NOBODY SAID IT WAS EASY

Tiiättekö sen tunteen, kun joku tulee kysymään et onko kaikki okei ja haluaisit kertoa miltä susta oikeesti tuntuu, mutta et halua pahoittaa toisen meiltä ja sanotkin totuuden sijaan vaan et kaikki on hyvin? Jep. Mä ainakin tiedän. Voisin nytkin sensuroida kaiken negatiivisen pois ja kertoa kevyesti mitä oon touhaillut sekä lätkästä vinon pinon kuvia. Mut haluan nyt kuitenkin kirjottaa siitä miltä oikeesti tuntuu.

Musta tuntuu tällähetkellä pahalta. Tai tää alkoi jo muutama päivä takaperin. Mulle tuli semmonen olo et nyt mä heitän kamat takasin laukkuihin ja otan ekan mahdollisen lennon kotiin. Oon miettinyt ihan liikaa, että miks hitossa ollaan maksettu 10000€ siitä, että lähden toiselle puolelle maailmaa piilottelemaan kyyneliä ja miettimään kotia, perhettä, kavereita, Suomea. Lukiessani muiden vaihtareiden blogeja tulee vaan entistä pahempi mieli: Kaikilla menee niin hyvin, osa on saanut jo kavereita ja moni rakastaa isäntäperhettään! I'm happy for you guys! Mutta miksen mä voi kuulua tohon enemmistöön?

Oon ollut täällä nyt viikon. Elämäni pisimmän viikon. Aika on suorastaan madellut, eilen jopa laskin sekunteja. Odotan kokoajan sitä hetkeä kun saan mennä nukkumaan ja aamuisin sängystä nouseminen on todella vastenmielistä. Ennen kun lähden enempää kertomaan haluan sanoa, että KYLLÄ, on täällä ollut kivojakin hetkiä maustettuna naurulla ja hymyllä. Oon käynyt koululla, valinnut kurssit, pääsin senioriksi (!!!) ja ollaan oltu viikonloppu mökkeilemässä meren rannalla. Kaikki tää kuulostaa ihan sairaan hyvältä ja mullon tosi kiittämätön olo, kun en pysty kuitenkaan tämänkään jälkeen olla ilonen.

Syy tähän kaikkeen on se, että oon tosi yksin. Mun ympärillä on kokoajan ihmisiä, mutta kukaan ei oikeen juttele mulle. Hostit varmaan luulee että oon tosi ujo ja hiljanen, mitä mä en todellakaan ole. Tiiän, että vielä on pieni kielimuurikin välissä, mutta ei sitä saada ikinä katoamaan muuta kun juttelemalla ja oppimalla! En ole viettänyt omassa huoneessani juuri ollenkaan aikaa, muutoin kuin iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Olen kokoajan olkkarissa ja odotan, että jos joku sattuis tulemaan seuraksi ja olen monta kertaa yrittänyt aloittaa keskustelun, mutta ne loppuvat aina lyhyeen. Keskustelut koostuvat yleensä perus "Haluatko ruokaa?" ja muista vastaavista pakollisista arkijutteluista. Musta tuntuu että oon tosi ylimääränen täällä, riesana muutenkin kiireiselle lapsiperheelle. En pysty olla oma itseni tai hymyillä aidosti. 

En pysty kieltämään sitä, etteikö tää perhe olisi kuitenkin mukava ja huolehtivainen. Kaikki positiiviset asiat vaan tuntuu jäävän tän huonon olo jalkoihin... Muistuttelen itseäni kokoajan siitä, että olen ollu täällä vasta viikon ja kun koulu alkaa, niin saan muuta ajateltavaa ja juttukavereita. Nää neljä päivää koulun alkuun tuntuvat kuitenkin raastavan pitkiltä. Todennäköisesti istun vain sohvalla hiljaa ja yritän hymyillä. Juttelen enemmän suomiperheeni kanssa whatsapissa kuin hostieni kanssa täällä, vaikka välillämme on 10h aikaero ja siksi pystytään vaihtaa kuulumisia vain pienen hetken päivästä. Mä kuitenkin kaipaan jotain sosiaalista elämää ja kanssakäytiä, jota en täällä saa... Älkää nyt ajatelko, että oon kokoaja nokka kiinni puhelimessa! Mä vietän tosi vähän aikaa kännykkäni parissa, lähinnä aamulla kun herään, päivällä jos on hetkiä jolloin olen vaikka yksin kotona ja illalla ennen nukkumaanmenoa.

Nyt vaan ahdistaa kauheesti. En tiedä oikeen kelle puhua. Aluevalvojaltani sain niin tylyjä vastuksia ennen lähtöäni, että hän ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Hostperheelle asiasta puhuminen tuntuu myös mahdottomalta ainakin toistaiseksi. Kotona kukaan ei oikeen voi asialle mitään tehdä. Oon vaan tosi yksin täällä.

