOHÖMPÖTYSTÄ

Mulla on semmonen olo etten oo ikuisuuksiin muka käynyt täällä kirjottelemassa?! Eikä siitä edes oo kauhean kauaa. No oli miten oli, tuli tarve päästä taas vähän näpyttelemään. Eipä mitään kummempia oo tapahtunut, no news is good news, right? Oon vaan nautiskellut elämästä ja ihan siitä faktasta että oon vaihto-oppilas.

 Luulin etten tulis ikinä kohtaamaan sitä maagista "huippuvaihetta" vaihtovuodesta, mikä yleensä tulee joulun jälkeen. Joulun aikaan jotenkin alkoi jo vähän epätoivokin painamaan; En ollut saanut vuodesta irti läheskään niin paljon kuin halusin. Aloin uskomaan siihen, että noh, ehkä mun standardit oli vaan vähän turhan korkeella. Nyt kuitenkin havahduin siihen, etten oo masistellut tai tuntenut itseäni ulkopuoliseksi enää pitkään aikaan! Perheessä ja koulussa on jo niin luonnollinen olla, en tunne itseäni enää vieraaksi. Kaverisuhteita alkaa muodostua ja vahvistua, enkä esim. tällä viikolla ole kun yhden illan ollut yksikseni kotona. Paljon myös suunnitelmia on edessä ja niih.. Elämä vaan hymyilee!

Eilen menin host momin mukana Rotareiden ensvuoden outboundien orientaatioon, koska täältä Minnesotasta lähtee yksi tyttö Suomeen! Tää rotary clubi on tullut jo mulle niin tutuksi, että kutsuvat mua "adoptoiduksi rotariksi" haha. Eniveis, mua sitten pyydettiin sinne vähän kertomaa Suomesta ja vastailemaan tuon tytön ja perheen kysymyksiin. Oli ihan superkiva päivä ja on aina niin ihanaa edustaa omaa kotimaataan kaikkien muiden kymmenien maiden seassa. Oli semmonen olo että lauantain ajan olin vaan kävelevä suomenlippu. Yllätyin myös siitä kuinka tosi moni ihminen oli kiinnostunut Suomesta!

Pääsin käymään uudestaan läpi lähestulkoon kaikki samat jutut mitä viime toukokuussa omassa orientaatiossani. Oli hassua huomata kuinka niitä asioita kuunteli ihan uudella tavalla - varsinkin sitä kuuluisaa vaihtarin tunnekäyrää oli mielenkiintoista taas pitkästä aikaa tsekata ja todeta, ettei ne siellä orientaatiossa ihan shaibaa puhunutkaan. Samalla kuintenkin ei voinut välttyä siltä ihmeelliselta, tyhjältä mutta samalla niin ihanalta, tunteelta kun tajusin taas kerran kuinka tää aika vaan haihtuu ilmaan. Aika on niin julma.

Toinen asia mistä oon ollut viimeaikoina happyhappy on mun englanninkieli. Sain siitä viimeviikolla kolmesti kommenttia; Alkuviikosta host mom vaan ihan yhtäkkiä tokaisi et on niin ihanaa kun hän pystyy oikeesti keskutella mun kanssa, koska aiempien vaihtareiden kanssa se on ollu haastavampaa. Perjantaina meillä oli vapaata koulusta teacher confrensejen takia ja menin pari tytön kanssa ihan vaan pälyilemään Northfieldin keskustaan ja lunchille. Tuli sit puheeksi kielien opiskeleminen ja toinen heistä väitti ettei kuule mun puheessa paljon mitään aksenttia - ehkä muutamissa yksittäisissä sanoissa. Kolmannen kommentin sain juurikin tuolla orientaatiossa, kun yksi vähän iäkkäämpi herra sit kysyi multa että "Onko kukaan vielä kyseenalaistanut että oonko oikeesti muka Suomesta?". Hän ainakin mun mielestä vähän ylikehuikin tämän jälkeen mun puhetta ja teki harvinaisen selväksi, että olen täysin fluent (eli sujuva?) enkun puhuja vaikka vähän yritin vastaan väittää. En tiedä mitä on tapahtunut ja milloin, mut kyllä oikeesti nykyään on niin luonnollista puhua englantia. Tätä on vaikee muiden kun toisten vaihtareitten ymmärtää, mut se on kuulkaas aika huipputunne kun tajuaa että pystyy puhumaan ja kommunikoimaan ympärillä olevien ihmisten kanssa.