Mulle on kuitenkin sanottu, että asioilla on tapana järjestyä. Ja toivon että niin tapahtuu nytkin! Ilmoittelen itsestäni varmaan pian uudestaan, laittelen kuvia mereltä ja muuta sen sellasta. Nyt oli vaan pakko päästä purkamaan nämä möröt pois, jospa olo tästä helpottuisi.

Tsemppiä kaikille alkaneeseen kouluviikkoon suomessa ja paljon haleja kotiin! Mulla on ikävä teitä♥

IT'S A NEW WORLD, IT'S A NEW START

Elossa ollaan täällä ison lätäkön toisella puolella! Nyt mulla on kaksi kokonaista päivää takana ja fiilis on hyvä! :-) Kerron vähän kuvien kautta lyhyesti miten matka ja ekat päivät ovat sujuneet. Nää on oikeestaan kaikki kännykällä otettuja, mutta aion tässä joku ilta ottaa järkkärin iltakävelylle mukaan niin saatte vähän paremmin käsitystä millasta täällä on!

Okei. Lennot oli suoraan sanottuna aika kamalat. Ekat kolme tuntia Helsingistä Reykjavikiin meni vielä ihan leppoisasti, kun oli Ilari juttuseurana. Reykjavikista lähdettiin sitten eri suuntiin ja voin kertoa, että kaheksan tunnin lento yksin kahden norjalaistytön vieressä (jotka huusivat korvan äärellä koko matkan......) ei ollut mitenkään kauheen nautinnollinen. Ainut hyvä puoli oli se, että istuin hätäpoistumisoven vieressä, joten jaloilla oli ihanasti tilaa ja sai olla oikeestaan miten halusi. Nukuttua en saanut kunnolla, välillä pikkasen torkahdin mutta naapureideni möly herätti ennemmin tai myöhemmin. 

Sit kun vihdoin pääsin koneesta ulos Seattlen kentälle, niin tuli jotenkin tosi helpottunut olo! Sain hetken jalotella ja ostin ekan jenkki-Starbucksin :D Seattlessa mulla oli seitsemän tunnin vaihto, mutta se meni yllättävän rattosasti kun siellä oli kaikenmaailman maihintulotarkastukset ja muut. Ja wifi. Ja ruokaa. Kenttä oli ihan jäätävän kokonen, matkustin portilleni neljällä eri junalla ja varmaan kymmenillä liukuportailla. Seattlesta lensin vielä lyhyen, n. tunnin, lennon Wenacheen, missä hostit olivatkin mua vastassa :-) Koko matka kotoa uuten kotiin kesti semmoset 27tuntia. Oli kyllä aika selviytyjäfiilis sen jälkeen!

Pari järkkärinäpsyä Seattlesta!

Eka päivä, eli maanantai, me lähinnä hengailtiin vaan kotona, käytiin kävelyllä, katottiin leffoja ja selvitettiin mun puhelinliittymä-asioita. Liittymän vaihtaminen ei ollut ihan niin helppo homma mitä kuviteltiin ja jouduttiinkin lähtemään sitten toiseen läheiseen kaupunkiin, koska täällä Ephratassa ei osattu auttaa...
Tuun perheen kanssa tosi hyvin toimeen! Tytöt ovat tosi energisiä, mutta niiin suloisia. Tänäänkin illalla lakkailtiin yhdessä kynsiä ja tehtiin toisillemme kampauksia, haha. Nää on tosi rentoja ja huumorintajuisia, joten ei tarvi pelätä että mokais jotain! Vasemmanpuoleisessa kuvassa mä, mom ja tytöt.


Tänään käytiin aamupäivästä hostisän vanhempien luona. Ne oli just niiiiiiin jenkkiläisiä mitä nyt vaan voi olla! Varsinkin isoisä oli just semmonen tacoja napsiva kovaääninen läpänheittäjä :D Tehtiin yhdessä sämpylöitä ja hengailtiin muuten vaan. Sieltä lähettiin sitten hostmomin kanssa Walmartiin ja kaikki oli kyllä todellakin american sized. Kaupasta mentiin pikasesti käymään kotona ja syötiin salaatit, jonka jälkeen lähdettiin koululle. Koulu oli just niinkun kaikissa elokuvis; Koulun värejä (oranssi ja musta) oli joka puolella ja pokaaleja lasikaapeissa. Tänään lähinnä täyteltiin ainakin sata eri lappua ja lomaketta, sekä valitsin lajikseni cross countryn. Olisin halunnut ehkä cheerin tai tanssin, mutta niihin oli jo ollut tryoutit, joten en enää mahtunut mukaan. Vaihtoehdoiks mulle annettiin lentis, soccer ja cross country, joista tämä viimeisin oli mieluisin. Mennään huomenna vielä valitsemaan kurssit ja kierretään samalla koulu läpi!

Juteltiin hostien kanssa myös säännöistä ja perheen aikatauluista. Mun mielestä saan olla melko vapaasti täällä, saan esim. pyörän että pääsen kavereille tai kaupunkiin jos haluan. Sunnuntaisin näillä on semmonen perhepäivä, että käydään kirkossa ja tehdään juttuja yhessä, mikä on musta ihan kiva :-)

Enkun puhuminen ei vielä oo aivan iskoutunut mun päähän ja välillä tulee vahingossa "eiku", "niinku" ja "siis", mut eiköhän ne tässä pian katoa :D Ymmärrän tosi hyvin mitä nää puhuu ja jos en, niin pyydän selittämään uudestaan. Omaa puhumistani en voi vielä mitenkään hehkuttaa... Välillä huomaan ettei hostit tajua mitä yritän selittää ja osittain tulee ihmeellisiä blackoutteja enkä muista jotain perussanoja. Veikkaan että tää kuitenkin alkaa tästä pikkuhiljaa sujumaan!

Nyt kuitenkin alan nukkumaan, koska jetlaagi tuntuu kyllä vieläkin etenkin illasta... Ja hei! Pyrin kirjoittelemaan n. kerran viikossa, joskus ehkä enemmän ja joskus vähemmän. Saa nähä! :-)

ÄITI ÄLÄ PELKÄÄ, KYLLÄ PIDÄN ITSESTÄIN HUOLEN

Tässä sitä nyt ollaan: Matkalla lentokentälle. Emmä oikeen vieläkään usko tätä todeksi, mutta kai se viimestään sitten Ephrataan saapuessa iskoutuu kunnolla päähän. Tuntuu vaan niin epätodelliselta! Vuosi, jota oon odottanut enemmän kun mitään koskaan, on nyt oikeesti alkamassa. At the moment mulla on tosi mukavan neurtaali olo, vähän haikee tottakai, mutta oon enemmänkin innoissani! Oon vaan vähän turhan lyhyillä unilla matkassa, enkä omaa kauheen hyviä unenlahjoja, joten saa nähä saanko edes tuolla Reykjavik-Seattle lennolla nukuttua. Hope so!

Mulle lähtö oli tosi vaikeeta. En odottanutkaan, et se helppoa olis, mutta en myöskään osannut odottaa tollasta tunnemyräkkää. En halua pelotella tällä ketään vielä kotona olevaa vaihtaria tai mahdollisia tulevaisuuden vaihtareita. Mut kannattaa varautua! 

Eilinen oli oikeastaan aika ihana päivä, oltiin äidin kanssa kahestaan kotosalla ja tehtiin kaikkea tosi tavallista; Lenkitettiin koiria, käytiin kaupungissa syömässä&muutenkin pyörähtämässä, kahviteltiin mummujen kanssa ja käytiin illalla saunassa. Mun mielestä just ihana viimenen päivä kotona! Kuitenkin kokoajan, aamusta asti, mulla oli iso iso pala kurkussa ja pikkuasiat alkoivat itkettämään ihan kauheesti... Päätin etten aio itkeä ja sainkin hammasta purren taisteltua sitä vastaan. Olo oli kuitenkin tosi epämukava: En ollut vielä kunnolla matkalla, enkä enää kunnolla kotonakaan. Olin semmosessa ihmeellisessä välimuodossa. Sen vuoksi on nyt ihanaa päästä kunnolla matkaan ja uskon, että asiat alkavat pikkuhiljaa löydellä omat paikkansa munkin päässä. Tosi luottavaisin mielin oon lähdössä :-)

En IKINÄ uskonut sanovani näin, mut seuraavan kerran kirjoittelenkin sitte Amerikasta! Perillä oon Suomen aikaa n. klo 12 maanantai aamupäivällä. Yritän ilmoitella itsestäni heti kun vaan pystyn! 

It's time to say goodbye, but I think goodbyes are sad and I'd much rather say hello. Hello to new adventure!