Tänään on maaliskuu. MAALISKUU? Helmikuu meni niin nopeasti. Tuntuu että pitäis käyttää voimasanoja et pystyis kuvailemaan sitä nopeutta oikeella tavalla. Hullun nopeasti. En tiedä, syyttäisinkö vähän normaalia kiireisempää elämäntahtia vai sitä, että kaikki kiva vaan aina pyrähtää ohi  nopeampaa. Urheiluhierojalla puolituntia penikoiden avaamista tuntuu ihan raastavan hitaalta, mutta yläasteen liikuntatuntien pallorentoutushieronnan en koskaan halunnut loppuvan. Kolme ja puoli kuukautta. Siihen että mun elämä Amerikassa on ohi. Siihen että pääsen kotiin, rakkaiden luokse. Tunteet riitelee noiden välillä niin kovaa, että yhtenä iltana itkettää se kun en halua koskaan kotiin ja toisena se kun on niin ikävä ja haluan vaan päästä halaamaan kaikkia mun kavereita ja perhettä. Jep, kyllä mä tästä aurinkoisesta ylämäkivaiheesta huolimatta vieläkin ikävöin kotiin. Enemmän ja vähemmän, mutta tiedän että se on kokoajan takaraivossa. 

Alan myös olla vähän kypsänä tähän talveen ja kylmyyteen. Ensviikolle luvattu parikymmentä pakkasastetta ja sen sellasta. Yöks. Oon täällä blogissakin sanonut monta kertaa että kuinka tykkään talvesta tosi paljon, mutta tää talvi on ollut niin erilainen. En oo oikeesti päässyt repimään siitä sitä hauskuutta irti - en oo luistellut, lasketellut, pulkkaillut, hiihtänyt tai edes rämpinyt koiran kanssa lumihangessa. En malta odottaa että kadut alkaa sulamaan ja host isä tuo taas mulle pyörän! Muutenkin odotan kesää ja lämpöä enemmän kuin koskaan ennen. Etenkin kesälomaa ja kaikkia niitä huippuja suunnitelmia mitä oon jo merkkaillut kalenteriin. Wääh. Tule jo kesä, tule tule tule!

Arki mulla pitkälti koostuu koulusta, salilla käymisestä ja kavereiden kanssa hengailemisesta. Ja tottakai myös host perheen kanssa tulee vietettyä aikaa. Ei siis muka mitään ihmeellistä, mutta silti tää tuntuu jotenkin erityiselle. Rakastan tätä stressittömyyttä ja sitä et illalla on ihan hyvin yksi extratunti aikaa ihan vaan itelleen. Tää elämäntapa, mitä tällähetkellä elän, on sellanen mistä haluan pitää kiinni, koska huomaan niin selkeen muutoksen ihan perus päivittäisessa asenteessani. En enää täpise niin pienistä ja turhista jutuista, mulla on paljon enemmän malttia ja muutenkin tuntuu että mut on vedetty jonkun suodattimen läpi. Ja tohon suodattimeen jäi niin paljon asioita, mistä oonkin jo God knows how long halunnut eroon. Kuulostaa varmaan vähän turhankin deepille, mutta mulla on tosi puhdistunut olo.

Tsemmonen ajatustulva. Ei ollut kyllä tarkotus, mutta jotenkin salakavalasta tää nyt vaan tuli.

* * *

Torstaina innostuin myös, taasen, kuvaamaan videota! Kertokaa oikeesti rehellisesti että mitä te tykkäätte - haluan tietää et kannattaako mun jatkaa blogin lisäksi myös videoiden parissa vai onko tää bloggaaminen vaan enemmän se mun juttu. Ite oon ihan ihastunut kameralle höpöttämiseen ja tekis mieli vaan kokoajan tehdä lisää ja lisää videoita. Kokosin siis 15 asiaa missä olen "amerikkalaistunu" tän vuoden aikana! Anteeksi puolivälin kökkö valotus ja kuvanlaatu sekä kevyt ylesitys lähes jokaisessa asiassa haha... Yleistän asioita liian helposti; Vaikka puhunkin "kaikista amerikkalaisista" tarkotan mun tietämiä ja tuntemia jenkkejä - obviously. No mutta, I hope you like it and so on. Ihanaa alkanutta maaliskuuta ja keväänodotusta ihan jokaiselle ♥

TÄSSÄ vielä linkki Juissin kesäsomettaja -hakuun! Mut löytää nimimerkillä tuulieveliina_. Vielä on kaksi viikkoa aikaa äänestää ja oon niin kiitollinen kaikille tähän mennessä äänensä antaneelle. Äänestää pystyy tunnin välein ja jakaminen on enemmän kuin sallittua. Varmaan sanomattakin selvää että haluaisin ton paikan tositosi kovasti ja vaikken sitä saisikaan, niin ihan jokaikinen ääni lämmittää sydäntä. Kiitos.