Läksiäiset. Just niin ihana ilta mitä olin suunnitellutkin: Kuvien napsimista, syömistä, vähän lisää syömistä, nauramista posket ja vatsa krampissa ja tavallista rupattelua sekä leppoista yhdessäoloa. Pieneksi hetkeksi pakomatka pois omista ajatuksista. Mutta siinä vaiheessa kun kello alko lähennellä jo aamuyötä ja kaikki tiesivät mikä oli vielä edessä, iski kamala ahdistus ja ainakin mulla meni siinä loppuvaiheilla kaikki keskustelut ohi korvien ja koomailin seiniin. Pikkuhiljaa oli aika rutistaa rakkaita viimeisen kerran vuoteen ja voin kertoa että kyyneleiltä ei säästytty. Tää kyllä pääsi elämäni-kamalimmat-tilanteet top 3 listalle kevyesti. Halausten myötä kaikki astelivat meidän etuovesta pihalle ja jäivät siihen kököttämään. Kukaan ei halunnu lähteä ja mä en olis halunnut lyödä ovea kiinni. Mut se oli vaan pakko tehdä ja sen jälkeen kun ovi napsahti lukkoon, tajusin, et en oikeesti tuu näkemään näitä mulle niiiin helkkarin tärkeitä ihmisiä kymmenneen kuukauteen. Istuin vaan vessan lattialla ja tuijotin tyhjää. Siinä vaiheessa mä vihdoin tajusin mitä oon tekemäs. Huomenna lähden OIKEASTI toiselle puolelle maapalloa, kauas pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Huomenna?! 

Nyt en kykene kirjottamaan tän enempää, koska mulla ei ole varmaan ikinä eläissäni ollu näin sekava olo. Näin outo olo. Huomenna matkalta haluan tulla vielä pari sanaa raapustamaan, mutta nyt annetaan kuvien puhua.

Joukkueelta läksiäislahjaksi saatu kansio ♥

Kirjeitä ja ihana koru ♥

No words needed ♥

Selviytymispakkaus!♥

Elina♥

 

Lotta♥

Suvi♥

 

Sara ♥

 

Veera♥

 

Lotta♥

Näissä tilanteissa sitä vasta tajuaa kuinka tärkeitä ystävät on. Kuinka ne oikeesti välittää ja toivoo sulle parasta. Pitäkää rakkaat toisistanne huolta! Lupaa tulla takasin samana jääräpäisenä, nauravaisena ja höpöttelevänä Tuulina!

GETTING CLOSER

Tuntuu ihan oudolle sanoa näin, mut mulla on enää kolme kokonaista päivää täällä Suomessa - kotona. Pikkuhiljaa pystyn jo laskemaan tunteja isäntäperheeni näkemiseen, joita tällähetkellä on lähes tasan 96. Ihan hullua. Ei pysty käsittämään. 

Viimepäivät on taas pyörittänyt pääkoppaa ihan miten sattuu. Eilinen oli ehkä pahin, kauhea stressi iski ja teki mieli repiä hiukset päästä. Jotka mua vähänkään tuntee, tietää, että kun mä stressaan niin mä sitten oikeasti stressaan. Ei oo olemassa pikkustressiä vaan on vain ISO, kamala, stressi, jonka aikana kerkeän kääntää maat ja meret päälaelleen ja oon vaan yks kävelevä katastrofi. Tunnen itteni sen verran hyvin, että osaan jo pikkusen vältellä niitä stressilähteitä ja siksi oonkin kaikki asiat yrittänyt hoitaa ajoissa. Tää sai alkunsa siitä, että päätin avata matkalaukut lattialle ja alkaa ladata niihin tavaraa. Tuntuu ihan mahdottomalta pakata koko elämä muutamaan kymmeneen kiloon?! Entä jos en saakkaan kaikkea haluamaani mukaan, entä jos unohdan jotain?

No, hyvin nukutun yön jälkeen tää päivä onneks oli vähän valoisampi. Pyykkikone on hyrrännyt ihan koko päivän ja oikeastaan kaikki vaatteet on nyt pakattuna. Pääsin kunnon flow-tilaan ja päätin sitten hoitaa laukut niin hyvälle mallille kun tässä vaiheessa pystyy. Muuttamat kengät puuttuu ja tietty meikit yms. hygieniajutskat, mutta hyvältä näyttää - vaikka itse sanonkin. Myös tuliaiset on vihdoin hommattuna, mutta niistä postailen sen jälkeen kun olen ne hosteille ojentanut. Tavoitteeni olikin se, että saisin kaiken hoidettua perjantaihin mennessä että saan sitten lauantain pyhittää lepäämiselle ja rakkaimpien kanssa oleskelulle.

En tykkää puhua hyvästeistä, joten käytän mieluummin sanaa heipat. Joten olen siis joutunut jo sanomaan heipat muutamille tärkeille ihmisille; kummitädille ja mun valmennettaville jumppatytöille. Valmentaminen on ollut niin keskeinen osa mun arkea viimevuonna, että tuntui tosi haikealta lähteä halausten myötä viimeisen kerran ulos treenisalilta ja tytöt olivatkin tehneet mulle aivan ihanan läksiäislahjan. Olivat koonneet pikkuisen vihkosen, johon oltiin laitettu kuvia, mietteitä ja piirrustuksia.

Huomenna on luvassa taas lisää heippoja, eikä mitään helppoja sellaisia. Aamupäivästä käyn koululla katsomassa kavereita ja monia heistä viimeisen kerran ennen ensi kesää. Iltapäivällä mulla on joukkueen kanssa vielä pienimuotoinen näytös, minkä jälkeen on taas muutamat heipat sanottavana. Mun toiselle perheelle, joukkueelle, ystäville, rakkaille, kaikille höpönassuille, joiden kanssa olen tekemisissä päivittäin. Ripsivärit saattavat kyllä siinä vaiheessa valua poskille... Perjantaina on mun läksiäiset ja parhaiden ystävien viimeiset tsemppihalit ennen lähtöä - en edes halua puhua niistä vielä tän enempää. Jos nyt eka selviäisin tuosta huomisesta... :D

Tunteet on muutoinkin ollut nyt tosi pinnassa. Ihan vaan biisin sanat, koiran katse tai edes ajatus tulevasta vuodesta on saanut meikäläisenkin silmäkulmat kostumaan, vaikken olekaan kovin pillittäjätyyppiä. Ja välillä en edes tiedä miks itken, alkaa vaan yhtäkkiä tuntumaan pala kurkussa... Mutta positiivista on kuitenkin se, että musta ei tunnu sille et päivät loppuis kesken, mikä on vaihtareilla ainakin mun käsityksen mukaan melko yleinen tunne. Mulla on just sopivasti nämä 96 tuntia aikaa. Lomailu alkaa jo vähän tympimään ja koulukin kuulostaa ihan hyvältä ajatukselta. Sunnuntai on just niin täydellinen päivä lähteä! Vaikka tottakai se on haikeeta jättää tää kaikki taakse, mutta se joka leikkiin ryhtyy niin se leikin kestäköön. Asia josta oon haaveillut, herra ties kuinka pitkään, on nyt ihan sormieni päässä. Ja pian saan siitä oikeasti otteen, enkä aio päästää irti. Otan vastaan kaiken mitä se tuo, naurut ja itkut. Muistot ja ikävän. Mä oon  95%:sesti valmis lähtemään ja noi puuttuvat viis prosenttia aion kerätä nyt seuraavina päivinä.

Eevin kanssa vipaa kertaa agility-hallilla ja UPin arvonnasta voitettua pipo näytillä! 

Aion tulla vielä ainakin kerran täältä Suomen maankamaralta postailemaan, joten stay tuned!

VIIMEISIMPIÄ OSTOKSIA JA MUUTA HÖPINÄÄ

Ajattelin tulla ajankuluksi raapustelemaan tänne, koska joku ylempi voima selkeesti haluaa mun pysyvän visusti neljän seinän sisällä. Mulle iski joku ihmeen kesäflunssa, ilmeisesti varmaan paleltunut tuolla pihalla? Voi että ku ärsyttää! Mulla oli paljon suunnitelmia näillekkin päiville, mutta sen sijaan oon vaan maannut sohvannurkassa kukkapeittoni alla kone sylissä ja vasemmalla kädellä rapsuttanut koiraa. Oon myös väletellyt ikkunasta ulos katsomista, sekä lämpömittarin lukemien tsekkaamista. Kuumetta mulla ei ole kauheasti ollut, vähän lämpöä. Mutta sen sijaan en saa suustani ulos kuin epämääräistä pihinää ja JOS onnistun kuitenkin saamaan aikaiseksi edes vähän puheen tapaista ääntelyä, niin kuulostan lähinnä 15vuotiaalta pojalta joka on just saanut äänenmurroksen. Että näin. Sosiaalinen kanssakäynti on siis aika vähiin jäänyt ja ei nyt sit auta muu kun yrittää olla naama ummessa sekä odotella että ääni palaisi. Toivon todella, että pääsisin pian taas touhuamaan, koska mun päivät suomessa pystyy jo laskemaan kahden käden sormilla. Mutta jos oikein positiivareita ollaan, niin onneksi tää iski nyt eikä sitten jenkeissä!

Valituslinjalle kun lähettiin, niin valitetaas nyt sit oikein olan takaa. Toinen asia mikä mua on riivannut jo jonkin aikaa on unettomuus. Tiedä sitten johtuuko se unirytmin sekavuudesta, vaikka oon sitä kyllä yrittänyt vähän tasata. Joka ilta mua vaan ahistaa mennä sänkyyn, koska tiiän että tuun kiekkaamaan valveilla vielä ainakin tunnin jos toisenkin sen jälkeen kun lyön pääni tyynyyn. Vaihto pyörii mielessä siinä vaiheessa ihan jäätävästi - kaikki ihan turhat pikkujututkin. No, sit jos kuitenkin saan unen päästä kiinni, niin näen sekavia unia juurikin lähdöstä ja muutenkin elämästä Amerikan puolella ja heräilen pieniin ääniin (ja mun huoneessa tosiaan on kaks terraariollista gerbiilejä, jotka elelevät öisin.........) ja oon kokoajan tosi kevyessä unessa. Tää on todella stressaavaa, koska olis kiva saada kuitenkin levättyä kunnolla nyt vielä kun voi!

Nojoo, etten nyt ihan huijjaa nii on tässä jotain kivojakin juttuja tapahtunut! Ensi maanantaina starttaa mun vika viikko suomessa melkein vuoteen ja kaikkea kivaa ohjelmaa on tiedossa, oottelen tosi innolla :-) Eilen sain myös tänne sairasvuoteelle hostmomilta kivaa viestiä. Uskokaa pois, ihan vain se, että hän itse aloitti keskustelun facebookissa oli jo superihana yllätys! Monesti mä oon se aloittaja ja kyllä sen ymmärränkin, onhan täs kyseessä mun vuosi ja mä oon se vieras joka heille tulee. Mutta tämän lisäksi hän kertoi, että he ovat suunnitelleet meille matkaa meren rannalle heidän loma-asunnoolleen viikonlopuksi! Oon ihan täpinöissäni, koska meren rantaan ei ikinä kyllästy ja silloin on vielä ihan kesäiset säät, joten saan pikkuisen rantaloman ennen koulun alkua! Wäää :-)

Tehtävälista kutistuu kutistumistaan ja tänään vähän kuvailin viimeaikaisia hankintoja. Vielä olis tuliaiset, adapterit ja muutamat perusmeikit hankittavana, mutta muuten oon aikalailla mun listan mukaan ready!

Ekana saaneen esitellä mun matkakumppanin alias matkalaukun! Merkki on Cavalier ja löydettiin se edullisesti 49,90€ (oikee hinta 69,90€) yhdestä Seinäjoen laukkukaupasta. Mittoja en muistanut katsoa, mutta tilavuus on jotain 100l. Tää on ihan täydellinen mun mielestä! Superkevyt (3,4kg) ja tietysti mun lemppariväri!

Samaisesta laukkukaupasta tämmönen harmaa Fjällravenin perusreppu. Jenkeissä joissain kouluissa ei dresscoden mukaan saa olla laukkuja vaan kaikilla täytyy olla reppu, joten halusin pelata varmanpäälle ja itsekin semmoisen hommata - vaikkei mun koulun koodissa mitään siitä mainitakkaan. Muutenkin tarvitsin laukun matkaksi ja kouluun, joten tää on mun mielestä just soppeli ja tosi kiva! Hintaa oli 59,90€.

Sen sijaan mun dresscodessa sanotaan, että shortien lahkeen pitään ulottua sormien alapuolelle. Ja kokeilkaapa vaikka ihan huviksenne niin huomaatte että se on melko paljon - tai ainakin mulle, joka on käyttänyt aina ihan perus minishortseja. Tälläsiä on ollut tosi vaikea löytää, mut vihdoin bongasin nämä Seinäjoen Micksistä. Onlyn pökät, 39,90€. Aluksi tuntui vähän oudoille ja näyttivät vähän tönköille, mutta hetken mallailun jälkeen olivatkin lopulta ihan kivat! Ja tosiaan kesä sielä on vielä kun menen kouluun, joten yhdet koulussa menevät shortsit on hyvä olla messissä.

Onlyn takki, 24,90€ (ovh 79,90€!). Hostmom on kehottanut ottamaan vaatteita myös viileämmillekin ilmoille, koska Washingtonissa ilmasto on melko samanlainen kun Suomessa - saattaa muuttua ihan hetkessä ja kylmenee nopeasti. Ephratassa on tosi heikosti shoppailumahdollisuuksia, joten en halua laskea sen varaan että kerkeen ostamaan sieltä. Tykkään tästäkin ihan tosi paljon ja tää menee syksyllä ja talvella, jos heittää väliin vaikka hupparin tai lämpösen neuleen. :-)

Lisäksi äiti toi mulle mun lemppareiksi valikoituneet naamanpesuvärkit. Eli puhdistusaine ja kasvovesi, joita käytän ihan daily täällä suomessa. En tiedä kuinka näitä saa jenkeistä, joten haluan ottaa varuulta nämä jo täältä mukaan! Aion myös tosiaan meikkipussianikin päivittää sen verran, että ainakin ripsarin ja meikkivoiteen hommaan uuden, koska ne on mun nassussa aina kun lähden jonnekkin sivistyksen pariin. Ja mun vanhat putelot alkavat olla aikalailla päivänsä nähneet...

Tämmönen pamaus tällä erää, joka ei itseasiassa lopu tähän :D Mutta tässä vaiheessa toivottelen kaikille kivaa ja rentouttavaa viikonloppua, sekä jos joku muukin on toipilaana niin feel you bro! Paranemisia kaikille! Laitan vielä pari satunnaista kesäkuvaa tähän loppuun, mutta ennen sitä pieni mainostauko. Mulle on viimepäivinä kertyny tosi paljon uusia lukijoita ja on ihanaa huomata, että mun matka tonne rapakon toiselle puolen kiinnostaa näinkin monia :-) Siitä saan kiittää seuraavia kanavia, minkä kautta varmaan moni on tänne tiensä löytänyt. 

Upin vaihtariblogit - Sieltä löydät mun blogin lisäksi myös muiden UPilaisten blogeja ja pääset seurailemaan heidänkin matkaansa! Vanhoja ja uusia vaihtareita.

Annan lista '14-15 vaihtoblogeista - Ihanaa kun joku on nähnyt näinkin paljon vaivaa ja kerännyt pitkän listan blogeja! Rispektit! Sieltä löytyy varmasti jokaiselle jotain luettavaa!

En ole vielä täällä muistanut mainostaakkaan meidän UPin vaihtareiden instakäyttäjää! Nyt siis kaikki seurailemaan @finns_in_america ja pääset seurailemaan n. 30:nen seikkailijan elämää ympäri USAa!

~~~

KIITOS JA KUITTAUS! Tästä tuli nyt ihan megapitkä, mutta joskus näinkin!

~~~

Ihanien flikkojen kanssa picnicillä ♥

I SWEAR I LIVED

Oon koko kesän ajan pitänyt tälläistä pientä projektia yllä ja nyt kun kesä on tavallaan ohi, koska koulut on alkanu, niin ajattelin sen julkaista. Eli kesä-heinäkuun ajan oon videoinut lyhyitä pätkiä ihan mun perus kesätouhuista ja oikeestaan vähän kaikesta maan ja taivaan välillä. Ajattelin, et tätä voin sit vaikka jenkeissä katsella jos on huonompi päivä! Alunperin mun oli tarkoitus kuvata ihan kunnon kameralla, mut on varmaan ihan sanomattakin selvää että ison järkkärimötikän kantaminen kaikkine putkineen on melko työlästä ja hankalaa. Joten, päätin lopulta tyytyä puhelimeni kameraan. Laatu on tottakai hieman huonompi, mutta tärkeempää ainakin mulle on tän sisältö :-) Lisäksi klipeistä voit bongailla ainakin pari kertaa nakkisormia ja ihanaa mökkistyleä, tottakai ilman mitään meikkiä tai laittautumista - nobody's perfect! Pidemmittä puheitta tässä nyt vähän maistiaisia mun kesästä! Joka oli muuten tähänastisista seitsemästätoista kesästä ehdottomasti antoisin - sekä hyvässä että pahassa. Tulen kyllä ikävöimään jokaista hetkeä, ihmistä, jokaista hymyä ja naurua, jokaista auringonlaskua, kuumaa ja tuskaista yötä, valoisaa ja raikasta aamua ja jokaista täysillä elettyä päivää.
 

ps. suosittelen lämpimästi klikkaamaan alavalikosta HD-laadun päälle... ja en nyt jotenkin saa vaihdettua tuota aloituskuvaa, joten tyytykäämme tähän!

EXCITED

Aloin kirjoittaa tuossa hostäidille viestiä, johon hehkutin että "only few weeks left!!" kunnes hokasin, että ei hemskatti, tässähän on enää kaksi, siis KAKSI, viikkoa jäljellä! Tai kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Mutta kuitenkin. Kertokaa mulle mihin tää kaikkia aika on lentänyt?

Postailemaankin mun on pitänyt tulla jo monta päivää sitten, mut ei vaan ole kertakaikkiaan ehtiny. Tuntuu että olis ihan sikana kaikenlaista asiaa, monenmoisia fiiliksiä purettavana sekä muuten vain mahtavia (not) oivalluksia jaettavana. Yritän nyt tiivistää kaiken, minkä vielä muistan, tähän postaukseen.

Oon stressannut tosi paljon siitä englannin puhumisesta ja tainnut joskus siitä tännekin vähän avautua. Nyt se kuitenkin tuntuu lähinnä ihan tosi huipulta ajatukselta! Odotan niin innolla, että pääsen höpisemään mun kömpelöllä englishillä sekä takertelemaan kieli solmussa vaikeiden lausumisien kanssa. Viimeaikoina oon katsellut tosi paljon leffoja ilman tekstejä ja lopputekstien pyöriessä on mahtavaa huomata, että ymmärsikin lähestulkoon kaiken. En kauheasti piittaa itse kirjojen lukemisesta, joten olen sen sijaan sitten lueskellut nettiartikkeleita ja blogeja enkuksi! Lisäksi meillä Washingtonin vaihtareilla on sellainen kansainvälinen whatsapp-ryhmä, jossa on päässyt höpisemään aktiivisesti ja käyttämään sitä vieraampaa kieltä ilman pelkoa siitä, että joku naureskelisi sun kielioppivirheille tai muille toinen toistaan epämääräisemmille yrityksille selittää jotain asiaa. Kaiken lisäksi siellä on ihan huippuja tyyppejä, jotka ovat saaneet mut itkemään ja nauramaan. Ja tekemään molempia yhtä aikaa. Ihan niin kuin tässä nyt ei olis jo tarpeeksi kielikylpyä, niin yks tosi kiva tapa ahmia enkkua on vlogien (=videoblogien) katselu! Sekä hauskaa että hyödyllistä. Jokaiselle löytyy varmasti mieleisensä vloggaaja, kuhan vain vähän etsii.

Sivuvaikutuksena tästä kaikesta tarttuu kuitenkin hassuja englanninkielisiä lausahduksia ja sanoja, joita sitten sekoittuu aina tähän arkipuhumiseen. Mutta joo, jos ei nyt vielä tullut esille niin I'm super excited!! 

Viimeaikoina olen ruksinut to-do-listalta ihan ronskisti asioita yli. Kaikki tylsät asiat on saatu pois päiväjärjestyksestä, eli pankki- ja puhelinjutut, TSEK! Kuten myös paperit ja lomakkeet kondiksessa. Nyt sitten alkaakin niiden mieluisimpien tehtävien suorittaminen eli tuliaisien ostaminen, pakkaaminen ja läksiäisten järkkääminen. Etenkin tuliaisiin ja pakkaamiseen tarvitsen kyllä vinkkejä! Eli kertokaahan että millaisista tuliaisista on tykätty tai mitä sä aiot viedä. Samoin pakkaaminen... oh dear. Oon alustavaa pakkauslistaa jo kirjoitellut, mutta musta tuntuu että hamstraan ihan liikaa vaatetta ja tavaraa mukaan. Mitä kannattaa/ei kannata ottaa, kuinka paljon ja mitä sorttia? Kaikki neuvot ovat nyt kullanarvoisia.

Läksiäisten kanssa toimin vähän eritavalla kuin suurinosa vaihtareista. Mä haluan kutsua vain lähimmät ystäväni ja pitää ne mahdollisimman myöhään, koska tuntuu hassulta jos läksiäisten jälkeen vielä kuitenkin ollaan tekemisissä? Koulukaverit ja muut käyn hyvästelemässä sitten koulussa, samoin osan treenikavereista treeneissä. Koen tämän itse kaikista järkevimmäksi :-) Lisäksi weekendit sattuvat just siihen 15.-16.8. kun lähden 17.pv joten en edes kovin isoa porukkaa saisikaan koolle...

Yleisfiilikset on huippuhyvät. Vaihto pyörii mielessä kyllä ihan taukoamatta, missä vaan ja milloin vaan. Nämä 16 päivää kotona tuntuu kauhean pitkälle ajalle, mutta tiedän että ihan huomaamattani seison pian laukkujen kanssa helsinkivantaalla hyvästelemässä perhettä. Oon kyllä elänyt tän kesän niin täysillä kuin vain voin ja nauttinut joka hetkestä. Mä oon nähnyt lähestulkoon kaikki kaverit keitä halusinkin ja tehnyt asioita mistä haaveilin kesän alussa. Vielä olis kuitenkin nämä turhalta tuntuvat päivät elettävänä - lähestulkoon ilman mitään suunnitelmia... Kaippa se on ihan hyväkin rauhoittua nyt vähän ennen lähtöä. Varsinkin nyt kun kaverit menevät ensiviikolla kouluun, niin en tiedä mitä teen päivisin. Makaan kotona? Eikä tätä lähtemisintoa yhtään helpota se, että päivittäin joku vaihtarikaveri tai -bloggaaja lähtee kohti maailmaa ja saa jo aloittaa vuotensa. Nojoo, eiköhän tää tästä ja kyllä mä aina jotakin virikettä itselleni keksin!

Oikein mahtavaa ja turvallista vaihtovuotta kaikille lähteville maailmanmatkaajille! Nauttikaa joka hetkestä. Ja hyvää koulun aloitusta kaikille jotka palailevat taas ensiviikolla kouluarkeen :-) Mä jatkan mökkiviikonlopun viettelyä täällä järven rannalla. See youuu!

ps. pistin vähän ulkoasua uuteen uskoon, toivottavasti tykkäätte. Mun mielestä ainakin vaihtelu virkistää!